Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi miehille pitää vääntää kaikki rautalangasta?
02.09.2008 |
Molemmat käydään töissä. Lapsia on. Laitan ruoat ja pyykit, mies joskus laittaa astiat koneeseen. Kaupassa käydän yhdessä, minä siivoan.
Minä myös laitan aamupalan eli joka ikinen aamu nousen 15 min aiemmin kuin muut, ja keitän kahvin, teet, laitan mehut pöytään, paahdan paahtoleivät, laitan pöytään levitteet, hillot, leikkeleet sun muut. Korjaan aamupalan pöydästä pois. No, tällä viikolla sitten päätin, että mies saa laittaa aamupalan, Nousin ylös, menin lukemaan lehteä, mies nousee ylös, ei sano mitään. Sitten laittaa päälle ja tokaisee, että "pitää sitten syödä töissä aamupala".
JUST! Eli kun ei ole valmiina, niin ei ite laita. Jotenkin tulisi tyhmä olo miehen puolesta, että pitäisi sille rautalangasta vääntää, että "kuulepas, en tänään laittanut aamupalaa, kun ajattelin, että jos sinä vuorostasi laittaisit!"
Ovatko miehet oikeasti noin tyhmiä, etteivät tajua? Kyllä meillä vaikka olisi miehen vuoro esim laittaa astiat koneeseen ja huomaan, että mies ei laita, niin kyllä minulla sen verran leikkaa, että laitan ne sinne hänen puolestaan.
En tiedä, pitäisikö sille tosiaan sanoa, että kultanen, viitsitkö laittaa aamupalan, kun minä olen joka aamu sen laittanut, että jos vastedes laitetaan vuorotellen.
Pitääkö teillä kotona miehille vääntää tällaiset yksinkertaiset asiat rautalangasta?
Kommentit (25)
4 oli hauska, päivän paras :D :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja samoin jos joku tavara on häneltä hukassa niin ohjeeksi ei riitä että katso kaapista, vaan että katso eteisen vasemmanpuoleisesta kaapista, kolmas hylly ylhäältä.
Jos siinä on jotain edessä niin ota se pois ja sitten näet sen tavaran. Ja jos et osaa, niin minä tulen avaamaan sen eteisen vasemmanpuoleisen kaapin kolmannen hyllyn ylhäältä ja otan sen muun tavaran edestä pois ja laitan sen etsimäsi tavaran käteesi.
Siinä vaiheessa miehen setti menee lopullisesti sekaisin jos se tavara onkin neljännellä hyllyllä. Koko päivä menee pieleen.
Tuo on geeneissä.
että miehille on ihan turha järjestää mitään hienovaraisia vihjeitä ja toivoa että ne toimisivat kuten tahdot, vaan asia pitää sanoa ihan suoraan tai käyttää sitä rautalankaa.
täytykö kauanki ettiä?
mun miehellä toimii kyllä ihan omatkin aivot.
joka tekee aikuiselle miehelle hotelliaamiaisen joka päivä? Ei ihme, että miehesi ei tee mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin varta vasten ärsyttää itseään. Jos joku asia mennyt pitkään samalla lailla ja sitten itsekseen raivostuneena päättää että en tee tätä enää enkä muuten myöskään puhu mitään niin voiko asia kovin sujuvasti muuttua. Siinä kaivaa vain verta nenästä. Mutta jos haluaa ärsyttää itseään ja leikkiä marttyyriä niin se on hyvä konsti. Kokeiltu on. Mutta jos oikeasti muutosta haluaa niin keskustelu on oiva apuväline.
Mutta siihen pitäis meidän huushollissa olla joku syy. Olisi huono syy sanoa, että "on sun vuoro". Kun ei ole ennenkään ollut vuoroja, olen aina laittanut.
Oma vika kai, että on opettanut miehen liian hyvälle. Mutta nyt loppuu!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta heille täytyy tosiaan puhua. Miehet eivät ryhdy lukemaan ajatuksia, kun sanatkin on keksitty. Vain naisilla on tapana tulkita ja vetää omia pikku johtopäätöksiä. Miehinen ajattelu sen sijaan on loogisempaa: "Nainen on aina laittanut aamupalan. Nyt nainen ei laittanutkaan aamupalaa - eikä edes puhu!" Sehän on hämmentävää, naisella on selkeästi jotain hampaiden välissä... Mies voisi loukkaantua tuollaisesta käytöksestä, kun toinen ei kerro edes syytä yhtäkkiseen laiminlyömiseen. Olet totuttanut perheen katettuun aamiaispöytään, ja sitten jätät heidät varoittamatta pulaan. Miten omahyväistä. Miksi et ole miehellesi avoin?
mutta ei sitä tarvitse vaatia hampaat irvessä... sano että sinusta olisi mukavampaa, kun mies tekisi jatkossa osansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap härkää sarvista ja vuorot ettei yhen tarvii yksin aina tehä.
vink. puhu siitä, ja mielummin kantilta "musta tuntuu, mä voisin/jaksaisin paremmin jos.." eikä "miks sä et koskaan, taas mä jouduin..."
Taiettä kumpikin tekee oman aamupalansa. Tai että tehdään se illalla yhdessä valmiiksi tarjottimelle jääkaappiin niin aamulla ei mene siihen aikaa.
Mutta siihen pitäis meidän huushollissa olla joku syy. Olisi huono syy sanoa, että "on sun vuoro". Kun ei ole ennenkään ollut vuoroja, olen aina laittanut.
Oma vika kai, että on opettanut miehen liian hyvälle. Mutta nyt loppuu!ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä haluan aamupalan - teen sen itselleni
mies ei halua aamupalaa - ei sitä itselleen tee
kyllähän se toki sen söisi jos minä sen hänelle tekisin mutta mulla on jotenkin tarpeeksi noitten omien ja lastenkin aamupaloissa ettei oikein jaksa kiinnostaa....
minä haluan aamupalan - teen sen itselleni
mies ei halua aamupalaa - ei sitä itselleen tee
kyllähän se toki sen söisi jos minä sen hänelle tekisin mutta mulla on jotenkin tarpeeksi noitten omien ja lastenkin aamupaloissa ettei oikein jaksa kiinnostaa....
Miten se miehen aamupala eroaa muista? meillä keitetään puuro ja kahvi ja se on ihan sama laittaako sitä maitoa ja hiutaleita vähän enemmän.
Meillä herätään yhtä aikaa, minä laitan aamupalan ja mies hoitaa tenavat alakertaan ja vauvalle puhtaan vaipan. Minä saan lueskeltua lehden puuron keiton yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo vielä mitään... Minulla on aivan samanmoinen vaimo, joka ei vuosiin ole osallistunut millään tavalla kodinhoitoon. Ei hän edes tiedä, että missä mitäkin pidetään, kun ei koskaan ole käyttämässä. Minä olen oikeasti hoitanut aivan KAIKEN.
Nyt vaimo on toipunut/toipumassa masennuksestaan ja yrittää etsiä paikkaansa perheen arjessa. Ja on pihalla kuin lumiukko.
Sama näille kotitöille, kyllä minä ne hoidan, mutta mahdoton tilanne syntyy siitä, että sama koskee myös lapsia. Pienin on 1-vuotias, 3-vuotias ja siitä sitten eteenpäin on vielä 3 lasta. Nämä lapset eivät oikein tunne edes äitiään, hän ei ole vuosiin millään tavalla osallistunut heidän hoitoonsa.
Miten tämän nyt sanoisi? Otan esimerkin. Luemme lasten kanssa aina kirjoja/satuja iltaisin yhtenä osana iltarutiineja. Nyt vaimo pölähtää yhtäkkiä makuuhuoneeseen ja alkaa muina "naisina" lukea siinä satuja. Tällaista ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin ja lapset ovat vallan ihmeissään. Kuka tuo on ja mitä se täällä tekee? Ja lapset eivät hyväksy, kun änkeää vielä isän viereen, he vartioivat mustasukkaisesti paikkaansa. Äiti karkotetaan yhteistuumin pois makuuhuoneesta, koska hän ei kuulu sinne. Mutta ehtii hämmentää myös isänkin mieltä, kun vihjailee seksistä, mistä ei ole tietoa ollut vuosikausiin (mainittakoon, että "pienet" on koeputkihedelmöitystä).
Ei sitä noin vain voi olla kokonaan poissa perheen arjesta vuositolkulla. Ja takaisintulo näyttää vaikealta. Lapset ovat kiintyneet isään ja eivät suostu yhteistyöhön äidin kanssa. Kaikkeen tulee vastaukseksi "ei". Eivät suostu syömään äidin antamana, pesemään hampaita, laittamaan mitään vaatekappaletta päälle...eivät yhtään mitään... Kun vaimo yrittää, niin syntyy hirveä parkuminen. Minulla on lasten kanssa omat rutiinit, äiti yrittää "väärällä tavalla", yrittää heti omaa käytäntöään ja se ei lapsille kelpaa.
Eivät muutenkaan suostu olemaan äidin kanssa kahden, vaan seuraavat isää joka paikkaan. Eilen vaimo olisi ollut valmis katsomaan lapsia, kun menen suihkuun. Mutta lapset seurasivat minua kylpyhuoneeseen koko konkkaronkka ja odottivat kärsivällisesti, että käyn suihkussa. Äidin seura tai syli ei kelpaa. Vain 1-vuotias sietää, mutta jos on väsynyt/ärtynyt/paha olo, niin sitten kelpaa lohdutukseksi vain isin syli.
Vikaa on äitissäkin, minusta näytää, että hän ei yksinkertaisesti osaa "olla lasten kanssa". Olen yrittänyt neuvoa, mitä missäkin tilanteessa pitää tehdä ja miten käyttäytyä, mutta ei kaikilta osin mene vaimon kaaliin. Ihan kuin olisi naimisissa juntti-ukon kanssa, joka keski-iässä päättää yhtäkkiä, että perhe on hänelle tärkeä asia ja yrittää tulla kömpelösti takaisin perheen arkeen.
Että näinkin voi olla...minä väännän vaimolle rautalangasta, että miten lasten kanssa pitää olla!
Että siis kerrot jo illalla, että seur. päivänä tai sovitte tietyt päivät kun mies tekee aamupalat.
Mitä ihmeen rautalangasta vääntöä siinä on?
Minä olen oikeasti hoitanut aivan KAIKEN.
Nyt vaimo on toipunut/toipumassa masennuksestaan ja yrittää etsiä paikkaansa perheen arjessa. Ja on pihalla kuin lumiukko.
ihan siinä missä perheestään etäälle kulkeutunut mieskin, voi äitikin siis aivan yhtä lailla pikemmin hidastaa kuin sujuvoittaa yhteistä elämää - tietysti, siitä vain harvemmin puhutaan.
Olet kyllä ollut aika hurjassa paineessa, ja vielä suostunut siihen että hedelmöityshoidoilla hankitte lisää pienokaisia hoidettavikseksi, vaikka vaimosi on jatkuvasti masentunut... Asiat ovat päässeet menemään aika pitkälle, jos oikein ymmärsin viestisi. Toivottavasti saatte perheen kokonaiseksi jälleen!
Se että mies ei tähän pysty ei tarkoita, että hänelle pitäisi kaikki vääntää rautalangasta.
ja asettaisi miehen noloon asemaan, kun joudun hänelle huomauttamaan asiasta joka hänen olisi pitänyt itse tajuta. Olenko ainoa joka ajattelee asiasta näin?
Katson vielä pari aamua ja jos ei vieläkään ole aamupalaa pöydässä, vaadin mieheltä aika helvetin hyvän selityksen sille, mistä ihmeestä hän on saanut päähän ajatuksen että pärjäämme ilman aamupalaa.
Ja saa kyllä pyytää anteeksi typerää ja ajattelematonta käytöstään!ap
Alue: Aihe vapaa
että syövät hoidossa, ei vielä ole nälkä kun heräävät. Siksi eivät lapset syö meillä arkiaamuisin, nukkuvat vielä kun me syödään ja syönnin jälkeen vasta heidät puetaan yms aamutoimet.
unohtui äskeisestä
ap