Ensimmäinen isänpäivä ilman isää
Kommentit (27)
En mitään. Pelkällä miehellä ei ole mitään merkitystä, vain naisilla on väliä.
Se oli raskas päivä. Haudalla kävin ja vein kynttilän ja ruusuja. Aika hiljaiseloa oli, ikävä oli kova.
Poltin kotona kynttilää ja ihmettelin kun ei ollutkaan ketään jota onnitella.
Sama täällä. Vielä viime vuonna toivoton hyvää isäpäivää ja annoin suudelman otsalle. Rakastan ja kaipaan isääni valtavasti.
Hän kuoli todella nopeasti syöpään, joka löydettiin liian myöhään. Oli vielä työikäinen mies.
On nämä kuukaudet jotenkin menneet mutta saisinpa soittaa hänelle. Onneksi on lämpimät muistot mukana, joille nauran ja itken välillä.
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Pelkällä miehellä ei ole mitään merkitystä, vain naisilla on väliä.
Näin se yleensä menee
Skumppapullon poksautin. Päästiin siitäkin p*skasta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Vielä viime vuonna toivoton hyvää isäpäivää ja annoin suudelman otsalle. Rakastan ja kaipaan isääni valtavasti.
Hän kuoli todella nopeasti syöpään, joka löydettiin liian myöhään. Oli vielä työikäinen mies.
On nämä kuukaudet jotenkin menneet mutta saisinpa soittaa hänelle. Onneksi on lämpimät muistot mukana, joille nauran ja itken välillä.
Onneksi miesten syöpiä ei seulota :D
Nyt säästyi messevät eläkerahat eikä yhteiskunta menettänyt mitään :D
Ei ole ikinä ollut elämässä joten ei eroa. Muistelkaa niitä kivoja ja varmasti ihania aikoja isänne kanssa.
Meillä on aina ollut tapana viettää isänpäivää ja äitienpäivää ihan oman perheen kesken, siis minä, mieheni ja lapset. Omia vanhempia olen kyllä onnitellut, samoin mies omiaan, mutta varsinaisesti emme ole koskaan heidän kanssaan niitä päiviä viettäneet. Välimatkakin vaikuttaa. Minun vanhemmat asuvat 220km päässä ja miehen 150km päässä.
Omaa miestäni haluan kiittää isänpäivänä siitä, että juuri hän on lasteni isä.
Juhlittiin todennäköisesti pappaa kuten aina muutenkin.
Päivä muiden joukossa. Markkinamiesten keksintö koko juttu. Mitä tuota pillittämään.
Vainä äitienpäivällä ja naistenpäivällä on merkitystä.
Eikös nykypäivänä isänpäivänä juhlita ihan kaikkia muita kun isejä?
Eipä ole ukon haudalla tullut käytyä 20 vuoteen...pitänyt viimeinkin turpansa kiinni!
En muista. Olin silloin jo 50. Mutta kun lasteni isä alkoi perseillä eromme jälkeen, aloimme viettää lasten kanssa isättömyyspäivää. Toisen lapsen kuoltua eksän perseily yltyi, kunnes hänkin kuoli. Isättömyyspäivämme perinne jatkuu.
Kuoleman ja menetyksen jälkeen suru kertoo välittämisestä ja kaipauksesta. Hyvästä suhteesta lähimmäiseen. Niitä muistoja voi vaalia.
Mulla taas isä ei ole kuollut, mutta ilman isää joudun elämään, koska välit on menneet lopullisesti. Sitä ei voi käsittää
Eipä ole isä halunnut olla tekemisissä kanssani koskaan. Itse taas olen käyttänyt kymmeniä tuhansia euroja käräjille vain siksi, että saisin tavata poikaani edes minimin. Suomessa vieraannuttaminen on miljardibisnes.
Kävin haudalla viemässä kynttilän ja syötiin isän lempiruokia.