Miten tehdä elämästä ns. omannäköinen

Elämästä tehdään täysin omannäköinen elämällä sellaista elämää josta itse pitää. Sisusta myös kotisi niin että olet itse tyytyväinen, tee kaikki valinnat niin että olet tyytyväinen. Muilta voi saada hyviä ajatuksia tai näkökulmia joita voi myös kuunnella mutta päätökset kannattaa perustaa omiin mielihaluihin. Muutenhan elämämme on muutenkin juuri omanlaista.

Jos sinulla on tylsää tai tarvetta muutoksille niin mieti niitä ja muokkaa elämääsi. Tee rohkeasti niitä asioita joista itse pidät.

Tekemällä väkisin asioita (muiden mieliksikin) ei tule onnelliseksi.

Itselläni ei ole ihan samanlaista tilannetta, mutta itseni hakemista keski-iässä kuitenkin. Mieti, mikä sua aidosti polttelee ja mene sitä kohti. Lue kirjoja esim. paikoista joissa käyt tai liity lukupiiriin niin, että aina on jonkinlainen suunta jota kohti perehdyt asioihin. Mitä enemmän tiedät, sitä rikkaammin voit elää.

Sulla kuulostaa olevan hieno, eteenpäin katsova asenne!

Ensin kannattaa todellakin miettiä, haluatko tehdä elämästäsi ns. omannäköisen, vai aidosti omannäköisen.

Tee nyt ensin uskottava aloitus itsestäsi.

Se missä tuntee olevansa kotona. Kodikas. Jotain tuttua. Johon olisi kiva palata tai olla. Mikä maisema se on, onko siinä vettä, puro, niitty, ranta vai jokin muu. Lapsuudenmaisema, nykyinen tai mitä siellä on. Ja kotona voi laittaa oman maun mukaan. Sekä lämpöä.

Olen pahoillani noiden idioottikommenttien vuoksi. Kertovat sanojastaan. 

Olin sanomassa ensin että sen kun elät, se on helppoa, mutta tajusin, että olen kyllä saanut itse elää kovin suojatusti itsetuntoni kannalta, ei ole haukuttu tai kiusattu. Mutta omiin -osin epästandardeihin- valintoihin on vaikuttanut eniten se, että nuoresta asti on ollut olo, että elämä on hyvin lyhyt. Kun kaikki ollaan synnytty ihan samaan tilanteeseen, niin miksi antaisin muiden vaikuttaa tekemisiini liikaa, ei ole oikeutta sen enempää kuin mulla puuttua heihin, enkä halua uhrata toisten mietteisiin omaa aikaani. 

Samoin olen huomannut, että en välttämättä pidä asioista joista moni pitää, välillä toki, mutta näin ollen en suosittelisi erityisesti muuta kuin että kokeilet kaikkea mikä vähän käy mielessä ja mihin on mahdollisuus ja sitten fiilistelet olojasi. Kunhan on riittävästi hiljaista aikaa, jotta ehtii tunnistaa tunteensa, esim meditaatiota, joogaa, luonnossa liikkumista, musiikin kuuntelua, päiväkirjailua tms mistä itse pidät (älä joogaa jos vihaat joogaa) ja missä ylimääräiset virikkeet on vähät. 

Ei voi muuta sanoa, kuin ala kunnioittaa itseäsi enemmän.  On  joskus jonkinlainen yli kävelemisen tarve kaiken vähättelyn takia.  Mutta se ei auta.  Saan kiksejä ihan tavallisista asioista.  Silti edelleen kalvaa, etten kyennyt miellyttämään itselle tärkeitä ihmisiä.

Olkaa te muut pihalla itsestänne. Mä meen kohta itse oikeasti pihalle. On kiva lenkki ilma tänään.

Elät vaan. Mutta jos noin vaivaa, niin tee netistä arvo-testi. Toki nämä ovat vain suuntaa antavia, mutta tutustumalla omiin sisäisiin elämänarvoihin, voit miettiä elätkö niiden mukaan. Opit myös tuntemaan itsesi paremmin. 

Sen kun tietäisikin mikä se oman näköinen elämä on. Minulla ei ole edes sinun älyä ja voimia opiskella mitään tutkintoja. Sitä on vain lisäännytty ensimmäisen miehen kanssa mistä otteen sain ja painettua sängyn pohjalle. Sen jälkeen on ajelehdittu niiden seurausten kanssa. Rumaksin on aina haukuttu.  Tuskin sinä mikään ruma olet, olet vain uhka itseäsi tyhmemmille ja ne näkee sen sinun potentiaalin ja siksi ne käyttää helpointa tapaa painaa sinut alas omalle tasolleen. Ne on liian tyhmiä ja laiskoja edes keksimään mitään omalaatuista tapaa loukata. Annan nyt saman neuvon minkä minulle eräs psykologi antoi: arvosta muita ihmisiä vähemmän. Oma lisäni tähän, et ole velkaa kivaa, et hyvää, et sopeutuvaa kellekään.

Jäin miettimään, että kenen näköistä elämää sitten olet tähän asti elänyt? Olet opiskellut paljon, muuttanut elämäntilanteiden muuttuessa jopa ulkomaille. Nyt matkustelet mielenkiinnonkohteidesi perässä. Ja mitä kaikkea muuta? Ehkä sun pitäisi vain oivaltaa, että sun elämä on jo sun näköinen. 

Vierailija kirjoitti:

Katso peiliin, luuseri.

Herättikö paha uni sinut taas? Voi toista. Pitäisikö ottaa kuumaa kaakaota ja katsoa joku kiva lastenohjelma. Jos se piritäisi pientä kiukuttelijaa.

Vierailija kirjoitti:

Elämästä tehdään täysin omannäköinen elämällä sellaista elämää josta itse pitää. Sisusta myös kotisi niin että olet itse tyytyväinen, tee kaikki valinnat niin että olet tyytyväinen. Muilta voi saada hyviä ajatuksia tai näkökulmia joita voi myös kuunnella mutta päätökset kannattaa perustaa omiin mielihaluihin. Muutenhan elämämme on muutenkin juuri omanlaista.

Jos sinulla on tylsää tai tarvetta muutoksille niin mieti niitä ja muokkaa elämääsi. Tee rohkeasti niitä asioita joista itse pidät.

Tekemällä väkisin asioita (muiden mieliksikin) ei tule onnelliseksi.

 

Juuri näin.  Itse olen aina ollut lapsesta asti oman tieni kulkija, en koskaan laumasielu ja virran mukana kulkija ja se  voi kyllä välillä vaatia aika lujaa luonnetta.

Olen nimittäin kokenut sen että minunkaltaistani ihmistä ei tahdota suvaita. Ei saa erottua massasta.  Mutta kun haluan olla minä, tykätä sellaisista vaatteista kun tykkään,  elää siten kun haluan - olen sinkku ja siitäkin välillä nähdään vaivaa.  

Hyväksyn itseni juuri minuna, en pyri muuttamaan mitään jotta miellyttäisin ketään.  Totta kai aikuisena ihmisenä tiedostan että tietyt sosiaaliset normit ja käytöstavat on olemassa ja niitten puitteissa eletään jos ihmisten seurassa ollaan, mutta mielipiteeni ja elämäntapani ovat minun ja niitä en kenenkään takia muuta.  Vain jos se itsestä tuntuu tarpeelliselle  ja hyvälle. 

Kotiani en mitenkään ole sisustanut, se on rakentunut minun näköisekseni ihan itsekseen.  En ota mallia mistään.  Haluan elää niinkuin itsestä tuntuu viihtyisälle ja hyvälle.  Tunnen että ne ystävät jotka mukanani kulkevat ovat todellisia ystäviä ja pysyvät kanssani koska oikeasti ja aidosti pitävät minusta ja siitä kuka olen.  Muunlaisia en tarvitsekaan. 

Luonteeltani olen ystävällinen ja avulias, pidän ihmisten kanssa kanssakäymisestä mutta vaadin myös paljon ihan omaa aikaa yksin ja rauhassa.  Olen aina  ollut optimisti ja näen kaikesta hyvän puolen, negatiiviset ihmiset syö energiaani niin etten jaksa heidän seuraansa.  Rakastan kulkea luonnossa yksin. Sieltä saa mielenrauhaa.

Kuten sanoin voi olla vaikeaakin elää omannäköistänsä elämää, on paljon ihmisiaä jotka eivät sitä siedä ja suvaitse. Monilla on tarve työntää näppejään toisella tavalla elävän elämään ja valintoihin ja se on ärsyttävää.  Täytyy vain ajatella että karavaani kulkee koirat haukkuvat.  Valtaosalle kuitenkin olen vain yksi ihminen ihmiesten joukossa kuten kaikki muutkin ovat minulle.  Opettele hyväksymään itsesi ainutlaatuisena sinuna itsenäsi. Sinun ei tarvitse eikä pidä olla kukaan eikä mikään muu! Olet ainutlaatuinen kuten kaikki muutkin.

Kuulostaa siltä, että sinua vaivaa vain huono itsetunto (ei mikään ihme tuolla taustalla, se ei ole sinun syytäsi). Koeta tehdä parhaasi sen eteen ihan ensimmäisenä. Et varmastikaan ole ruma ja olet ihan yhtä arvokas kuin kaikki muutkin ihmiset.

Mieti, vaikka kokeilemisen kautta, mitkä asiat tuovat sinulle iloa. Listaa niitä vaikka ihan ylöskin, olivat pieniä tai suuria. Sitten vain teet niitä ja annat itsesi kokea iloa ja nauttia elämästä. Ei sen tarvitse olla muille ulospäin näkyvää tai sellaista, mitä muut ihailevat. Luulen, että on iso riski yrittää tehdä elämästä "esitystä" muille, somen kautta tai muutenkin, mutta se ei anna iloa aidosti. Elä ja nauti siitä, että olet elossa. Vielä ehtii vaikka mitä!

Minä olen nyt nelikymppisenä ymmärtänyt, että elämästäni ei koskaan tule ns. tavallista, koska se ei ole minun polkuni. Kovasti olisin halunnut olla ihan tavallinen nuori ja aikuinen, mennä naimisiin ja saada pari lasta, kunnollisen työpaikan ja uran ja sen avulla erilaisia mahdollisuuksia elämässä.

Minullakin oli huono itsetunto ja koska olin todella hiljainen niin se nähtiin ylimielisyytenä. En koe sopeutuvani oikein mihinkään. Elän siis todellakin oman näköistä elämää, mutta se ei ole se polku jonka olisin halunnut. Huomaan kuitenkin että ymmärrys elämästä kasvaa vuosi vuodelta, joten ehkä tässä on vielä mahdollisuuksia "parantaa" tilannetta.

Olet jo tehnyt paljon sellaista, mistä muut tavan tallaajat voivat vai haaveilla!

Ei ole pakko mennä turvallisen valtavirran mukana.  Toki kummastelijoita riittää. Ihmetellään kaikkea: vaatteita, syömisiä, lapsettomuutta, matkustelua, hohhoijaa.

Anna palaa vaan!

Entä jos hakeudut lyhytterapeutin luo pohdiskelemaan tilannettasi? Jo pari ratkaisukeskeistä tapaamista voi avata silmiä ja saatat päästä eteenpäin omannäköisen elämän rakentamisessa.

läski

Vierailija kirjoitti:

Entä jos hakeudut lyhytterapeutin luo pohdiskelemaan tilannettasi? Jo pari ratkaisukeskeistä tapaamista voi avata silmiä ja saatat päästä eteenpäin omannäköisen elämän rakentamisessa.

He-he - eikö bisnekset luista? Lyhyterapeutti ei ole edes psykoterapuetti, vaan hörhökoulun kusettaja. Tuosta hyötyy tasan lähäri-marketta-terpan rahapussi.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos hakeudut lyhytterapeutin luo pohdiskelemaan tilannettasi? Jo pari ratkaisukeskeistä tapaamista voi avata silmiä ja saatat päästä eteenpäin omannäköisen elämän rakentamisessa.

Ihme ettei coachingia ja glampingia 😂