Useimmat ihmiset eivät osaa lainkaan ajatella jaksovuorotyön hyviä puolia

Useimmilla taviksilla epämukavuuden sietokyky on niin olematon, ettei tutustua ja turvallisesta "ainoasta vaihtoehdosta" uskalleta poiketa edes ajatustasolla. Sitten huokaillaan lauantaina prisman jonoissa tai ruuhkaisella nelostiellä miljoonan muun kanssa, tai valitetaan arjen harmaudesta ja pitkästä viikonlopun odotuksesta.

Totta, mutta tutkimukset myös sanoo että vuorotyö on elimistölle kuormittavaa. Mene ja tiedä - itse tykkään kun pääsee asioimaan ruuhka-ajan ulkopuolella.

Hyvät ja huonot puolensa. Joka toinen perjantai-ilta klo 23 asti töissä läpi elämän niin ihmekös kun viikonloput tuntuvat menevän ohi silmänräpäyksessä, kun perjantai-iltoja ei käytännössä ole. Toisaalta kiva nukkua välillä arkena klo 9 asti. 

Tykkäisin vuorotyöstä juuri vaihtelevuuden ja arkivapaiden vuoksi aivan älyttömästi, mutta lopulta oli pakko vaihtaa päivätöihin ettei perhe-elämä ja terveys mene lopullisesti rikki. Elin aivan eri rytmissä kuin muu perhe, hyvin harvoin ehdittiin tehdä mitään niin että minäkin olin mukana, lapset itkivät ja ikävöivät, puoliso kyllästyi olemaan jatkuvasti illat yksin lasten kanssa, migreeni pääsi kroonistumaan, ja yövuorot aiheuttivat niin paljon rytmihäiriöitä että niitä varten piti napsia beetasalpaajia.

Sinä et osaa lainkaan ajatella ihmisten olevan erilaisia. Minä olen aikuisena tehnyt usean vuoden vuorotyötä ja mieluummin siirtyisin päivätyöhön.

Tein keikkalaisena vuoroja ja tykkäsin tosi paljon! Joskus tein pari vuoroa peräkkäin, kun joku oli poissa - silloin vielä jaksoi. Olen kai outo, mutta pidin yövuoroista ehkä eniten. (Olen huono nukkumaan, krooninen unettomuus...). Nyt eläkkeellä, en enää jaksaisi.