Kerro oma muistosi tarhasta tai perhepäivähoitajalta!

kun talossa asuva mies tupakoi siellä aina sisällä. Toisen hoitaja oli lapseton nainen ja hoitopaikka pieni yksiö. siellä ei saanut tehdä mitään. Ei ollut yhtään lelua (ihan oikeasti, ei ollut) ja päivät olivat todella tylsiä. Ainoa mitä sai tehdä, oli katsella esineitä kirjahyllyssä. Koskea ei saanut. Näin 70-luvun alussa.

Ihana pph. Usein muistelen lämmöllä.

Karkasinkin muutaman kerran sinne kotoa. Asuttiin rivareissa ja pph asui viereisessä rivarissa.

Muistan kuinka pph alkoi itkeä kun lähdin viimeistä kertaa kotiin sieltä.

Aivan uskomattoman lämmin fiilis tulee edelleen jos tulee vastaan kaupungilla ja terkkuja lähetellään edelleen hänen poikansa kautta. Pph:n poika ja veljeni ovat kavereita.



Tosin olen kuullut että kaikilla ei ole ollut yhtä hyviä kokemuksia pph:sta mikä on tosiaan harmi. :/

olin pphlla joka pakotti päiväunille vaikka olin jo 6v. En tiedä mihin ne pienemmät laitettiin mutta minut teljettiin yksin perheen jonkinlaiseen työhuoneeseen. Huoneen ovi laitettiin lukkoon niin ettei sieltä päässyt pois. En tiedä kauanko tuo pakkolepo kesti mutta se jäi mieleen tosi ahdistavana kokemuksena kun huoneesta ei päässyt ulos. Kuvittelin aina että jospa pph lähtee pois kotoaan ja unohtaa minut sinne lukkojen taakse. En ollut tällä pphlla montaakaan kuukautta onneksi, jouduin sinne muuton takia ja sitten tulikin kesä jonka jälkeen pääsin eskariin.

Minun lisäksi oli hoitajan kaksi poikaa. Pojat kiusasivat minua kokoaika, heitteli palikoilla ja vaikka millä. kerroin hoitajalle, ei tehnyt mitään taisi tokaista että älä jaksa ruikuttaa. En muista hoitajan koskaan hymyilleen. Tilanne meni niin pahaksi, että en uskaltanut vessassa enää käydä kun pojat tuli lällättelemään vessaan, eli kakkasin housuuni oli silloin 4-5v. tämän kokemuksen takia en koskaan halua lastani perhepäivähoitajalle.

pakotettiin syömään, istutettiin pöydässä niin kauan että kaikki oli syöty. Olen useamman kerran niellyt oksennusta, kun pakotettiin syömään mm. sulatejuustopala sellaisenaan..

-olin 5 ja pikkuveli 2 v, hoitotäti leikki kun syötti veljeäni siten, että tunki veljen suun täyteen ruokaa ja sitten pusersi posket yhteen ja ruoka valui pöydälle ja syötti sen saman ruoan taas ja puseri, nauroi samalla.



- pakkopäiväunet, äitini ihmetteli miksi minulla oli vuosia uniongelmia...



- pph:n poika (oli joku 15v) pelotteli ja kiusasi, kerran ruiskutti kylmällä paloletkulla vettä päälle ja pph nauroi vieressä.

Itse en ollut minkäänlaisessa päivähoidossa lapsena. Mutta olen ollut pph:na monta vuotta. En voi kertoa mitään ettei kukaan tunnista ketään, mutta kasapäin ihania muistoja minullakin, niistä lapsista :)

Joidenkin kanssa olemme edelleen yhteyksissä ja jopa ystäviä näin vuosien jälkeen.

Muistan sen että oli pakko syödä vaikka olin yökkinyt ruokaa lautaselleni... :(

nyt joku muukin muistaa jotain lapsuudestaan!

ja tästä toisesta on vaan pelkästään hyviä muistoja. Kaverit ja leikit jne. Silloin ei kytätty lapsia varhaiskasvatusmielessä ja lapset sai rauhassa muodostaa omaa lasten kulttuuriaan eli ihmissuhteitaan ja leikkejään. Kukaan aikuinen ei tullu siihen yrittämään sekoittamaan pakkaa ja saada leikkimään joittenkin muitten kanssa, jotta jotkut varhaiskasvatustavoitteet täytyyisivät.



En muista että ketään olis kiusattu tai että kukaan olis jääny ilman kavereita. Ei ollu mitään synttärikilpavarustelua tai syrjimistä synttärikutsuilla. Siihen aikaan päiväkotikaverukset eivät edes käyneet toistensa synttäreillä, vaan niitä kavereita, joita kutsuttiin synttäreille, oli monilla omassa pihapiirissä ihan riittämiin.



Eikä ollu ketään ylivilkasta ja agressiivista lasta ryhmässä.



Tää oli -70- ja -80-luvun vaihteessa.

No kun olin eskarissa niin kaikki vihas mua sielä ja mua kiusattiin aivan helvetisti. Siis mut joka päivä lukittiin sellasseeseen kaappiin missä yleensä pidettiin vaatteita, mua haukuttiin, syrjittiin, potkittiin, lyötiin, kampattiin ja kaikkee muuta mitä ei vois ees kuvitella ja kun mä kerroin siitä sille hoitajalle niin se sanoi mulle että kaikkea ei kannata ottaa vakavasti ja voisin edes yrittää olla toisten kaveri. Kerran kun mua tungettiin sinne typerään kaappiin niin mä ihan varmana näin kun se hoitaja katsoi mua suoraan silmiin eikä tehnyt mitään. Kerroin siitä mun vanhemmille mut ne ei uskonu tietenkään ja onneksi eskari ei kestänyt vuotta pidempää tai olisin luultavasti tappanut itseni 7 vuotiaana. En tiedä miten mutta pystyn nykyään olemaan ihan hyvin ajattelematta eskaria paitsi silloin kun koulussa puhutaan kiusaamisesta ja siitä kuinka paha mieli siitä tulee. Kaikkea muutakin on tapahtunut mulle, mutta en jaksa valittaa joillakin menee varmasti huonommin :( Oon nyt 15-vuotias ja en pysty olemaan suljetuissa tiloissa ahdistumatta edes vähäsen joten terveiset vaan tarhan hoitajalle ja kiusaajille :).

Jokin ihmeellinen terveysuskomus tällä hoitajalla, että maito piti juoda erikseen. Puuroon ei saanut myöskään hilloa tms. Kurahousuja oli pakko käyttää, vaikka en todellakaaan niitä tarvinnut 6-vuotiaana. 1970-lukua.

joka mm. istutti ruokapöydässä niin kauan, että oksensin. Tästä syystä en voi edelleenkään syödä esim. maksaa enkä verilettuja, saati tarjoisi niitä lapsilleni.

- Perjantaisin hoitotäti teki aamupalaksi suklaapuuroa.

- kaurapuuron päälle sai toisinaan mansikkasurvosta.

- leluja oli yksi pieni korillinen, eikä niillä leikkinyt kukaan. Hoitotädillä oli sen sijaan nappeja yms. hirveät määrät ja niillä leikkiminen oli ihan juhlaa, varsinkin, kun niillä saivat leikkiä vain isommat sillä välin kun pienet oli päiväunilla :D Oltiin vissiin pihallakin aika paljon.

- Hoitotädillä oli koira, jota sai pallutella melkein miten päin vaan. Se jouduttiin lopettamaan ja meidän lasten suru oli ihan hirmuinen. Koira oli collie ja muistan kuinka Rassen kuono tuntui aina kasvaneen pituutta, kun loman jälkeen palattiin hoitoon ;D

-Hoitotädin mies teki reissuhommia ja yleensä oli jossain Iranissa tms. Niillä lyhyillä lomillaan Unto istui usein keittiön liesituulettimen luona polttamassa tupakkaa.

-hoitotädin omat lapset olivat teini-ikäisiä ja heitä nähtiin aika vähän, mutta joskus vanhempi poika tuli meidän kanssa alakertaan ja soitti kitaraa. Hänellä oli ihan hirmuisen pitkä peukalon kynsi, jolla soitti, eikä käyttänyt plektraa.

-erään pojan kanssa oltiin oltu samalla hoitajalla ihan pikkunappulasta ja pois jäätiin vasta kouluun mennessä. Meitä hoitotäti otti joskus yökylään ja se oli hirmu jännää.



Olin siis perhepäivähoitajalla, jonka kanssa välit säilyivät pitkään lämpiminä. Olin jo aikuinen, kun kävin hoitotätini 60-vuotissynttäreilläkin

- pph:n vieras tupakoi keittiössä

-sain ulkoilla 4veenä toisen saman ikäisen hoitolapsen kanssa kaksin,pph välillä kurkki partsilta

-kävin pph:lta srk:n kerhossa, vaikken ois halunnut