Lue keskustelun säännöt.
Kun sinkkuus oikeasti alkaa masentaa
27.09.2024 |
Miten olette löytäneet rauhan asian kanssa? Mulla takana hirveä määrä deittailupettymyksiä. Olen 33v, vientiä on mutta ei vaan klikkaa kenenkään kanssa pidemmän päälle!
Olen ollut sinkku jo 8v. Tässä ajassa todellakin on ehtinyt käydä läpi epätoivoa, nauttia vapaudesta, kasvaa itsenäiseksi, tehdä itsensä onnelliseksi jne..
Suurimmaksi osaksi nautin elämästä yksin. Teen hyvää ruokaa yksin. Pidän itsestäni huolta. Opiskelen unelma-alaani. On kiva duunikin.
Mut kaikkea varjostaa se- etten saa jakaa arkea ja elämää kenenkään kanssa? Toki kyse on myös seksin tarpeista. Pelko siitä, etten löydä ketään ja ehdin rupsahtaa; alkaa vaihdevuodet ennen kuin löydän rakkautta. Olen viime aikoina huomannut, että alan masentua kumppanittomuuden takia. Se on ehkä vallannut liikaakin tilaa päästäni.
Onko kellään ollut samaa, miten voisi vain päästää irti?
Kommentit (30)
Ihminen on luontaisesti aina tyytymätön elämässään johonkin. Sitten kun löydät kumppanin niin joku muu asia alkaa ketuttaa. Eli yritä nyt vaan nauttia niistä asioista mitkä on elämässä hyvin ja tee samalla se mitä pystyt parisuhteen löytämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että klikkaa jonkun kanssa henkisesti ja seksuaalisesti on todella harvinaista. Siis, että se henkilö sattuisi tykkäämään vielä sinusta. Jos suhteen haluaa, täytyy olla valmis tinkimään jostain.
Nykyään on tosi vaikeaa löytää pitkäaikaista kumppania.
Ei kannata olla surullinen. Yksin on vapaa ja saa tehdä kaiken kuin itse haluaa 😊👍
Rakkaushöpötykset ovat valhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo on nämä nykyajan deittailumarkkinat ihan helvettiä. Itsekin lopulta tyydyin ns. kompromissisuhteeseen. Halusin lapsen. Mies on ihan hyvä mies, vaikka en koskaan mitenkään hänestä hullaantunutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Unohdin kaikki klikkaamiset ja otin kivan ja fiksun miehen. Nyt eletään kivaa ja tasaista perhearkea.
Ero voi tulla milloin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuskin haluaisitkaan olla vääräksi ja tylsäksi paljastuvan kanssa. Suhteet arkistuvat. Ongelmat tulevat siellä esille. Harvalla on unelmakumppani. Ikä muuttaa nopeasti ihmisiä ja viimeistään keski-iässä toinen on ihan tuntematon & itse voi olla setä tai täti. Toinen nalkuttaa ja kalkuttaa. Se lässäyttää viimeistään kaiken. Ehkä et menetäkään mitään. Paitsi ellet elä ikuista nuoruutta ja säily kuin sargofagissa. Yksineloon tottuu, mutta ehkä työn vuoksi kaipaisit jo tukea toisesta ja jos on ollut toive kumppanista. Suomi on pieni maa väestöltä, ihmiset erilaisia henkisesti ja fyysisesti. Ulkomaat kaukana. -Silti sulla saa olla toivoa ja joskus voi tulla sopiva. Missä on sun kaltaisia. Yksinkin voi ajatella ja viihtyä, kun siihen vaan tottuu tarpeeksi, eikä enää kärsi niin paljon. Muita ihmisiä on silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdin kaikki klikkaamiset ja otin kivan ja fiksun miehen. Nyt eletään kivaa ja tasaista perhearkea.
Ero voi tulla milloin vaan.
Joo ja töihinkään ei kannata mennä, koska työpaikan voi menettää milloin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tehdä reality check. Jos sinulla on mahdollista saada mukava, työssä oleva, ihan kivan näköinen, LUOTETTAVA ja pitkää parisuhdetta ja perhearvoja arvostava mies, niin olet todella onnekas. Kannattaa ottaa se hyvä mies, silloin kun hän oli siinä edessä eikä haikailla jotain elokuvista opittua superromanssia.
Ja lisäksi kannattaa käsitellä omat traumat, jos niitä on. Välttelevä kiintymyssuhde estää tehokkaasti pariutumista ja se näyttäytyy itselle sellaisena tunteena, että on ensin ihastunut ja sitten toinen alkaa tuntua tosi epämiellyttävältä, vaikka sille ei löydy järjellistä selitystä. Oma hermosto haraa pariutumista vastaan. Tämä ei välttämättä koske sinua, mutta useita ikisinkkuja koskee.
Ja sitten voi myös olla tyytyväinen sinkku ja muistaa sen, että mieluummin sinkku kuin huonossa suhteessa. Sinkkuelämä on ihan yhtä arvokasta ja hyvää elämää varsinkin, jos on läheisiä ystäviä, joiden kanssa voi jakaa elämää syvällisellä tasolla.
Huonolla suhteella en kuitenkaan tarkoita sitä, että tunteet ajan myötä väljähtää vaan tarkoitan narsistisuhteita, joissa toinen oikeasti tuhoaa toista. Tunteet väistämättä väljähtää ja syttyy taas ja väljähtää taas, mutta sitoutuminen siihen, että toimii puolison ja perheen parhaaksi silloinkin, kun tunteet väljähtää, tuottaa pitkän ajan onnellisuutta.
Sinua vanhempana naisena ja omaa ja monien muiden elämäntaivalta seuranneena neuvoisin näin :)
Suomi naiset ovat maailman nirsoimpia joten ovat sinkkuna pitkiä aikoja joka vuosikymmeniä. Suomessa on yli 600000 sinkkumiestä ja naisia enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kannattaa tehdä reality check. Jos sinulla on mahdollista saada mukava, työssä oleva, ihan kivan näköinen, LUOTETTAVA ja pitkää parisuhdetta ja perhearvoja arvostava mies, niin olet todella onnekas. Kannattaa ottaa se hyvä mies, silloin kun hän oli siinä edessä eikä haikailla jotain elokuvista opittua superromanssia.
Ja lisäksi kannattaa käsitellä omat traumat, jos niitä on. Välttelevä kiintymyssuhde estää tehokkaasti pariutumista ja se näyttäytyy itselle sellaisena tunteena, että on ensin ihastunut ja sitten toinen alkaa tuntua tosi epämiellyttävältä, vaikka sille ei löydy järjellistä selitystä. Oma hermosto haraa pariutumista vastaan. Tämä ei välttämättä koske sinua, mutta useita ikisinkkuja koskee.
Ja sitten voi myös olla tyytyväinen sinkku ja muistaa sen, että mieluummin sinkku kuin huonossa suhteessa. Sinkkuelämä on ihan yhtä arvokasta ja hyvää elämää varsinkin, jos on läheisiä ystäviä, joiden kanssa jakaa elämää syvällisellä tasolla."
Kiitos tämän kirjoittajalle
Suhde ei saa olla ainut onnelliseksi tekevä asia. Ehkä olet takertunut siihen vähän liikaakin, että parisuhde tekee onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohdin kaikki klikkaamiset ja otin kivan ja fiksun miehen. Nyt eletään kivaa ja tasaista perhearkea.
Kaikki me emme ole homoja, Pasi.
Sinulla on sentään vientiä, ilmeisesti joku suhdekin joskus ollut kun sanot että olet ollut nyt 8v sinkkuna. Eli toivoa on. Itse ollut koko aikuisiän sinkku (pari vuosikymmentä siis nytten) eikä kukaan ole katsonut päinkään.
Vierailija kirjoitti:
Se, että klikkaa jonkun kanssa henkisesti ja seksuaalisesti on todella harvinaista. Siis, että se henkilö sattuisi tykkäämään vielä sinusta. Jos suhteen haluaa, täytyy olla valmis tinkimään jostain.
Jaa, mulla se on ollut enemmän kuin tavallista, mutta enpä silti kaikkien kanssa suhteeseen SAATI seksiin ala.
N 59
Olisiko teinivuosien harjoittelukumppaneista jokin mukava vielä vapaana?
Silloiset yritykset voi nykyään vaihtaa ihaniin kokemuksiin ;)
Tapasin viimeviikonloppuna liian fiksuksi kokemani ns tapauksen ja oli uskomaton kokemus :)
En ole kovin koulutettu ja Hän on nyt päättäjä WOW
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdin kaikki klikkaamiset ja otin kivan ja fiksun miehen. Nyt eletään kivaa ja tasaista perhearkea.
Ero voi tulla milloin vaan.
Tai ehkä saat aivoverenvuodon vessanpöntöllä. Se olisi armeliasta kun elämäsi on noin myrkyllistä ja kurjaa.
Mitä kylvät, sitä niität.
Tunnekylmä, hapan ja ikävä ihminen ei tietenkään saa lämmintä vastakaikua.
Ole ihana muille niin ne rakastaa sua. Teeskentely ei kannata.
Unohdin kaikki klikkaamiset ja otin kivan ja fiksun miehen. Nyt eletään kivaa ja tasaista perhearkea.