Tuleekohan lapsellemme traumoja

lapsi ei pysty välttämättä luomaan turvallista kiintymyssuhdetta isäänsä, joka ei pysty ottamaan lapsen normaalia tunneilmaisua. Lapsi muodostaa välttelevän kiintymyssuhteen isäänsä. Siinä lapsi ei pysty ilmaisemaan kielteisiä tunteita eikä tunne tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on, kaikkia tunteita tuntevana ihmisenä, vaan hädän tullen hän oppii piilottamaan tunteensa tai ainakin oppii ahdistumaan niistä, vanhempi kun ei ole pystynyt häntä auttamaa niiden käsittelyssä.



Ehkä miehelläsi olisi harjoittelun paikka tässä asiassa.

Olen kyllä yrittänyt puhua tästä miehelleni, mutta jostain syystä hän ei vaan kestä kielteisiä tunteita. Eli muutosta ei ole tullut seitsemään vuoteen. Onko tämä nyt ihan niin suuri asia että sen vuoksi pitäisi erota? -ap

Aika harva kasvaa lopulta ihan ideaaliolosuhteissa. Jokaisella meistä on heikot kohtamme. Lapsesi saa kuitenkin perheessänne korjaavan kokemuksen äidin hyväksyessä ja kestäessä lapsen itkuntuherrus ja ns.negatiiviset tunteet.

lapselle. Ikävää, että isä ei osaa suhtautua lapsensa kaikkiin tunteisiin hyväksyvästi, mutta onneksi sinä osaat - kuten aiempi kirjoittaja jo kirjoittikin.



Ehkä voisit puhua lapsen kanssa tästä isän osaamattomuudesta? Selittäisit, että isän on vaikea hyväksyä lapsen kiukuttelua tai tunteen osoituksia koska isä ei ole itse saanut niitä lapsena tuntea ja näyttää - sillä asiahan yleensä on juuri näin.



Lapsesi on ilmeisesti jo 7-vuotias? Hän kyllä jossain määrin ymmärtää asian, ja voi auttaa häntä käsittelemään asiaa mielessään - hän itse ei ole paha tai epäkelpo, vaan isällä itsellään on asiassa ongelma ja harjaantumisen varaa. Se varmasti auttaisi lasta hyväksymään paremmin itsensä ja vahvistaisi itsetuntoa ja -hyväksyntää.



Pahintahan on, jos lapsi jää itse yksin asian kanssa eikä asiasta puhuta perheen sisällä. Lapsi ei ymmärrä mitä tapahtuu ja mistä asiat johtuvat, ja yleensähän tällaisissa tilanteissa lapset ottavat syyt niskoilleen ja alkavat tuntea jonkinlaista huonommuutta.

2