Avautumista ongelmista miehen kanssa..
Meillä on klassinen tilanne perheessä, että mies tienaa huomattavasti enemmän.
Olemme molemmat töissä eikä mun palkkanikaan mikään maailman huonoin ole, mutta huonompi kuin miehen.
Onko oikein, että mies "kiristää" rahoillaan? Eli saattaa maksaa jonkun mun laskun, mutta huomautella siitä jälkikäteen ja takuulla ottaa asian riidan yhteydessä esille?
Mulla on tässä kuussa sellainen tilanne että on kaksi isompaa laskua maksettavana ja tili menee käytännössä kokonaan laskuihin. Mies ilmoitti eilen maksaneensa toisen näistä laskuista mutta illalla sitten alkoi kuittailu että mä en kuulemma ole tarpeeksi kiitollinen siitä että hän maksoi sen. En tiedä mitä kiitollisuutta mies odottaa.
Itselleen mies ostelee aivan hulluna kalliita vaatteita ja tavaroita. Osti 400 euron takin, taisi olla kolmas kevättakki tänä vuonna. Mä kuljen hennesin kulahtaneessa ale-rotsissa koska ei ole nyt varaa laitella satoja euroja vaatteisiin. Joo harmittaahan se ja myönnän olevani kateellinen miehelle. Mies sanoo että meillä on yhteiset rahat, mutta käytännössä niin ei ole. Maksan kyllä aika tarkalleen puolet kaikista kuluista, kuten myös mies.
Äh, en mä odota että miehen pitäis ostella mulle kalliita vaatteita tms mä vaan toivoisin että kun mulla on tiukkaa rahan kanssa, saisin apua ilman että mua pitää nöyryyttää siitä. Raha on sellainen asia jolla mies hallitsee mua.
Teen nyt niin että maksan miehelle takaisin tuon summan millä maksoi toisen isommasta laskustani. Se tarkoittaa sitä että olen rahaton seuraavan kk. Sama se, ostakoon mies vaikka neljännen merkkitakin tälle keväälle niillä rahoilla.
En vaan voi tajuta miten joku pystyy nauttimaan siitä että toinen on "armoilla". Eli jos tilanne olisi niin että mä olisin se jolla olisi enemmän rahaa, en todellakaan pistäisi rahoja itseeni ja katselisi vieressä kun toinen kituuttaa.
Olen muutenkin ylettömän stressaantunut, töissä karmea kiire ja deadlinet kaatuu päälle. Yöunet menee työasioita murehtiessa ja näitä rahajuttuja miettiessä. Olen kuolemanväsynyt kokoajan ja sitten pitää vielä tapella äijän kanssa rahasta.
Kiitos jos jaksoit lukea.
Kommentit (19)
Sanoit ettei sinullakaan ole mikään huono palkka, joten mihin se menee jos ei jää yhtään säästöön?
myös minua lähinnä ärsyttää. Miksi, voi MIKSI annatte miesten kohdella teitä näin?!??! Vaikea löytää empatiaa, kun itsekin vois asialle tehdä jotain... Toki tuntuu keljulta teidän puolesta, tekisi mieli tulla hetkeksi teidän saappaisiin ja pistää se mies ojennukseen mitä se perhe yksikkönä oikein tarkoittaa!
Ei ole todellakaan aikuismaista kiristää rahoilla. Todella lapsellista mieheltä!
ja pikkusieluinen. Miettisin kaksi kertaa ennen kuin alkaisin rakentaa perhettä tuollaisen kanssa.
äitiyslomalla ja jäämässä kahdeksi vuodeksi hoitovapaalle. Mieheni nöyryyttää minua raha-asioissa ja saan kärsiä siitä kun minulla ei ole tuloja.
Mies vaatii, että maksan joka kuukausi tietyt laskut (sähkö, vakuutukset, netti, puhelin, lasten harrastukset ja vaatteet) ja kaikki perheemme ruokaostokset. Se ei tajua, että minulla ei ole varaa.
Mies ei ole koskaan ostanut yhtäkään vaatetta tai tavaraa lapsille, eikä mitään kotiimme (sisustus tai mitään käyttötavaraa). Hän kokee, että hänen rahat ovat hänen ja minun rahat ovat yhteisiä, joilla kustannetaan perheen asiat.
Mieheni ostaa myös itselleen kalliita merkkivaatteita, golffaa ja matkustelee. Itse kuljen 4 vuotta vanhoissa äitiysvaatteissa, kun ei ole varaa ostaa uusia vaatteita. Harmittaa kun olen kerennyt ilmoittaa töihin jääväni hoitovapaalle, vaikka rahani ovat jo nyt loppu.
Mieheni oli pari vuotta sitten työtön ja silloin maksoin kaikki hänen tuhansien luottokorttimaksunsa + muut kulut ja nyt hän koittaa rankaista minua siitä, että minulla ei ole tuloja.
Mies itse oli sitä mieltä, että minun tulee jäädä hoitovapaalle, mutta nyt näyttää asenne muuttuneen.
Sekä tämä että ap:n tapaus.
Sulle sanoisin et ala vaatia takautuvasti niitä rahojasi siltä mieheltä. Ootteko puhuneet asiasta kunnolla? Mitä hän sanoo selitykseksi että eleli sun rahoillasi mut nyt on toinen ääni kellossa?
äitiyslomalla ja jäämässä kahdeksi vuodeksi hoitovapaalle. Mieheni nöyryyttää minua raha-asioissa ja saan kärsiä siitä kun minulla ei ole tuloja. Mies vaatii, että maksan joka kuukausi tietyt laskut (sähkö, vakuutukset, netti, puhelin, lasten harrastukset ja vaatteet) ja kaikki perheemme ruokaostokset. Se ei tajua, että minulla ei ole varaa. Mies ei ole koskaan ostanut yhtäkään vaatetta tai tavaraa lapsille, eikä mitään kotiimme (sisustus tai mitään käyttötavaraa). Hän kokee, että hänen rahat ovat hänen ja minun rahat ovat yhteisiä, joilla kustannetaan perheen asiat. Mieheni ostaa myös itselleen kalliita merkkivaatteita, golffaa ja matkustelee. Itse kuljen 4 vuotta vanhoissa äitiysvaatteissa, kun ei ole varaa ostaa uusia vaatteita. Harmittaa kun olen kerennyt ilmoittaa töihin jääväni hoitovapaalle, vaikka rahani ovat jo nyt loppu. Mieheni oli pari vuotta sitten työtön ja silloin maksoin kaikki hänen tuhansien luottokorttimaksunsa + muut kulut ja nyt hän koittaa rankaista minua siitä, että minulla ei ole tuloja. Mies itse oli sitä mieltä, että minun tulee jäädä hoitovapaalle, mutta nyt näyttää asenne muuttuneen.
ja pikkusieluinen. Miettisin kaksi kertaa ennen kuin alkaisin rakentaa perhettä tuollaisen kanssa.
..nyt muutama vuosi sittten kun miehen tulotaso nousi huomattavasti, on nähtävissä tällaista kusipäistä käytöstä.
Kehtaa kitistä mulle sitten jos ostan itselleni vaatteita (tilaan usein hennesin postimyynnistä ale-vaatteita) että pitääkö aina kulkea halvannäköisissä retkuissa. Mies ei halua ymmärtää ettei mulla ole varaa parempaan, kun on kuitenkin laskuja maksettavana!
Mies meni ja vaihtoi mun autonkin parempaan: Bensa on kalliimpaa, vakuutus ym. maksut kalliimpia.. Mulle olisi kelvannut entinenkin, mutta mies päätti näin. Minähän sen auton omasta pussistani maksan, enkä todellakaan haluaisi näin kallista autoa. Edellinen auto oli miehen nimissä joten voi näin tehdä.
/AP
olemme yhtä. Minä olen täysin rahaton ja mieheni tienaa. Teemme yhteistyötä, puhallamme yhteen hiileen. Got it? Ihmiset ovat niiiin itsekkäitä nykypäivänä.
En tekisi lapsia moisten kanssa, anteeksi nelonen.
Oman siippani kanssa ollaan 12 v tapeltu kaikesta maan ja taivaan välillä (luulin), mutta tosiaan, rahasta ei olla. Ja minä tienaan neljäsosan siitä mitä mieheni, enkä ole edes aivan matalapalkkainen ja lapsia olen hoitanut yhteensä 6,5v kotona.
Nyt taas töissä olen, mutta niin pösilö kuin mieheni onkin, niin rahasta ei ole sanomista koskaan ollut. Yhteiset lapset = yhteinen talous. En kestäisi sekuntiakaan rahalla kyykyttämistä, nöyryyttävää. Jaksamista teille siis, neuvoja ei ole.
Hei, hyvät naiset! Puhukaa miehenne kanssa! Tasavertaisina! Olka rohkeia sanomaan kaikki mitä ajettelette, jos olette onnettomia, voitte lähteä, tai hankikaa perheterapia!
vähentäkää turhaa kulutusta niin varmasti riittää vaatteisiin sinullakin ettei tarvi olla kulahtaneessa takissa
avioliitossa kulut suhteutetaan puolisoiden tuloihin eli ei todellakaan makseta puolet ja puolet jos toinen tienaa vaikka tuplasti enemmän.
KAIKKI kuitit talteen muutaman kuukauden ajalta, joka hiivatin lasten sukkaparikin ja faktat pöytään kuinka paljon ruokaan ja lasten vaatteisiin ym. rahaa meneekään.
Ja sitten neuvottelupöytään.
Älkää nyt vaan sanoko vielä että asunto miehen nimissä ja te makselette ruokaostoksia...?
henkiseksi väkivallaksi.
Raha on sellainen asia jolla mies hallitsee mua.
Olen kuolemanväsynyt kokoajan ja sitten pitää vielä tapella äijän kanssa rahasta.
Ei sinun tarvitse. Ei sinun tarvitse elää tuollaista elämää. Ota ero.
miksi te aikuiset ihmiset suostutte tuollaiseen hyväksikäyttöön ja kohteluun?
avioliitossa kulut suhteutetaan puolisoiden tuloihin eli ei todellakaan makseta puolet ja puolet jos toinen tienaa vaikka tuplasti enemmän. KAIKKI kuitit talteen muutaman kuukauden ajalta, joka hiivatin lasten sukkaparikin ja faktat pöytään kuinka paljon ruokaan ja lasten vaatteisiin ym. rahaa meneekään. Ja sitten neuvottelupöytään. Älkää nyt vaan sanoko vielä että asunto miehen nimissä ja te makselette ruokaostoksia...?
Ei kyllä meillä on yhteinen asunto, maksetaan lainaa molemmat samanverran.
Meillä on ehkä ongelmana se että mies on todella tuhlailevainen, ja miksei olisi kun kerran on rahaa. Mä olen taas sästävälisempi. On totta että voisimme silti molemmat katsoa peiliin siinä kuinka paljon turhaan kulutamme.
Mä olen kulinaristi, laitan ruokaan varmaan tuplaten rahaa mitä normaali 3 hengen perheessä laitettaisiin.
Valitettavasti yksi syy siihen miksi emme tee toista lasta on että en kestä olla yhtä vuotta taas kotona täysin persaukisena. En tajua miksi suostuin silloin sellaiseen järjestelyyn että maksoin asumiskustannukset kokonaisuudessaan siitä rahasta jonka Kelalta sain ja sitten piti pyytää mieheltä rahaa jos tarvin jotain. Mies pihisteli aina eurojaan kun kyse oli mun menoista. Itselleen sillä riitti rahaa, mutta aina jos mä tarvin, niin ei just ollut. Viimeinen niitti oli kun lähdin istumaan iltaa ystävieni kanssa ekaa kertaa sitten lapsen syntymän: Mies laittoi satoja euroja illassa baariin ja hyvään ruokaan, taxeihin jne, mutta mulle antoi 30 euroa jolla piti pärjätä koko ilta: Kehtasi ehdottaa että tulisin junalla kotiin illalla niin ei tarvi taksi rahaa!!
Oli kammottavaa olla niin miehen armoilla se vuosi. :( Yritin muuttaa järjestelyä siitä että mun koko "palkka" menee kerralla, mutta mies sanoi että silloin mun pitää osallistua kaikkiin muihin maksuihin ja se tarkoitti sitä että mä oisin suunnilleen jäänyt velkaa miehelle :(
No, ihan pimee tää tilanne miehen kanssa on. Antoi kerran kännipäissään mulle 100 euroa, kuitenkin seuraavana päivänä ruokakaupassa halus että mä maksan ruoat, joten sinne se 100 eruoa meni.
Ja toiseksi, miksi te annatte talloa tuolla tavalla itseänne? Mä olisin laittanut tuollaisen miehen kölin alta jo ajat sitten.
Me ollaan miehen kanssa freelancereita molemmat, tulot on epäsäännölliset. Joskus tulee paljon rahaa, sitten voi mennä kuukausia, että rahaa ei tule mistään.
Ei tulisi mieleenkään kyykyttää toista raha-asioilla, koska meidän elämä on yhteistä. Ikinä ei lasketa kuka on maksanut mitäkin yhteisistä menoista. Jos rahattomalla on rahantarvetta, vaikka olisi ihan "turhaakin", vaatetta, musiikkia, kirja, joku huvitus, niin se jolla on rahaa, maksaa. Tietenkin!
En tiedä onko ap:n kuvaama mies lapsellinen - ehkä. Vallanhimoinen ja alistava hän ainakin on. Eikä tunnu sitoutuneen suhteeseen, vaan haluaa elää jotakin kämppiselämää.
Eli jos olette naimisissa nin muistutapa tästä, ellette ole tehneet avioehtoa. Samoin miehellä on oman lapsensa elatusvelvollisuus.
On kyllä uskomatonta toimintaa miehiltä, meilläkin mies tienaa enemmän(olen äitiylomalla ja kohta hoitovapaalla) mutta saan käyttää hänenkin rahojaan tarpeideni mukaan. Meillä on kotona aina n. tonni käteistä, josta voi päivittäisostoksia maksella, isommat yleensä harkitaankin yhdessä ja maksellaan yhteisesti. Mellä on omat tilit molemmilla ja yksi asumiskuluihin varattu yhteinen tili, jonne olemma molemmat laittaneet saman summan kuukausittain, ja siitä on maksettu vastike, netti, sähköt yms. yhteiset asumiskulut. Itse olen vielä äitiysrahoistakin maksanut asumisen osuuteni, vaikka mieskin on korottanut omaa summaansa, ettei minun tarvitse maksaa jos on tiukka kuukausi. No kun kotihoidon tuelle jään niin sitten saa mies kyllä kustantaa asumisen kokonaan.
On kyllä äärimmäisen nöyryyttävää käytöstä teidän miehillä, toivottavasti löytyy rohkeutta ottaa asia puheeksi ja saatte tilanteen korjattua!
Periaatteessa kummankin palkka menee omalle tilille ja yhteiselle tilille laitetaan ylimääräiset säästöön. Mies on kovempipalkkainen ja lisäksi on saanut perintöä. Näillä rahoillaan ostaa itselleen jotain, mitä haluaa mutta laittaa siis myös yhteiselle tilille säästöön.
Nyt kun olen hoitovapaalla, siirrän tililleni yhteiseltä tililtä ja käytän visaani, jonka mies maksaa. Välillä mies huomauttelee kyllä rahankäytöstäni (minä hoidan meillä edelleen kaikki ruoka- ja vaateostokset), mutta en osta itselleni mitään, joten ei voi kamalasti huomautella. Tiukkaa jatkuu enää pari kuukautta ja sitten taas saan palkkaa, kun menen töihin.
Olen kyllä huomannut, että miestäni salaisesti ärsyttää se, että tuon vähemmän rahaa talouteen, mutta ei ota sitä kyllä puheeksi kuin joskus harvoin. Silloin saattaa valittaa tuhlailusta, jos olen ostanut jotain sisustustavaraa tms. mutta tajuaa tietenkin, että emmehän me mitenkään voi olla samapalkkaisia ja että hän kyllä ostaa "itselleen" kalliitakin leikkikaluja (kallis kamera, videokamera, hitsausvälineet, autonkorjaussarja jne). Minä en itseeni juurikaan tuhlaa ja yleensä kysyn mielipidettä, jos jotain kalliimpaa sisustustavaraa hankin.
Itse en voisi elää suhteessa, jossa kaikki laitetaan puoliksi ja toinen elää ns. rikkaana ja toinen köyhänä. Kyllähän avioliitossa pitää olla sitä yhteistä rahaa, jos on yhteisiä lapsiakin. Toki ilman muuta mies saa tehdä perintörahoillaan mitä haluaa, mutta toistaiseksi on lyhennellyt meidän lainaamme (joka yhteinen). Meillä on yhteinen elämä, joten siksi myös yhteiset rahatkin. Minä sain muutama vuosi pienen perinnön, ja hyvinhän se raha sujahti velkoihin.
Oletuksena meillä siis on, että se maksaa, jolla on rahaa ja suurista hankinnoista keskustellaan yhdessä. Hyvin on toiminut tähän asti.