Noloin tilanne vanhenpainillassa?

Esittelin itseni ja mieheni. Miehen nimi oli kuitenkin nykyinen eikä eksä, jonka nimen sanoin.

Aloittajan kommentti ei ole tapahtunut.

Se ei ollutkaan äänetön pieru.

Ilmeisesti vanheimpainillassa pitää olla housut jalassa.

Juttelin vanhempainillan jälkeen ekaluokkalaisen lapseni kaverin äidin kanssa niitä näitä. Sovimme että lapsemme voisi mennä heille kylään, kun koulussakin viihtyvät yhdessä. Sanoin, että "Mattikin" on tosi tervetullut meille. Äiti korjasi että "Mikko". Olin jutellut aivan väärän ihmisen kanssa. Ilmankos tämä äiti oli vähän kummastuneen oloinen.

Kyläily unohdettiin vähin äänin, sillä lasten ystävyys ei oikein ottanut tuulta siipiensä alle. Toisin kuin sen oikean "Matin" kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kommentti ei ole tapahtunut.

Epätoivoista, koulukiusaajan snobifaija. 

Jokaisessa vanhempainillassa on vähintään yksi isä, joka esittelee itsensä lapsen x äidiksi. 

Ei avaudu ensi lukemalla ap:n kirjoitus. 

Salin edessä puhuvan herttaisen nuoren opettajan peräpää pörähteli koko esityksen ajan kovaan ääneen. 😲

Se, että kutsuu sitä vanhenpainillaksi.

Vanhen paini-ilta. Näin se kirjotetaan.

Lähes joka vanhempainillassa myötähäpeää aiheuttavat kaksi vanhempityyppiä:

A) Eturivissä innokkaana osallistuva hikipinkovanhempi, joka myötäilee opettajaa kommentoimalla ääneen kaikkea, miespuoliset tällaiset yltyvät monesti luennoimaan jostain omista parannusehdotuksista. Vaivaannuttavaa seurattavaa, kun aikuinen ihminen yrittää luoda jonkun suosikkiasetelman opettajaan.

B) Avautuja, joka kertoo lapsensa haasteista, allergioista, terveydentilasta, perheen rahatilanteesta tai vanhempien tulehtuneista väleistä koko luokan vanhempien kuullen. Vähän liian yksityisiä asioita kerrottavaksi puolituntemattomien kuullen. Usein nämä "entäs kun meidän Vili-Jockella kun kasvaa kieli otsassa" - kyselyt ovat sellaisia mitä vanhempi voisi ihan hyvin jutella kahdestaan opettajan kanssa.