eronneet lapsiperheet (ov)

miten päädyitte eroon? Siis jos ei ollut mitään selkeää syytä: väkivalta, uskottomuus tai alkoholismi.



Mulla on vaikea tilanne. Mies käyttää riidoissa henkistä väkivaltaa, jota kaikki ei edes määrittelisi henkiseksi väkivallaksi. Mutta se on vääränlaista vallankäyttöä sillä niin mies saa mut hiljaseks. Saattaa sanoa esim. "saatanan tyhmä" "muuttakaa muualle" tms.



Lisäksi meillä on sellainen pikkumies (7 v) joka on koko ikän kitissyt joka päivä, mutta mies kun haluaa pojan hiljaks, se huutaa että eihän tuota jaksa kuunnella ja sitten haukkuu lasta (esim. nyt on alkanut sanomaan "sulla on päässä vikaa" jne.). Mies jopa käski pojan muuttamaan muuaalle (onneks poika ei näyttänyt välittävän tai tajuavan sitä)



Sitten kun me puhutaan tilanteista myöhemmin ja olen selittänyt kaikkea että lapsella on oma syy itkeä ja kitistä ja se syy ei ole aikuisen mielestä aina järkevä. Lapsen kanssa pitäisi siitä keskustella ja samalla lapsi oppii käsittelemään tunteita. Lisäksi ei huutoon (siis se kitinä/kitinäitku on välillä melkoista huutoa), ei pidä vastata huudolla. Minusta aikuisen pitäisi siinä tilantessa tavallaan käyttäytyä niin kuin lapsen pitäisi oppia käyttäytymään.



Mutta sanoisin että meillä on melkein viikoittain esim. tuohon lapseen liittyviä riitoja. (Jos lapsi olisi helpompi, niin voisi olla paljon vähemmänkin riitoja) Mies on nyt ollu pojan kanssa kotona, kun poika pääsee koulusta. Laitan pojan iltapäiväkerhoon, jospa mies jaksaisi paremmin tuota poikaa sitten. Tuntuu että mies jaksa yhtään kuunnella tuota kitinäitkua vaan suunnilleen heti kun se alkaa, niin mies korotetulla äännellä sanoo hiljaa. Eilenkin kun poika oli lähdössä yökylään ja vähän kitinäitki, mies sanoi pojalle että sitten et pääse mummolaan, jos kitiset (tai tuollaiset miehet eivät pääse mummolaan). Minä menin ja kysyin pojalta, miksi sinä kitiset / miksi sinulla on paha mieli. Poika sanoi että hän olisi halunnut kahdeksi yöksi. Sanoin muistaakseni siihen jotain "sinulla on paha mieli siitä asiasta, mutta mummo ei...(ja syyn miksi ei voi pitää kahta yötä)...ja ajatteleppas pääset kuitenkin yhdeksi yöksi...(ja yhden mikä vielä on pojan kannalta positiivista".



Mies on lisäksi jotenkin herkkänahkainen. Tuostakin edellisestä kitinän syystä hän sanoi, että kun poika ei ole mihinkään tyytyväinen mitä hän on järjestänyt, että nyttenkin alkoi kitisemään, kun sai tuollaisen bonuksen. Minusta se on niin että ei poika välttämättä ajatellut asiaa niin (tai ollut ei-kiitollinen isälleen), hänelle vaan tuli äkkiä mieleen että 2 yötä voisi olla kivaa!



Miehen herkkänahkaisuudesta vielä ruokien kanssa, mies on aina äärettömän pettynyt, jos hänen tekemä ruoka ei maista. Ja hän aina tuollaisissa ja muissakin riitatilanteissa tahtoo käyttää liian voimallisia ilmaisuja, esim. kaikkia "tehkää sitten itse ruokanne"; (mulle esim. kun hän oli haukkunut kitisijäpoikaa ja kun tulen puhumaan asiasta "kasvata sitten itse, kun paremmin osaat" "mitä siihen olisi pitänyt sanoa") No ehkä olen tottunut jo tuohon, mutta onhan se vähän hullua.





No tässä tuli vähän muutakin asiaa kuin tuohon eroon liittyen, mutta en tiedä jaksanko tilannetta vai onko tuo sellaista että sitä vaan pitäisi jaksaa. (Voihan se olla että miehet eivät tuon tunnepuolen hommien kanssa niin hyvin osaa pelata). Mietin vaan mitä pojasta tulee, kun se on äärimmäisen herkkä lapsi.