Oletko (salaa) iloinen/tyytyväinen jos esiteini kokeilee rajojaan?
Otettiin tänään taas voimakkaasti yhteen 9-vuotiaan tytön kanssa, joka kokee ettei hänen tarvitse noudattaa sääntöjä tai tehdä kuten pyydetään.
Lupasin nousta vaikka barrikadeille, mutta mun huushollissa ei 9-vuotias päätä mitä tapahtuu ja milloin tapahtuu!
Jäin vielä pureskelemaan riitaamme ja toisaalta olen hyvin helpottunut että kokeilee rajojaan, mutta meneekö tämä murrosiässä vielä kamalammaksi? Apua jos näin on, silloin tulee jo ihan eri "aseet" mukaan kuvioihin :(
Kommentit (10)
Murrosikä tai uhmaikä eivät ole vanhemmille mikään tekosyy saada olla paskamaisia.
että läksyt tehdään koulusta tultaessa vai mitä tarkoitat?
mutta olen sitä mieltä, että ei lapsen kanssa oteta vahvasti yhteen. Lapsella ei ole siihen tarvetta eikä aikuisella ole siihen tarvetta, jos alusta alkaen systeemi on ollut selvillä.
Meillä tehdään läksyt, kun on tultu koulusta kotiin ja syöty välipala. Yksikään lapsi ei sitä kyseenalaista, koska kyse ei ole paskamaisuudesta vaan siitä, että tekemällä läksyt mahdollisimman pian saa koko illan vapaata. Miksi kukaan lapsi luopuisi vapaaillasta jos vaihtoehtona on puurtaa läksyjä? Ehkä teillä ei ole kerrottu tarpeeksi selvästi, miksi mitäkin tehdään.
Kyllä kodista ja vanhemmista voi irtaantua fiksustikin. Eikä 9-vuotias vielä ole mikään esiteini vaan ihan lapsi vielä.
t. 11-vuotiaan lapsen äiti
Siitähän tuo esimerkki kertoo. Lapsella on paha olla, ja sinä vastaat siihen riidalla.
ei 9-vuotias ole mikään esiteini. Se on ihan lapsi vielä, pieni koululainen. Ei vielä vuosiin teini, eikä edes esiteini.
Joten mitä jos lakkaisit kohtelemasta lastasi esiteininä, vaan ymmärtäisit kyseessä olevan vielä pieni lapsi.
teini-iässä, eikä mitään vääntöjä ole ollut. Kotitöihin pitää yhtä patistella muita enemmän, mutta siinä ne haasteet on toistaiseksi ollutkin.
Aikuinen on lauman johtaja, lapset tottelee. Toki saa olla eri mieltä, mutta rajat on aikuisen vastuulla.
Ja kyllä, olen salaa tyytyväinen 10-vuotiaan tyttömme teiniuhmista.
Niitä ei ole ollut kuin jokunen, mutta olen iloinen ja tyytyväinen siitä miten tytön oma tahto alkaa kasvaa..Tytöllä alkaa olla omaa älliä, ainakin omasta mielestään (minusta ei niinkään, mutta pääasia, että tytön mieli kasvaa)
On jotenkin kiehtovaa nähdä, miten lapsi alkaa kasvaa henkisesti murkkuikäiseksi ja sitämyötä aikuiseksi.
Ja itse pidän luottamuksenosoituksena sitä, että tyttöni uskaltaa kiukutella omille vanhemmilleen, toisaalta myös joka ilta käpertyy kainaloon ja antaa iltasuukot..
ja minustakin on (toistaiseksi) ollut mukava seurata 12-v:n orastavaa esiteini-ikää. Mutta hei haloo, 9-vuotias esiteini??? Joku lapsen uhmakausi paremminkin. Älä pidä lasta vanhempana kuin hän on.
Enemmän mä huolestuisin siitä jos mun teini tekisi kaikki mitä mä sanon mukisematta ja elo olisi rauhallista. Joko ne asiat ja kokeilut tehtäisiin hyvin piilossa tai sitten olisin onnistunut kasvattamaan alistetun nuoren joka yrittää miellyttää minua ja muita koko lopun elämänsä, osaamatta sanoa mitä itse oikeasti haluaa.
Meillä vanhemmat ovat vanhempia ja lapset lapsia, joten meillä ei ole tarvetta ottaa tuolla tavalla yhteen. Murrosikä tai uhmaikä eivät ole vanhemmille mikään tekosyy saada olla paskamaisia.