Lue keskustelun säännöt.
Onko se outoa, jos on kiusallista myöntää, että on saanut lapsena ruumillista kurittamista?
21.09.2024 |
Eilen oltiin kaveriporukalla ulkona, ja joku vaan jostain asiayhteydestä keksi kysyä, että saitko lapsena remmiä, ja huomasin meneväni ihan vaikeaksi, ja oli jotenkin tosi kiusallista sanoa sitä ääneen, että joo. Sitten tämä kysyjä oli vaan, että aijaa, niin minäkin, ja asia ei ollut sitten mikään iso juttu hänelle. Ollaan siis 30-40v ikäisiä naisia.
Kommentit (10)
Tuossa menee lukkoon, tietenkin. Fyysisen kurituksen on tarkoitus nöyryyttää ja saada sinut tuntemaan häpeää. Sen on tarkoitus tuhota itsetuntosi. Se jää alitajuntaan ja kun asiaa kysytään, se on kiusallista, koska koet sen nolona. Koska tarkoitus olikin häväistä ja nöyryyttää.
Tie paranemiseen on sen myöntäminen, että olet väkivallan uhri ja olet yksinkertaisesti syytön siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaahan se olla kipeä asia, jos siihen liittyvät muistot ovat hyvin epämiellyttäviä. Ei sellaisesta ole pakko avautua, jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Saattaahan se olla kipeä asia, jos siihen liittyvät muistot ovat hyvin epämiellyttäviä. Ei sellaisesta ole pakko avautua, jos ei halua.
Joo, harkitsin hetken, että sanon ei, mutta olen kai sen verran kiltti, että en halunnut valehdellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa menee lukkoon, tietenkin. Fyysisen kurituksen on tarkoitus nöyryyttää ja saada sinut tuntemaan häpeää. Sen on tarkoitus tuhota itsetuntosi. Se jää alitajuntaan ja kun asiaa kysytään, se on kiusallista, koska koet sen nolona. Koska tarkoitus olikin häväistä ja nöyryyttää.
Tie paranemiseen on sen myöntäminen, että olet väkivallan uhri ja olet yksinkertaisesti syytön siihen.
Kurituksen tarkoitus on saada oppimaan syyn ja seurauksen suhde ja hyödyttää häntä siitä eteen päin. Itsetunto vahvistuu kun tekee oikein.
Pahinta väkivallassa ja koskemattomuuden rikkomisessa on se että väitetään että ei haitannut ja ei jäänyt traumoja ja annetaan hyväksyntä että koskemattomuutta on ok rikkoa.
Toisen satuttaja on aina raukkis ja ei ole raukkamaista iskeä vastaisku herkkiin paikkoihin, jopa kuolettavasti.
Raukka on aina se joka käy toiseen kiinni ja ei kunnioita toisen koskemattomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahinta väkivallassa ja koskemattomuuden rikkomisessa on se että väitetään että ei haitannut ja ei jäänyt traumoja ja annetaan hyväksyntä että koskemattomuutta on ok rikkoa.
Toisen satuttaja on aina raukkis ja ei ole raukkamaista iskeä vastaisku herkkiin paikkoihin, jopa kuolettavasti.
Raukka on aina se joka käy toiseen kiinni ja ei kunnioita toisen koskemattomuutta.
Hyvä huomio. Väkivaltaa vastustanut Gandhikin totesi että väkivallalle alistuminen on pahinta, koska siinä hyväksytään väkivalta.
Aina pitää laittaa vastaan vaikka passiivisesti kovaamalla väkivaltaa ja laittamalla sen julkiseen levitykseen. Tällöin tulee julkisen paheksunnan aiheuttama vasta-aalto väkivaltaa käyttänyttä kohtaan.
En minäkään ainakaan itse ottaisi puheeksi. Samaa ikäluokkaa.
Ehkä monet luulee, että vain rasavillit pojat sai aikoinaan vyöstä, mutta kyllä me tällaiset tavalliset kiltit tytötkin sitä jouduttiin kokemaan. Vaikka meillä sinänsä ihan normaalit vanhemmat, mutta tältä osin oli vanhanaikaiset käytännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulle sairas uteliaalle en kerro ...
Vierailija kirjoitti:
Sulle sairas uteliaalle en kerro ...
Tännekkö pitäisi uikuttaa moukkien iloksi...
Tukkapöllyä tuli vähän väliä, käyttäydyin aika huonosti. Ei traumoja.
VM 92