Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keskustelu 12- vuotiaan poikamme kanssa:
11.04.2011 |
Poika kysyi: Mikä on se ikä, kun esiteini tai teini rupeaa inhoamaan vanhempiaan?
Minä: Jaa, jotkut varmaan sinun iässäsi, jotkut myöhemmin ja jotkut ei ollenkaan, miten niin?
Poika: En tiiä, muuten vaan. Minusta vaan tuntuu, että mitä vanhempi minusta tulee sen enemmän mää teitä rakastan..
Tämä keskustelunpätkä käytiin kauppaan lähtiessämme eteisessä.
Ihana ihana esikoiseni..=) On se äitin ja isin muru vaikkei niin pieni enää olekaan..=)
Jäin vielä miettimään teiniyttä..Oirehtivatko kaikki teinit maailmantuskissaan (kuten itse tein aikoinaan, samoin mieheni) vai voiko teiniaika olla myös hyvää aikaa perheen kanssa ilman minkäänlaista v....lua vanhemmille tai muutenkin protestointia maailmaa vastaan?
Miten teillä, joilla teinejä jo on? Millaista teillä?
Kommentit (8)
Mulla itselläni meni murrosikä ikäänkuin huomaamatta ohi ja samoin näyttää käyvän omille lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut joillakin on tosi iisiä vastustamista ja joillakin sit ihan kamalaa,
tarkoitus on kuitenkin irrottautua vanhemmista eikä se onnistu ihan ilman vastakkainasettelua - peräkammarinpoikaa tuskin haluatte kasvattaa =)
kiitos ymmärtävän äidin. Tämä jäi mieleeni, koska oma teini-ikäni olikin sitten kaikkea muuta kuin helppo ja se on jäänyt harmittamaan koska omakin äitini oli parhaalla tavallaan ymmärtäväinen ja mahtava.
Eli mikä ettei voi olla myös mahdollista, harmi etten vielä omaa kokemusta teinin kasvukivuista voi kertoa. Tai siis minkälainen oma lapsi on sitten teininä..
monella se teini-ikä tuntuu jääneen päälle:)
Onneksi kaikille ei tule voimakasta murkkuikää.
Toisaalta voi käydä kuten itelleni kävi.
Olin 16 vuotiaaksi, lukioon asti tosi kiva ja äitin tyttö ja varmasti sai sen vaikutelman moni et mulla menee teini ikä ilman kiukkuiluu pahempaa.
Lukiossa sitten jostain syystä hoksasin olevani äärettömän lapsekas mielestäni ja samalla tää varsinainen teinivaihekin tuli. Mustiinpukeutuminen, masennus, lintsaus, ja tietyntyyppinen vanhempien koettelu... Alko vasta lukiossa.
Se vaihe kesti siihen asti et muutin omilleni :P
Ja näin jäälkikäteen on melkein huvittavaa kun olin perheeni kuopuksena se joka koki kaikkein voimakkaimman murkkuilun, isosisarukset ei koskaan kokeneet niin pahaa.
Eli siis joillain se teini ikä iskee päälle myös vasta paljon myöhemmin.
Eli se että lapses on 12vuotiaana vielä ihastuttava ei paljoa takaa :) Vaikka voi sitä toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki murrosiän myötä tuli kaikkea asiaan kuuluvaa huolta, ehkä ahdistustakin ja sellaista. Mutta en minä niin tyhmä ollut, että olisin vanhempiani syyttänyt. Kyllä minä järjellä ymmärsin, että ovat oikeassa, kun eivät hyväksy alaikäisen juopottelua ja haluavat huolehtia.
Meillä kesksutellaan ja keskustellaan ja sovitaan yhdessä säännöt.
Aina ole sanonut, et kotiin voi tulla aina missä kunnossa tahansa. Milloin tahansa voi soittaa, niin haen, oli kyse omista tai heidän kavereistaan joidenka vanhemamt ei viitsi.
11v onkin tuittuisempi tapaus nyt jo, saa nähdä mihin suuntaan mennään tuleaisuudessa.
Alue: Aihe vapaa
kyllä se kohta sullekin selviää