Muita, joille tuli tyhjä olo Black Swan-elokuvasta? (spoilausta))

Keksitkö itse tuon vai?

Eikö sillä ole niitä, mikskä niitä nyt sanotaan, dissosiatiivisia oireita? Sekoittaa itsensä siihen toiseen tyttöön, ei tiedä, missä oman kehon rajat menee jne.

Black Swan on sekä satua kuten Joutsenlampikin ja samalla totta koska hyvä ja paha, musta ja valkea joutsen, taistelevat päähenkilön sisällä elokuvan todellisessakin maailmassa.



Tärkeämpää elokuvassa on hinnalla millä hyvänsä täydellisyyteen pyrkimisen kritisointi. Itsetuntemus ja aikuiseksi kasvaminen ovat jääneet Ninalta puolitiehen kun hän ahkerasti ja tunnollisesti toteuttaa hänelle osoitettuja vaatimuksia.



Itse todella "uskoin" elokuvan lopussa että Nina kuolee. Jos hän jäisi henkiin ei tarina saisi täyttymystä Ninan marttyyriudesta täydellisyyden alttarilla ;)

ei se mikään hupipätkä ole.

hyvää tai pahaa, vaan sen rikkonaisen persoonallisuuden. Päähenkilö ei ole varma, onko metrossa oleva toinen tyttö tai vastaantuleva nainen hän itse.



Nina on omistanut koko elämänsä täydellisyyden tavoittelulle, ja äiti pitää häntä pikkutyttönä, jota haluaa kontrolloida. Nina on aikuinen nainen, joka asuu vaaleanpunaisessa lapsen huoneessa ja jonka kotona ei ole lukkoja, jotta oven voisi sulkea äidiltä. Ninalla ei ole omaa elämää, on vain baletti ja äiti, joka haluaa hallita Ninaa kuin lasta.

lastaan kohtaan. Miksi äiti maalasi omia vai lapsensa kuvia? Ja itki eräässä kohtauksessa? Tottakai äiti eli elämäänsä tyttärensä kautta, olihan hän uhrannut oman balettiuransa raskauden takia.

hajoavasta persoonasta. Ei jäänyt tyhjä olo!

Hyvä elokuva. Ei tosin mikään perinteinen hyvänmielen pätkä. Jäin jotenkin miettimään myös, mikä elokuvan sanoma on tai miten minä sen ymmärtäisin. Tulin siihen tulokseen, että kyse oli juuri täydellisyyteen pyrkimisestä ja sen seurauksista. Elokuvan Ninalle ympärintön vaatimukset olivat liikaa.

Minä taas ymmärsin sen elokuvana siitä, kuinka mieli pirstaloituu. Samalla se kertoo täydellisyyden tavoittelusta, siitä miten tavoitteena on päästää siihen pisteeseen, siihen täydellisyyteen, että vapautuu. Roolista tulee yhtä hänen kanssaan. Pakko-oireinen, pirstaleinen mieli, todellisuuden hämärtyminen. Kontrolloiva äiti siihen päälle ja hänestä irtaantuminen. Hän irroittaa äidin itsestään. Pelottava elokuva. Jotenkin pystyin samaistumaan monella tasolla aina mielenpirstaloitumiseen asti.