Lue keskustelun säännöt.
Rajoittunut sosiaalinen elämä ja arki
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töiden jälkeen illat yksin ja viikonloput. Hiljaista on. Tänään olen puhunut vain uimahallin kassalle pari sanaa.
Muuten samaa kun siellä.
Kaipaisin kumppania mutten usko että enää kelpaan kellekkään. Itsetunto romahtanut nettideittiviidakossa.
N48
Omakin arki ja elämä on hyvin yksinkertaista. Arkisin käyn vain töissä, kaupassa ja kotona telkkaria katsellen. Viikonloput kotona yksin. Ehkä kerran kuussa on joku meno. Kesät ovat ankeaa aikaa, koska silloin yksinäisyys korostuu. Esimerkiksi parisuhteissa elävät eivät halua seuraansa yksineläjää, vaan he viettävät mieluummin aikaansa toisten pariskuntien kanssa.
Tuli mieleen kuinka jokunen vuosi sitten sain kutsun eräälle mökille. Pariskunnat saivat automaattisesti mökin makuuhuoneet ja minulle tarjottiin nukkumapaikaksi lattiaa jonkun pariskunnan jalkopäästä. Aika röyhkeää. Arvaa vaan suostuinko tuollaiseen?!
Vierailija kirjoitti:
Omakin arki ja elämä on hyvin yksinkertaista. Arkisin käyn vain töissä, kaupassa ja kotona telkkaria katsellen. Viikonloput kotona yksin. Ehkä kerran kuussa on joku meno. Kesät ovat ankeaa aikaa, koska silloin yksinäisyys korostuu. Esimerkiksi parisuhteissa elävät eivät halua seuraansa yksineläjää, vaan he viettävät mieluummin aikaansa toisten pariskuntien kanssa.
Tuli mieleen kuinka jokunen vuosi sitten sain kutsun eräälle mökille. Pariskunnat saivat automaattisesti mökin makuuhuoneet ja minulle tarjottiin nukkumapaikaksi lattiaa jonkun pariskunnan jalkopäästä. Aika röyhkeää. Arvaa vaan suostuinko tuollaiseen?!
En minäkään olisi suostunut.
Mieti hetken liittyväsi johonkin yhteisöön. Vaikka seurakunta, noidat, new age, virkkauskurssi tai melojat. Sen jälkeen helpotut suuresti ettet mene sinne "hihhuloimaan" ja ties kehen hurjikseen törmäisi, ellet todella pidä siitä. ;) Tai sitten kansalaisopistossa maalausta ihan vaan ja messuille, tai kotona. Entä somevideoihin kommentointi kivasti. Mitä on saatavilla tällä hetkellä? Kirjoja on aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omakin arki ja elämä on hyvin yksinkertaista. Arkisin käyn vain töissä, kaupassa ja kotona telkkaria katsellen. Viikonloput kotona yksin. Ehkä kerran kuussa on joku meno. Kesät ovat ankeaa aikaa, koska silloin yksinäisyys korostuu. Esimerkiksi parisuhteissa elävät eivät halua seuraansa yksineläjää, vaan he viettävät mieluummin aikaansa toisten pariskuntien kanssa.
Tuli mieleen kuinka jokunen vuosi sitten sain kutsun eräälle mökille. Pariskunnat saivat automaattisesti mökin makuuhuoneet ja minulle tarjottiin nukkumapaikaksi lattiaa jonkun pariskunnan jalkopäästä. Aika röyhkeää. Arvaa vaan suostuinko tuollaiseen?!
...paitsi että siis teitä oli kolme jotka eivät saaneetkaan omaa huonetta. Tuo on oma asenneongelma, jolla huolehdit että sosiaalinen elämä loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakin arki ja elämä on hyvin yksinkertaista. Arkisin käyn vain töissä, kaupassa ja kotona telkkaria katsellen. Viikonloput kotona yksin. Ehkä kerran kuussa on joku meno. Kesät ovat ankeaa aikaa, koska silloin yksinäisyys korostuu. Esimerkiksi parisuhteissa elävät eivät halua seuraansa yksineläjää, vaan he viettävät mieluummin aikaansa toisten pariskuntien kanssa.
Tuli mieleen kuinka jokunen vuosi sitten sain kutsun eräälle mökille. Pariskunnat saivat automaattisesti mökin makuuhuoneet ja minulle tarjottiin nukkumapaikaksi lattiaa jonkun pariskunnan jalkopäästä. Aika röyhkeää. Arvaa vaan suostuinko tuollaiseen?!
...paitsi että siis teitä oli kolme jotka eivät saaneetkaan omaa huonetta. Tuo on oma asenneongelma, jolla huolehdit että sosiaalinen elämä loppuu.
Älä nyt lässytä
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotona lähes 24/7. Lenkkeilyä, kaupassa käynnin välttelyä, lukemista, käsitöitä, nettiä, tvtä, siivoamista, ruuanlaittoa yms.
Onhan tuo vähän yksitoikkoista ja harmaata. Ympärillämme on kuitenkin ihmisiä, joilla on vieläkin ankeampaa. Ei ole TV:tä eikä kotona ole tietokonetta eikä tule sanomalehteä. Ihminen on heikossa kunnossa tavalla tai toisella. Tarkoitan heikkoa terveyttä tai köyhyyttä. Ei ole mitään tulevaisuudennäkymiä, ei mitään, mitä voisi odottaa. Viikon kohokohta on, kun edunvalvoja panee pankkitilille rahaa, sillä syrjäytynyt kanssaihmisemme voi silloin käydä kaupassa ostamassa minimimäärän ruokaa. Soisin mielelläni, että köyhien oloja kurjistavat poliitikot saisivat kokeilla sitä elämää pari viikkoa. Voi olla, että kymmenen päivää riittäisi heille. Löytyisikö sen jälkeen jonkinlaista ymmärrystä ja myötätuntoa heikoimpia kohtaan?
Olen kotona (tai siis vuokra-asunnossa) aina. En pysty liikkumaan minnekään, joten vietän aikani lukemalla. Teen ruokaa ja pesen pyykkiä. Neulon ja kuuntelen kaikenlaista siinä samalla.
Olen viimeksi jutellut kasvotusten toisen ihmisen kanssa kesäkuun alussa, kun fysioterapeutti kävi katsomassa, mitä kuuluu. Näen toki viikon parin välein ruokakaupan kuljettajia, mutta heitä en laske juttuseuraksi, koska tervehdykset aurinkolasien takaa ovat plusmiinusnollakommunikointia.
Siitä, kun olen jutellut henkilökohtaisesti tuntemani ihmisen eli tuttavan kanssa, on nelisen vuotta.
Aika rajoittunutta siis on. Mutta tähänkin tottuu. Mitä nyt joskus tekee mieli vetäistä ranteet auki.
Kotona lähes 24/7. Lenkkeilyä, kaupassa käynnin välttelyä, lukemista, käsitöitä, nettiä, tvtä, siivoamista, ruuanlaittoa yms.