Masennus parani
Ruokavaliota muuttamalla. Kunnon aamiainen ja kaikki epäterveellinen pois. Ei alkoholia, ei herkkuja. Vähän ajan kuluttua ei tee edes mieli.
Liikkumalla. Joka päivä 45min salilla tai lenkillä. Eihän tuo nyt niin kivaa ole. Aluksi ei jaksanut hölkätä edes kahden katulampun etäisyyttä, mutta aika pian jo kilometrin. Ei ole aikaa? Käytä edes puolet siitä ajasta, mitä olet puhelimella, liikkumiseen. Pääset jo pitkälle.
Puhelinaika minimiin. Mulla ei ollut muka aikaa mihinkään. Käytin puhelinta n. 3,5 h päivässä. Olen pystynyt tiputtamaan sen noin tuntiin per päivä.
Näistä seurasi myös se, että paino tippui, yöunet parani ja sitä myöten jaksaminenkin parani, mielialasta nyt puhumattakaan. Ikää mulla jo 50v.
Ei ole kivaa, eikä aina jaksaisi. Ei todellakaan. Liikun viikonloppuisin silloin kun muu perhe nukkuu eli aikaisin aamulla. Kyllä sitä aikaa on, jos on halua. On auttanut mua paljon enemmän kuin lääkkeet.
Kommentit (7)
Kyllä. Masentuneita on paljon ja he eivät liiku, eivät syö kunnolla ja käyttävät päihteitä. Ei mitään ymmärrystä aloittaa paranemista perusasioista. Lääkkeitä vain ja rypemistä.
Juomista nyt ei ainakaan olisi kannattanut lopettaa ja miksi hölkkäillä jos se on niin ankeaa touhua?
Kyllä sohvalla kelliminen on paljon mukavampaa...
Oma mielenterveys parani kun lopetin alkoholin käytön, se oli tärkein askel omaa parempaa hyvinvointia kohti. Samalla lopetin tupakoinnin, olen nyt ollut noin 8vuotta polttamatta ja juomatta. Nykyään liikun säännöllisesti ja katson mitä syön, se pitää mielen normaalikunnossa vaikka joskus voi olla vähän vaikeitakin päiviä.
Olen myös todennut sen, että välillä ei ole kivaa, olisi niin ihanaa kun voisi vain pistää ranttaliksi eikä välittää mistään tuon taivaallista. Joka tarkoittaisi sitä, että terveyteni romahtaisi, mielenterveys huononisi myös.
Yksi isoimmista oivalluksista on minulle ollut, tämä on kovaa työtä ja jatkuvaa sellaista, ei ihmedieettejä, ei ihme/pika juttuja, ei ihmepillereitä. Pelkkää jatkuvaa grindaamista ja työtä, pysyvä elämäntapamuutos.
Ihan hyviä vinkkejä pääosin. Mulla tosin liikunnan määrään ei ole masennus vaikuttanut, olen aina liikkunut paljon eikä se ole estänyt masennusta tai burnoutia.
Hienoa. Ystävälläni on käsitys, että kaiken tuon pitää saada alihankintana yhteiskunnalta ilman hänen panostaan.
Jokaisen pitää löytää se itselle toimiva ratkaisu, kun ymmärtää että mitään maagisia ratkaisuja ei ole tarjolla, niin voi lähteä hakemaan ihan vakavasti niitä asioita jotka toimivat juuri sinulle. Toinen homma on se, että se vaatii työtä eikä se ole aina niin kivaa.
Jos näet ihmisiä jotka ovat ns.kunnossa, normaalipainoisia he suurella todennäköisyydellä ovat tehneet tietoisia ratkaisuja ruokavalion ja liikunnan suhteen. On äärimmäisen harvinaista, että ihminen on kunnossa koska hänellä on jotkut ihmegeenit, nuo on vain urbaanilegendoja. Kunnossa pysyminen vaatii uhrauksia, ymmärtää että en voi tehdä jotain asioita ainakaan ylettömiä määriä ilman että sillä on negatiivisia vaikutuksia hyvinvointiin.
Kiva kuulla. Jatka samaan malliin.