Ymmärrän yhä enemmän vapaaehtoisesti lapsettomia

Synnytin perjantaina kohtuun kuolleen tyttöni. Keskiviikkona menin sairaalaan tarkistuskäynnille. Aamulla olo ollut supistuksia, edellispäivänä voimakkaita potkuja. Aikaisin aamulla oli aika ja vauvan sykettä ei enää löytynyt.  Synnyttämään jäin ja perjantai aamulla lopulta vauva syntyi keskiyöllä maailmaan. 

Älytön tuska, syyllisyys. Aina vaan enemmän ymmärrän ihmisiä, miksi eivät halua lapsia. Kuinka paljon säästyy kärsimykseltä ja tuskasta. Synnytys oli hirveä, etenkin henkiseltämpuolelta, kun ei millään meinannut edetä. 

Vauva oli hirttänyt itsensä napanuoraan. Olette te onnekkaita, keillä on helpot raskaudet ja synnytykset. Minulla on ollut vaikeuksia tulla raskaaksi, sain vuosi sitten keskenmenon. Nyt oli viime hetkeen asti kaikki hyvin, kunnes ei enää ollutkaan.