Hohhoijaa, anoppi käveli olohuoneeseen kysymättä mitään..

1) otatte avaimet häneltä pois

2) pidätte ovenne kiinni

minäkin jaksoin vielä 10v sitten pilkuttaa joka asiasta, mutta monien tapahtumien jälkeen arvostan elämää itsessään ja läheisiä ihmisiä ympärillä.



Ja mikä siinä nyt niin häiritsee, että tullaan ilmoittamatta? Itseäni ahdisti silloin aikanaan yllärivisiitit, jos vain laiskottelin ja esim. tiskit ja pyykit oli hoitamatta. Nykyään ne on hoidettu tau hoitamatta ja sitten pahoittlen vain sotkua ja aina on anoppi ymmärtänyt - äitini ei niinkään, mutta se on hänen ongelmansa.

koska lapset ramppaa edestakaisin pihalle ja sisälle. Mutta on meillä esim. ovikello. En vaan käsitä, miksi anoppi ei voi kunnioittaa tahtoani. Kuitenkin anoppi on aina niin imelän mukava, että hänelle on vaikea sanoa töykeästi.

naimassa. Varmasti kääntyy naama punaisena pois ja koputtaa seuraavan kerran. Ellei sitten anoppisi ole perverssimpää lajia.



No ei silti....en mäkään tykkää, että meille tullaan sisälle kuin kirkon ovista. Jotenkin se vaan on äärimmäisen moukkamaista. Itse pimputan ovikelloa jopa silloin kun menemme mun vanhemmilleni. Seuraavan kerran kun anoppi rynnii sisälle, niin kysypä et "onkos se meidän ovikello rikki, kun en kuullut soittoa?" Ja jankkaa vielä pitkän aikaa siitä ovikellosta, et varmasti menee jakeluun.

minäkin jaksoin vielä 10v sitten pilkuttaa joka asiasta, mutta monien tapahtumien jälkeen arvostan elämää itsessään ja läheisiä ihmisiä ympärillä.

Ja mikä siinä nyt niin häiritsee, että tullaan ilmoittamatta? Itseäni ahdisti silloin aikanaan yllärivisiitit, jos vain laiskottelin ja esim. tiskit ja pyykit oli hoitamatta. Nykyään ne on hoidettu tau hoitamatta ja sitten pahoittlen vain sotkua ja aina on anoppi ymmärtänyt - äitini ei niinkään, mutta se on hänen ongelmansa.

Sitä nyt vaan on sivistyneiden ihmisten keskuudessa tapana kunnioittaa toisia ja toisten kotirauhaa! Eli ap:n anoppi olisi voinut soittaa ovikelloa ja odottaa että ap menee ovelle. Jollei erikseen ole annettu lupaa rampata sisään just silloin kun itseä sattuu huvittamaan.

Yllärivierailuja nyt sinänsä en ihan kauheana asiana osaa pitää, mutta kivampi kyllä olisi ilmoitella edes hieman ennen tuloaan soittamalla.

ettekä mitään selittele sille anopille. Voi se aluksi loukkaantua asiasta, mutta jos on normaali ihminen muuten niin kyllä ymmärtää asian.

Muutenkin selkeät rajat anopille niin ymmärtää anoppi antaa tilaa teidän perheelle.

Ei voi oikeasti olla noin hankalaa!

Ja mikä siinä nyt niin häiritsee, että tullaan ilmoittamatta?

on pakko olla vitsi...

ovi ei ole käytännön syistä lukossa, koska lapset ramppaa edestakaisin pihalle ja sisälle. Mutta on meillä esim. ovikello. En vaan käsitä, miksi anoppi ei voi kunnioittaa tahtoani. Kuitenkin anoppi on aina niin imelän mukava, että hänelle on vaikea sanoa töykeästi.

käytännön syy.

Ja jos niiden lasten pitää päästä ulos ja sisään, niin miten ne eivät oppisi käyttämään avainta? Kyllä meillä ainakin oppivat ja jos ovat liian pieniä siihen, niin ovat kyllä liian pieniä yksin pihalla olemaan myös.

Eikö teillä ole takaovea, mistä lapset voisivat kulkea? Pitäkää paraatiovi lukossa.

Asia ei korjaantunt kuin täydellisellä välien katkaisemisella. Ei osannut kunnioittaa ollenkan toisten kotia ja yksityisyyttä.

Jos minun anoppini olisi pelmahtanut olohuoneeseemme yllättäen viime viikolla, olisi hän löytänyt minut nyppimästä pimppikarvojani pinseteillä (lapset olivat turvassa). En olis tykännyt.

"vain lähimmäisestään huolehtimista" että tungetaan ihan ilman lupaa ja ovikellon soittoa sisään toisten ihmisten koteihin, mielivaltaisesti, niin kannattaisi mennä hoidattamaan päätänsä.



Lähimmäisestä huolehtimista olisi voinut olla vaikkapa soitto tai että olisi puhelimessa kysynyt että voiko tulla kyläilemään. Ja ihan kuin ap miehineen ei nyt jotakin lapsensa flunssaa osaisi hoitaa ilman jonkun yltiöhössön vouhottamista! Luulenpa kyllä että osaavat. Sympatiaa täältä sulle ap.



Ehkäpä kannattaa ärähtää kerran oikein kunnolla? Mitä väliä jos suuttuu, koska ihan todella aiheesta te silloin sanotte, kun omaa yksityisyyttänne puolustatte niinkuin kuka tahansa aikuinen ihminen tekisi.

"vain lähimmäisestään huolehtimista" että tungetaan ihan ilman lupaa ja ovikellon soittoa sisään toisten ihmisten koteihin, mielivaltaisesti, niin kannattaisi mennä hoidattamaan päätänsä.

Lähimmäisestä huolehtimista olisi voinut olla vaikkapa soitto tai että olisi puhelimessa kysynyt että voiko tulla kyläilemään. Ja ihan kuin ap miehineen ei nyt jotakin lapsensa flunssaa osaisi hoitaa ilman jonkun yltiöhössön vouhottamista! Luulenpa kyllä että osaavat. Sympatiaa täältä sulle ap.

Ehkäpä kannattaa ärähtää kerran oikein kunnolla? Mitä väliä jos suuttuu, koska ihan todella aiheesta te silloin sanotte, kun omaa yksityisyyttänne puolustatte niinkuin kuka tahansa aikuinen ihminen tekisi.

tulla mutta aina toi tuomisia mukana.

Anoppia ei näkynyt ilman asiallista soittoa.

Entisaikaan kylään vaan mentiin, nykyisin pitää viikkoa aikaisemmin sovitella tapaaminen.



Mun vanhemmat ja veljen perhe kävelee harva se päivä meille ovesta sisään, koska asumme hyvin lähekkäin. Ovi on aina auki, myös kaikille muille, ketkä hoodeille sattuu eksymään. Meillä jos soi ovikello, ei kukaan oikein edes osaa mennä aukaisemaan, kun odotamme, että ihmiset vaan kävelee sisään. :)



Olen mieheltäni kysynyt, että ärsyttääkö sukulaisten ramppaaminen, niin ei ärsytä. Plussan puolelle kuitenkin jäädään, kun esim. koko kylä kasvattaa lapset ja huolehtii muistakin kuin omistaan. Sekä aina löytyy remppa- ja talkooapua puolin ja toisin.



Mutta myö ollaankin mualaisia. :)

Eli kyllä, minuakin se nyt hiukan ihmetyttää, miten anopin vierailu voi niin kovasti rassata. Kannattaa suhtautua siihen kuin muidenkin perheenjäsenten tulemisiin ja menemisiin. Panet vaikka anopin tekemään ruokaa: "kiva kun tulit, teetkö meille lounaan, niin minä saan lukea lehden rauhassa?"



heh.



No joo, itse kyllä oman perheenkin kesken soittaisin sitä ovikelloa, ihan juuri siksi, ettei oikein hotsita rymytä sisään kesken herkän hetken tai muuten noloon aikaan.



Mutta noin muuten sanoisin, että älkää nyt niin kovasti hermoilko anoppeja. Ihmisiä nekin YLEENSÄ ovat (ja ap:n anoppikin hänen kuvauksensa mukaan muuten herttainen).



Tuollaiset kyläilyt vaan ovat monella paikkakunnalla ja suvussa täysin asiaankuuluvia, joten jos asiasta on anopille sanottu hiukan kaarrellen, hän ei sitä ole välttämättä tajunnut (hänhän ei omasta mielestään ole mikään vieras!). Tai ei vaan muista.



Joten ap: joko opettelet ottamaan rennommin tai sitten olet tyly. Talutat seuraavalla kerralla anopin mitään sanomatta takaisin ovelle, osoitat ovikelloa ja panet hänet soittamaan sitä, ennen kuin avaat oven. Valitse itse. Täällä nariseminen ei kauheasti asiaa auta.

Siis jos anoppi tulee päiväsaikaan yllätyskäynnille niin onko se nyt niin kamalaa?

Ei se odota varmastikaan että teillä tiptop koti kokoaikaa, tai että katat kahvipöydän koreaksi.

Tulee vaan moikkaamaan teitä ja sairastellutta lasta.

Asutaan melko lähekkäin. Anoppi avasi ulko-oven, otti kengät pois ja ilmoitti "tulevansa katsomaan onko kuopus miten kipeä vielä" (kuopuksella on siis flunssa). Anoppi rynnisti keittiöön ja siitä meni sitten sohvalle istumaan. Olemuksellani kyllä viestitin varmasti, etten tykkää, ja aiemmin mies on sanonut USEASTI äidilleen, että ei tykätä, että tullaan ilmoittamatta. Mutta silti näin vaan käy. Minäkään en koskaan mene anopin luo ilmoittamatta. Anoppi TIETÄÄ, etten pidä yllätysvieraista tai siitä, että tullaan ilmoittamatta. Miksi se silti tekee niin välillä??

On sulla kauheeta, ei voi muuta sanoa. Hirvee elämä. Joutua nyt tuommoista kestämään.

ja taas sen teen. Vai että on sopivaa marssia omin luvin TOISTEN IHMISTEN KOTIIN. No ei muuten ole. Ja että anoppi on perhettä, no siitäkin voidaan onneksi olla montaa mieltä. Meillä perhe on yhtäkuin mies, minä sekä meidän lapsemme. Muut ovat sitten sukua, lähisukua tai muuta sukua.



Perhe olemme me, ydinperhe, tämä on meidän koti. Tämä ei ole esimerkiksi anopin tai apen koti tai minun vanhempieni. Heillä on onneksi ihan omansa!



Onkohan nuo jonku yhden ja saman provoilijan tai sitten jonkun muiden yli kävelevän hirviöanopin kommentteja..

ja taas sen teen. Vai että on sopivaa marssia omin luvin TOISTEN IHMISTEN KOTIIN. No ei muuten ole. Ja että anoppi on perhettä, no siitäkin voidaan onneksi olla montaa mieltä. Meillä perhe on yhtäkuin mies, minä sekä meidän lapsemme. Muut ovat sitten sukua, lähisukua tai muuta sukua. Perhe olemme me, ydinperhe, tämä on meidän koti. Tämä ei ole esimerkiksi anopin tai apen koti tai minun vanhempieni. Heillä on onneksi ihan omansa! Onkohan nuo jonku yhden ja saman provoilijan tai sitten jonkun muiden yli kävelevän hirviöanopin kommentteja..

vaan oman perheensä jäsenen, oman poikansa kotiin.

TE olette eri mieltä, teillä on oikeus omaan tapaanne elää.

Pointtihan tuossa on, että anoppi on tottunut omassa suvussaan siihen, että anopit, apet, isovanhemmat OVAT osa perhettä, eikä kyläilyjä kursailla. Ap lienee enemmän sinun kulttuurisi jäsen eli pitää perheenä vain puolisoa ja lapsiaan.

Eli tavat kolisevat. Sinänsä ei ole olemassa vain yhtä tapaa, molemmat ovat ok - ongelmia tuottaa, että ne ovat ERIT.

Joten palaan siihen, mitä jo sanoin: ap:n on oltava suorasanaisempi TAI itse sopeuduttava.

ja taas sen teen. Vai että on sopivaa marssia omin luvin TOISTEN IHMISTEN KOTIIN. No ei muuten ole. Ja että anoppi on perhettä, no siitäkin voidaan onneksi olla montaa mieltä. Meillä perhe on yhtäkuin mies, minä sekä meidän lapsemme. Muut ovat sitten sukua, lähisukua tai muuta sukua. Perhe olemme me, ydinperhe, tämä on meidän koti. Tämä ei ole esimerkiksi anopin tai apen koti tai minun vanhempieni. Heillä on onneksi ihan omansa! Onkohan nuo jonku yhden ja saman provoilijan tai sitten jonkun muiden yli kävelevän hirviöanopin kommentteja..