Miksi aikuinen ihminen ei soita pitkää asiaa, vaan lähettelee viestejä? Mikä juttu tässä on takana.
Siis sellainen asia, jossa ei riitä "moi, tänään sit tällai" ja "ok", vaan sellainen joka edellyttäisi jonkinlaista keskustelua. Sen sijaan että soitettaisiin, käydään joku useamman viestin mittainen viestittely jossa viestit on pitkiä.
Onko tämä jotain sosiaalista pelkoa vai mitä?
Kommentit (12)
haluaa vältellä suustaan kiinni jämistä ehkä, ettei laskut kasva?
Se toinen voi lukea viestin sitten kun ehtii. Ei voi tietää, onko sillä aikaa lätistä puhelimessa
En halua soitella, harvoin kukaan edes vastaa puhelimeen nykyään... Helpompi laittaa viestiä ja toinen vastaa, kun ehtii.
Viesti on siitä hyvä, että se informaatio mitä on jaettu, jää näkyviin ja siitä voi kumpikin osapuoli käydä tarkistamassa, että mitä on sovittu.
En mä jaksa kuunneella mitään jonnin joutavaa höpinää, helpompi viestitellä ja lopettaa, kun ei enää jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Viesti on siitä hyvä, että se informaatio mitä on jaettu, jää näkyviin ja siitä voi kumpikin osapuoli käydä tarkistamassa, että mitä on sovittu.
Tämä! Monilla alkaa tarina rönsyilemään sinne tänne ja asioita voi jäädä sisäistämättä.
Työpäivän jälkeen kaipaan hiljaisuuutta, en jaksa kuunnella ketään. Kerään energiaa siihen viesteillä sovittavaan tapamiseen.
Uusi tyyli, aletaan kissoiksi ja sioiksi. Naukumaan ja röhkimään, tuperää soitella jollekin ja jäädä lätisemään. Tuskin tämä uusi tyyli on rahasta kiinni, uutta välipitämättömyyttä. Päivällispöydissä, ravintoloissa ja julkisissa naama kiinni kännykässä. Kohta varmasti tehdään ilmoitus härinnästä, jos vilkaisee jotakuta junassa vastapäätä istuvaa.
Syitä voi olla monia. Itselläni esim. huono kuulo. Joidenkin puhe on niin "pehmeää" tai nopeaa, että en saa selvää, tekstistä saan. Tämä korostuu vielä, kun usein hoidan asioita autossa, jolloin auton melu lisää kuulovaikeuksia.
Toinen syy on juurikin jo yllä mainittu halu olla häiritsemättä, viestiin toinen vastaa kun kerkiää.
Saatamme myös mieheni kanssa hoitaa työasioita samaan aikaan samassa huoneessa, en halua häiritä myöskään puolisonani.
Tai itse hoidan samaan aikaan jotain muuta, kattila liedellä, vauva huutaa, kissa oksentaa, koira kusee matolle.... Siinä välissä sitten keskustelen tärkeästä monimutkaisesta asiasta...
Ymmärrän kyllä kirjoitetut viestit, ja niille voi olla monta syytä.
Äskettäin kyllä loukkaannuin vähän, kun kuusikymppinen kaverini huomasi, että käsiteltävä asia vaati pitkiä viestejä ja alkoi lähettää ääniviestejä. Siinä minä sitten kuuntelin tallennuksia ihmiseltä, joka oli kätevästi pelkän puhelinsoiton päässä.
Sama kaveri muuten soittaa tavalliset äänipuhelut auton ratista. Hän on kyllä niin kokenut kuski, että pysyy kärryillä myös puhumisesta, mutta on se silti hieman puolihuolimatonta. Ja parempi kuin eräs entinen kaverini, joka soitti ns. toisarvoiset seurustelupuhelut polkupyörälenkiltä. Lääh puuh.
Vierailija kirjoitti:
Viesti on siitä hyvä, että se informaatio mitä on jaettu, jää näkyviin ja siitä voi kumpikin osapuoli käydä tarkistamassa, että mitä on sovittu.
Tämän takia minäkin tekstaan mieluummin. Puhelussa on aina se riski että toinen tai kumpikin osapuoli unihtaa mitä puhuttiin.
Toinen syy on se, että en jaksa kuunnella tuntia sitä kuinka naapurin Heidi oli taas laittanut ne rumat kengät, hiuksetkin olivat sekaisin, ja kuinka työkaverit sitäjatätä ja 15 vuotta sitten päläpäläpälä.
Minusta käyn mukavampi viestitellä. Jostain syystä en ole koskaan tykännyt lätistä puhelimessa.