Lue keskustelun säännöt.
Mikä terveydenhuollon johtamisessa tökkii - kertokaa ulkopuoliselle
07.09.2024 |
Olen ihan eri alalla, mutta itseäni kiinnostaa, kuinka terveydenhuollon johtamisen pitäisi muuttua, että se koettaisiin hyväksi? Vastaus ei voi olla pelkästään nykyisen sotemallin tuoma johtajakerros, koska tätä kritiikkiä on kuulunut jo kauan ennen tätäkin.
Jaksaisiko joku kirjoittaa näkemyksiään? Esim. ihan omasta työstä kumpuavia. Haluaisin tietää ja ymmärtää.
kiitos vaivannäöstä!
Kommentit (48)
Johtajat on yleensä kirjamaistereita, jotka eivät tiedä mitä hoitoalan käytännön työ on eivätkä yritä edes siihen perehtyä. Johtajia ei työpaikan päivittäisessä työssä juuri näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylhäältä alaspäin johtaminen totaalisesti. Ei ole minkäänlaista yhteensovittelua vaan ratkaisut ja näkemys tulee kaikkeen ylhäältä. Tämä tarkoittaa sitä, että ruohonjuuritason työntekijöitä ei kuulla eikä kuunnella. Vaikka joka ikinen työntekijä samasta työyksiköstä toisi esille yksikössä olevan saman tietyn epäkohdan/ongelman, joka vaatisi ratkaisua, jotta esim. työolot, kuormitus tms. vähenisivät, voidaan ylhäältä todeta, ettei mitään ongelmaa ole, eikä siinä tapauksessa tietenkään myöskään mitään muutosta tule.
Jos jotakin toimintoa kuitenkin ollaan kehittämistä tai ongelmaan etsitään ratkaisua, myöskään näissä harvoin otetaan ruohonjuuritason työntekijöitä mukaan kehittämiseen ja ongelmanratkaisuun. On uskomatonta, miten vähän sieltä kentältä tulevaa tietoa halutaan yleisesti ottaen hyödyntää konkreettisesti kehittämistyössä ja ongelmanratkaisussa. Sitä on myös mahdotonta ulkopuolella olevien täysin edes ymmärtää, miten kankeasti sote-alan byrokratia ja johtamiskäytännöt muuttuvat ja ovat muutettavissa.
Nykyään koulutusohjelmissa ainakin pureudutaan yhteensovittavaan johtamiseen ja kehittämistyön eetoksessa ainakin näennäisesti (toivottavasti enenevästi myös konkreettisesti) otettaisiin koko palvelun käyttäjäkaari mukaan palvelun käyttäjistä ja työntekijöitä aina palveluntuottajaan saakka. Uskoakseni sellaiseen johtamiseen on useissa sote-alan palveluntuottajapaikoissa kuitenkin ikävä kyllä pitkä matka.
Työntekijät ovat nykyisellään raskaiden koronavuosien, vähien resurssien ja hoitotyön muuttuessa koko ajan vaativammaksi todella kuormittuneita. Johtamisessa pystytään vieläkin heikosti ottamaan näitä asioita huomioon, huomioimaan työntekijöitä yksilöllisesti elämäntilanteineen, etsimään ratkaisuja, jotta kuormitusta saataisiin vähennettyä. Yleensä johtaja lähestyy työntekijäänsä silloin, kun tarvitaan työntekijän joustamista esim. pyytämällä jatkamaan työpäivää vielä seuraavakin vuoro tekemällä, koska sairastuneen tms. työntekijän tilalle ei saatu ketään. Kun työntekijä taas tarvitsisi joskus pikaisesti muutosta työvoroonsa tai vastaantuloa vuorojen suunnittelun rakenteessa henkilökohtaisessa elämäntilanteessaan tullaan niissä harmillisen usein vastaan nihkeästi jos ollenkaan. Työn ja oman elämän sovittaminen hankaloituu entisestään, mikä ei tietenkään palvele työntekijää ja jatkumolla työnantajaakaan. Moni asia työn kokonaisuudessa ja siihen päälle johtajuudessa syö työntekijän motivaatiota työssä hyvinvoimiseen ja jaksamiseen.
Siinä jotakin tekijöitä +20 vuotisen sairaanhoitajan uran varrelta koettua ja sittemmin alan kehittämispuolelle kouluttautumisen myötä siirryttyä. Motivaatiota ja kutsumusta työn kehittämiseen löytyy loputtomasti kaiken koetun ja nähdyn myötä löytyy siihen, mikä kehittämistä vaatii.
Siellä on naisia pomoina, naisvaltaisella alalla.
Ymmärtäähän sen ettei kolmivuorotyötä voi millään järjestää järkevästi (vaikka se onnistuu kummasti miesvaltaisilla aloilla)
3 jatkaa vielä sen verran, että myös sote-alan johtamisessa pitäisi tehdä yhteistyötä yli hallinto- ja ammattinimikerajojen, mikä on nykypäivää monella sektorilla nykyään. Paletti pyörii lopulta parhaiten, kun jokaisen panos käytetään parhaalla mahdollisella tavalla ja se vaatisi sitä, että ruohonjuuritason sairaanhoitajat (hoitotyön asiantuntijana), hoitotyön esihenkilöt (hoitotyön erityisasiantuntijana) ja lääkärit (lääketieteen asiantuntijana) laittaisivat säännöllisesti osaamisensa yhteen oman ainakin yksikkönsä asioissa. Näin pysyttäisiin ajan tasalla jokaisella tasolla siitä, mitä kentällä tapahtuu ja voitaisiin reagoida jopa hyvissä ajoin ongelmiin. Ennenkuin edessä on niin suuri vyyhti, ettei sitä helposti ratkaista enää millään ja pahimmillaan ammattilaiset äänestävät jaloillaan vieden arvokkaan osaamisensa mukanaan.
Edellä mainittu tarvisi taas isoja muutoksia monessa sote-alan paikassa byrokratian ja jumiutuneiden käytänteiden muuttamiseksi. Ja jossakin jo hienosti toimiikin!
Vierailija kirjoitti:
Siellä on naisia pomoina, naisvaltaisella alalla.
Ymmärtäähän sen ettei kolmivuorotyötä voi millään järjestää järkevästi (vaikka se onnistuu kummasti miesvaltaisilla aloilla)
Tämä on täysin sun mutuilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että johtajat saa jättimäisiä palkkoja meidän verorahoista. Pirhan Marina Erholan palkka on 18 500 euroa kuussa.
kun tehdään leikkauksia, minimaaliset hoitajien ym. palkat säästetään - koska vähennykset lasketaan henkilötyövuosissa, eikä rahassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitajia ja sairaalahuoltajia yms. kirjaimellisesti halveksitaan ja kohdellaan kuin 2. luokan kansalaista. Rikokset näitä ammattiryhmiä kohtaan eivät ole mitään. Sen sijaan lääkäreitä kohdellaan kultahansikkain ja nämä itse osallistuvat kiusaamiseen minkä ehtivät. Lääkäri ei voi esimerkiksi siivoojalle sanoa moi. Vaaralliset terävälineet jätetään hoitajien siivottaviksi. Edes näitä ei tartunta- ja haavoittumisriskistä huolimatta voida laittaa särmäisjäteastiaan. Johtajat ne vasta työntekijöitä halveksuvatkin. Pahimmassa asemassa ovat harjoittelijat ja nuoret määräaikaiset. Sairaala on pahempi paikka kuin mikään muu tässä maailmassa. Hoitajana menetät täysin ihmisarvosi.
Vierailija kirjoitti:
Se että johtajat saa jättimäisiä palkkoja meidän verorahoista. Pirhan Marina Erholan palkka on 18 500 euroa kuussa.
kun tehdään leikkauksia, minimaaliset hoitajien ym. palkat säästetään - koska vähennykset lasketaan henkilötyövuosissa, eikä rahassa.
Parantaisiko siis johtamista, jos johtaja saisi vähemmän palkkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä on autistipaskiaiset tuottamassa johdolle erilaisia excel-taulukoita joiden yhteys todelliseen työhön on olematon.
Vierailija kirjoitti:
Siellä on autistipaskiaiset tuottamassa johdolle erilaisia excel-taulukoita joiden yhteys todelliseen työhön on olematon.
Voitko kertoa jonkun esimerkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siellä on naisia pomoina, naisvaltaisella alalla.
Ymmärtäähän sen ettei kolmivuorotyötä voi millään järjestää järkevästi (vaikka se onnistuu kummasti miesvaltaisilla aloilla)
Tämä. Näitä tyttiyli-viikareita siellä on johtajina.
Vierailija kirjoitti:
Siellä on naisia pomoina, naisvaltaisella alalla.
Ymmärtäähän sen ettei kolmivuorotyötä voi millään järjestää järkevästi (vaikka se onnistuu kummasti miesvaltaisilla aloilla)
Voisivatko Sepot ja Pentit jotka eivät ole päivääkään työskennelleet missään hotoalan työpaikassa pysyä pois tästä keskustelusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä on autistipaskiaiset tuottamassa johdolle erilaisia excel-taulukoita joiden yhteys todelliseen työhön on olematon.
Voitko kertoa jonkun esimerkin?
Apottihan nimenomaan tuottaa valtavasti dataa siitä työstä. Tai oikeammin sen työn dokumentoinnista. Tätä dataa sitten autistivajackit kokoavat ja sitä naisjohtajan käsittelevät tuhansissa palavereissa eli lähinnä Palaverimatkoilla milloin missäkin maassa.
Ihan toisen alan johtajana sanoisin, että johtaminen on helppoa, jos on aikaa ja rahaa. Aika antaa myöten osallistaa ja edetä vaiheittain ja kuunnella ruohonjuuritasoa ja antaa työntekijöiden vaikuttaa tekemiseensä ja luoda niitä yhteisiä tavoitteita. Aika on itseasiassa tärkeämpi kuin raha, mutta rahalla voi usein ostaa aikaa (tai siis ainakin enmmän tekijöitä, jolloin kaikilla on enemmän aikaa) Raha antaa mahdollisuuden korjata epäkohtia ja lisätä aikaa.
Jos on edes jompaa kumpaa, homma onnistuu. Tämä on se tavallinen tilanne, missä ollaan.
Mutta sotealalla taitaa olla nyt niin, että ei ole kumpaakaan. Se johtaa siellä niin kuin joka paikassa juuri tuohon ylhäältä sanelemiseen, siihen, että tavoitteet on ulkoapåinasetettuja ja pysyy sellaisina, ja epäkohtiin eh ehditä eikä ole keinoja puuttua.
Pelolla johtaminen positiivisen kannustamisen sijaan. Esihenkilön suosioon pääsee vain olemalla hiljaa epäkohdista ja venymällä ja joustamalla. Itse sorruin olemaan usein vaiti, koska pelkäsin, että asioiden esiin nostaminen kostetaan esim. työvuoro- ja lomasuunnittelussa.
Työpaikkakiusaamiseen ei puututa tai esihenkilö voi harrastaa sitä itsekin. Olin hoitoalalla ennen alan vaihtoa 15-vuotta ja mulla oli tänä aikana vain yksi asiallinen ja ammattitaitoinen esihenkilö, jota lämmöllä muistelen. Napakka oli, mutta silti reilu, tasapuolinen ja inhimillinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä on naisia pomoina, naisvaltaisella alalla.
Ymmärtäähän sen ettei kolmivuorotyötä voi millään järjestää järkevästi (vaikka se onnistuu kummasti miesvaltaisilla aloilla)
Tämä. Näitä tyttiyli-viikareita siellä on johtajina.
Suomessa on lukuisia hyviä naisjohtajia julkkaripuolella. Ja on niitä miehiäkin pois potkittu (sote, kunta, valtio). Et vain naisvihassasi huomaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Siellä on naisia pomoina, naisvaltaisella alalla.
Ymmärtäähän sen ettei kolmivuorotyötä voi millään järjestää järkevästi (vaikka se onnistuu kummasti miesvaltaisilla aloilla)
HUS? Miehiä pilvin pimein
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että johtajat saa jättimäisiä palkkoja meidän verorahoista. Pirhan Marina Erholan palkka on 18 500 euroa kuussa.
kun tehdään leikkauksia, minimaaliset hoitajien ym. palkat säästetään - koska vähennykset lasketaan henkilötyövuosissa, eikä rahassa.
Parantaisiko siis johtamista, jos johtaja saisi vähemmän palkkaa?
Saattaisi parantaa koska silloin olisi näiden liimatukkabisnesjohtajien sijaan paikkoja hakemassa enemmän maan pinnalla seisovat ihmiset.
Nostan