Raastavat eronhetket lapsella isän tapaamisviikonlopun jälkeen :( .Onko muillakin samanlaista?

Muuttamalla lapsen isän kanssa yhteen?

Muuttamalla lapsen isän kanssa yhteen?

Taputus selkään sulle.

Minkä ikäisestä lapsesta kyse? Voisiko tapaamisväliä jotenkin tiuhentaa niin, että lapsi tapaisi isäänsä myös viikolla ihan muuten vain tai harrastusten merkeissä?

Jos pieni lapsi itkee ja kiukuttelee tultuaan isältä tai muualta hoidosta se tarkoittaa sitä, että lapsi on vihainen äidille, kun se hylkäsi tämän viikonlopuksi eli lapsella on ollut kova ikävä ja se pahaolo purkaantuu kotona.



Jos lapsella on ollut kivaa hoidossa, niin silloin tämä on hyvällä tuulella kotonakin tulessaan.

Jos pieni lapsi itkee ja kiukuttelee tultuaan isältä tai muualta hoidosta se tarkoittaa sitä, että lapsi on vihainen äidille, kun se hylkäsi tämän viikonlopuksi eli lapsella on ollut kova ikävä ja se pahaolo purkaantuu kotona.

Jos lapsella on ollut kivaa hoidossa, niin silloin tämä on hyvällä tuulella kotonakin tulessaan.

No en ole pahempaa soopaa kuullut koskaan. Eikö lapsella voi olla aidosti suru siitä, ettei näe isäänsä vähään aikaan?

olen 6. kanssa samaa mieltä.

olen 5 kanssa samaa mieltä.

En tiedä lapsen ikää, mutta jos jo kouluikäinen, niin sitten varmasti osaa jo kertoa miksi on paha mieli tultuaan isänsä luonta kotiin eli isää ikävä. Jos olisi toisinpäin eli näkisi äiti vain jokatoinen viikonloppu, niin varmaan silloin itkisi äidin perään.

Ehkä erosta on kulunut vain lyhyt aika ja ei ole vielä sopeutunut. Surettaa enemmänkin se ettei isä asu enää kotona.

olen 5 kanssa samaa mieltä.

Ei muuta kun vaadit yksinhuoltajuutta. Lapsi ei saa nähdä isäänsä koskaan, muuten lapsi kokee tulleensa äitinsä puolelta hylätyksi.

Vaikka lapsi itkee isäänsä, tarkoittaa hän oikeasti, että oli ikävä äitiä. Jessus mikä logiikka täällä on.

ja tosiaan itkee sitä,ettei näe isiä pitkään aikaan :( .Kiukuttelee minulle tapaamisten jälkeen aina päivän tai pari.

Tiheämpään ei voi tavata isäänsä todella pitkän välimatkan vuoksi.

Onko tämä ollut sinun vai isän toive?



Ihan hyvinhän isä vois vaikka arkenakin hakea lapsen hoidosta, käydä uimassa ja syömässä ja sitten tuoda äidille nukkumaan.

kun isä ei enää asu kotona.Eli luulisin että kyse on peläkästään isän ikävästä.

Mutta raastavaa tämä on :( ja olisi lohdullista kuulla,jos joillakin toisilla olisi samanlainen tilanne..kun itseä mietityttää se,että voisinko MINÄ tehdä asialle jotain?

skype ja skypetelkää isän kanssa joka ilta.

mutta surusta ja ikävästä kyllä. Ehdottaisin, että annat lapsen surra rauhassa, ilmaiset hänelle että suremisessa ei ole mitään vikaa, että hyväksyt sen. Ero isästä on surullinen, siitä seuraa kaipuuta, mutta pian lapsi tapaa isän taas. Tästä rytmistä tulee säännöllinen ja turvallinen ja suru vähenee.

Aivan varmasti isäkin suree eroa lapsesta ja hänkin voisi osoittaa lapselle kaipuutaan.

Suru ja ikävä ovat normaaleja elämään kuuluvia asioita, niitä ei tarvitse erityisemmin voittaa, peittää tai hillitä. Ellei ihminen saa surra pois surullista asiaa, se jää vaivaamaan.

Tyhmintä mitä voisit tehdä (etkä varmaan teekään) on komentaa lasta olemaan "reipas", työntää hänelle karkkia suuhun tai keksiä jotain teennäisiä sijaistoimintoja.

isä työntää lapsen ovelta nopeasti syliini ja häipyy.Ei jää lohduttamaan lasta.

Mukaan työntää joka kerta karkkipussin tmv,vaikka j olen siitä maininnut,ettei ole järkevää lahjoa lasta tuollaisena hetkenä.

Kait isä yrittää helpottaa syyllisyydentunnettaan lahjomalla lasta?



ap

Mutta jos tilanne on se, että välimatkan vuoksi lapsi ei voi viettä enempää aikaa isän kanssa, niin silloin hänelle pitää mahdollistaa muut yhteydenpitotavat. Lapsi varmaan itsekin jo ymmärtää välimatkan, joten kerro hänelle muista mahdollisuuksista pitää isään yhteyttä? Onko hänellä oma kännykkä, josta voisi halutessaan soitella isälle?