Onko "arvot" ja ihmiset kovettuneet, vai kuvittelenko?

Kyllä tämä on nyt sitä egoistisuutta parhaillaan.

Mutta jos nyt uusi vaalitulos tosi muutoksia parempaan suuntaan, että köyhien ja kipeidenkin asioista huolehdittaisiin paremmin.

Katsopas kun kaikesta hyvästä, empatiasta, ymmärryksestä, suvaitsevuudesta yms. pitää maksaa. Kaikella pitää tehdä nykyään rahaa. Jos ihmiset ihan ilmaiseksi alkavat olemaan empaattisia, siinä menee hyvä talouskasvu sivusuun...

persujen myöä kovnenevat entisestään. Ketään ei enää auteta.

Itse olen ihan samaa miettinyt ja tuohon törmää jatkuvasti. Erittäin surullista :( Täällä tuntuu pärjäävän vain ajattelemalla itseään ja olemalla tunteeton kylmä. Jos tarvitset vaikka apua nostaessasi tavaroita autoon niin ihmiset katsoo vierestä vain ja apua ei tarjota ikinä. Jos joku lapsi tai nuori tekee jotain tyhmää kukaan ei puutu kaikki kävelee vain ohi. Ihme meininkiä ???

persujen myöä kovnenevat entisestään. Ketään ei enää auteta.

Ehkäpä nyt juuri alettaisiin antaa sitä apua ihan tähän lähelle, lapsille ja etenkin vanhuksille, eikä syytää rahaa ulkomaille ja hyysätä täällä maahanmuuttajia. Lopettakaa se taivaanrannanmaalailu ja puiden halailu, ottakaa mustavalkoiset lasit silmiltä ja herätkää todellisuuteen!

Valitettavasti! En tiedä mikä nykyihmisiin on tullut kun vain omaa napaa tuijotetaan ja omia etuja ajetaan muiden ihmisten kustannuksella.

persujen myöä kovnenevat entisestään. Ketään ei enää auteta.

Ehkäpä nyt juuri alettaisiin antaa sitä apua ihan tähän lähelle, lapsille ja etenkin vanhuksille, eikä syytää rahaa ulkomaille ja hyysätä täällä maahanmuuttajia. Lopettakaa se taivaanrannanmaalailu ja puiden halailu, ottakaa mustavalkoiset lasit silmiltä ja herätkää todellisuuteen!

johan sitä työtä olisi tehty jo, jos sitä olis haluttu tehdä. Kun kerran on vuosikymmenet nypitty korkeita veroja, että nämä palvelut tulisi yhteiskunnalta, niin pitäisi siitä jotain saada vastineeksikin.

Nykypäivää joo :-/ Valitettavasti! En tiedä mikä nykyihmisiin on tullut kun vain omaa napaa tuijotetaan ja omia etuja ajetaan muiden ihmisten kustannuksella.

Miksi opiskelijoille näytetään sellainen malli, että ensin annetaan opintotukea, ja sitten jos on aktiivinen ja tekee töitä, opintotuet karhutaan pois? Miksi joutenolosta on tehty kannattavampaa kuin työn tekeminen? Miksi on tehty sellaisia lakeja kuin subjektiivinen ph-oikeuslaki, niin että vanhempien ei tarvitse enää hoitaa lapsiaan, vaikka ovatkin kotona?

Asioiden täytyy muuttua, ja paljon, että ihmiset alkaisivat jälleen ottaa vastuuta itsensä, perheidensä ja läheistensä elämästä.

Minusta ap tarkoittaa ihmisten omia arvoja ja itsekkyyttä. Ei kai ne puolueet niihin vaikuta? Miksi nykyihmiset ovat toisilleen kuin vihollisia?

kanssa ihmetellyt tätä. jotkut ihmiset ovat nykyään ihan tosissaan esimerkiksi sitä mieltä, että verovaroja ei pidä tuhlata huono-osaisten auttamiseen. itse kun ovat kuoppansa kaivaneet, niin turha kinuta sääliä muilta. tääkin palsta on pullollaan tällaista ajattelua.

En pysty millään ymmärtämään.

ajattelepa nyt vaikka demareita, jotka ovat vuosikymmenet tehneet hartiavoimin töitä, että ihmisen lähin omainen olisi viranomainen. Ihminen oppii hämmästyttävän nopeasti, että ei kuulu mulle, yhteiskunnan pitää hoitaa, yhteiskunta on jopa syyllinen jos en saa kaikkea mitä mielestäni tarvitsen. Unohdetaan että yhteiskunta olemme me ihmiset.

tutkimuskin (joku alan asiantuntija varmaan osaa antaa hakusanoja) jonka tulos oli se, että ennen luotettiin ihmisten kykyyn pärjätä, kunhan heille annettiin turvaa ja apua vaikeissa tilanteissa. Nykyään tuo turvan ja avun tarve nähdään merkkinä ihmisen epäonnistumisesta ja luottamuksen tilalle on tullut kontrolli ja kyttääminen. Esimerkkinä lapsiperheiden tukeminen; 80-luvulla oli aivan tavallista, että perheessä kävi kunnan kodinhoitaja, eikä sitä pidetty ihmeellisenä. Nyt ei kodinhoitajia ole, on vaan perhetyöntekijöitä, ja jotta perhe sellaisen saa, on perheellä joko oltava ongelmia tai niitä on keksittävä. Näin arkipäivän avusta on tehty pahimmillaan perhettä leimaava tukitoimenpide.



Minusta tämä sama mentaliteetti näkyy mm. työelämässä, jossa pätkätöissä olevia arvioidaan lakkaamatta. Aina on tsempattava ja sopeuduttava, ja jos ei tähän pysty, ihmisellä katsotaan olevan kaikenlaisia ongelmia, vaikka tosiasiassa harva kestää jatkuvaa stressiä ja vika on systeemissä, jossa jatkuvuutta ja keskinäistä luottamusta työnantajan ja työntekijän välillä ei enää ole.

Kyse on siitä miten me ihmiset kohetelemme/huomioimme toisiamme. Hyvät käytöstavat ja huomioon ottaminen EI MAKSA MITÄÄN!

Hyvin kirjoitettu!

tutkimuskin (joku alan asiantuntija varmaan osaa antaa hakusanoja) jonka tulos oli se, että ennen luotettiin ihmisten kykyyn pärjätä, kunhan heille annettiin turvaa ja apua vaikeissa tilanteissa. Nykyään tuo turvan ja avun tarve nähdään merkkinä ihmisen epäonnistumisesta ja luottamuksen tilalle on tullut kontrolli ja kyttääminen. Esimerkkinä lapsiperheiden tukeminen; 80-luvulla oli aivan tavallista, että perheessä kävi kunnan kodinhoitaja, eikä sitä pidetty ihmeellisenä. Nyt ei kodinhoitajia ole, on vaan perhetyöntekijöitä, ja jotta perhe sellaisen saa, on perheellä joko oltava ongelmia tai niitä on keksittävä. Näin arkipäivän avusta on tehty pahimmillaan perhettä leimaava tukitoimenpide.

Minusta tämä sama mentaliteetti näkyy mm. työelämässä, jossa pätkätöissä olevia arvioidaan lakkaamatta. Aina on tsempattava ja sopeuduttava, ja jos ei tähän pysty, ihmisellä katsotaan olevan kaikenlaisia ongelmia, vaikka tosiasiassa harva kestää jatkuvaa stressiä ja vika on systeemissä, jossa jatkuvuutta ja keskinäistä luottamusta työnantajan ja työntekijän välillä ei enää ole.