Lue keskustelun säännöt.
Virheet kasvattajana
03.09.2024 |
Minkälaisia virheitä olette tehneet kasvattajana ja miten toimisitte uudestaan vastaavassa tilanteessa?
Itse olen oppinut, että vilkkaankin lapsen into johonkin uuteen voi oikeasti loppua, jos ei kehu tarpeeksi onnistumisista. Helposti vilkasta lasta haluaa vain rauhoittaa ja kieltää, mutta into voikin loppua, jos ei ole tarpeeksi kannustava. Se, miten tällaisessa asiassa löytää tasapainon, on vaikeaa.
Toinen on, että jos vanhempana sanon, etten jaksa tehdä jotain niin sen vastauksen kuulee sitten myöhemmin myös lapsen suusta ja myös tekosyynä. Pitäisi käyttää jotain muita perusteluja, mutta toisaalta vanhemman pitäisi saada olla myös väsynyt työpäivän jälkeen, mutta miten sen perustelee lapselle niin ettei lapsi saa siitä tekosyytä laiskotteluun ja minkä verran haluaa antaa lapselle kuvan, että lapsiperheen arkielämä on raskasta, ettei hän saa huonoa kuvaa siitä.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on virhe? Ei se ole virhe ettei aina jaksa. Miten te oikeesti ajattelette näitä asioita ja sitä täydellisyyttä? Ei se edes vaadi paljon jos keskittyy elämäänsä ja pyrkii oikeasti toimimaan oikein. Siinä on täydellisyyttä.
"Näytäpä meille täydellinen vanhempi, sellainen joka ei olisi koskaan virheitä tehnyt?"
En koe tehneeni virheitä, aina ei voi heti esimerkiksi ymmärtää kaikkea oikein mutta täydellisyyttä on se että osaa etsiä vastauksia ja toimii oikein eikä jätä velvollisuuksiaan hoitamatta.
Mikä siis on virhe?? Ja mitä väliä vaikka tekisi virheen jos sen korjaa?
Jos virheiden pelossa annatte vaativille lapsille kaiken periksi niin luovutatte voimaanne. Täydellisyys ei ole mitään ihmeellisempää kuin normaali ihminen joka kantaa vastuunsa eikä tee pahaa muille.
Sekään ei ole täydellisyyttä enää jos teette aina kuten muut haluavat, vaatijat osaavat vaatia sekä syytellä. Itsevarmuutta, kyllä se siitä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskittykää niihin lapsiin ja ymmärtäkää heitä ja ymmärtäkää myös sekin totuus että jotkut lapset ovat todella todella vaikeita. Se voi tuntua pahalta jos itse on erilainen, voi oikeasti olla vaikea ymmärtää mutta keskittymällä sitä kehittyy. Puhukaa myös omista tunteista ja epävarmuuksista niille lapsille rohkeasti, näin ne lapsetkin oppivat tuntemaan teitä.
ap ei varmaan halunnut pyöritellä itseään ja sanaa virhe tervassa, vaan kertoa että mitä parempia toimintamalleja olisi noihin esimerkkeihin, koska huono toimintamalli on kostautunut.
Älkää nyt ahdistuko siellä että joudutte reflektoimaan oletteko tehneet virheität, näköjään se triggeröi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen oppinut, että vilkkaankin lapsen into johonkin uuteen voi oikeasti loppua, jos ei kehu tarpeeksi onnistumisista. Helposti vilkasta lasta haluaa vain rauhoittaa ja kieltää, mutta into voikin loppua, jos ei ole tarpeeksi kannustava. Se, miten tällaisessa asiassa löytää tasapainon, on vaikeaa.
Aloittajalle tiedoksi että olet tehnyt hyviä havaintoja. Mitä tarkoitat tasapainolla? Onko tilanteissa eroja? Tarvitseeko kehuja vai mitä muuta mahdollisesti? Joskus lapset vain tykkäävät kokeilla asioita mutta eivät he kehuilla niitä jatkossa tee joten sekin kannattaa ottaa huomioon. Kerro esimerkkejä tilanteista jotta olisi helpompi ottaa enemmän kantaa asioihin.
Vierailija kirjoitti:
ap ei varmaan halunnut pyöritellä itseään ja sanaa virhe tervassa, vaan kertoa että mitä parempia toimintamalleja olisi noihin esimerkkeihin, koska huono toimintamalli on kostautunut.
Älkää nyt ahdistuko siellä että joudutte reflektoimaan oletteko tehneet virheität, näköjään se triggeröi..
Ei tässä nyt tullut triggeroidyttyä vaikka en nyt suoraan ottanutkaan kantaa aloituksen asioihin. Laitoin nyt lisäkysymyksiä. En näe aloituksessa nyt mitään pahaa myöskään joten ei nyt kannata tulla ketjuun vain arvostelemaan kun yritetään kuitenkin vain olla avuksi aloittajallekin kuten muillekin jotka tulevat lueskelemaan sekä kommentoimaan asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on peli, ota laina. Humorismi.
Lapsetkin osaavat pelata sekä leikkiä joten kannattaa ottaa ilo irti koko elämästä. Älkää päästäkö lapsia valtaan ja jääkö alakynteen. Alkavat helposti pitää tyhmänä ja itsestäänselvyytenä.
Lapselle voi tarvittaessa myös sanoa että hei rakas, sinähän taidat nyt hieman yrittää jekuttaa minua/pitää minua tyhmänä yms. ja tämä siksikin että samalla varmistat myös sen että lapsi ymmärtää ja aistii oikein sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse keksiä koko ajan perusteluja vaikka ymmärrän tämän itsekin. Puhu vain rohkean avoimesti että nyt on niin että äiti tai isä on väsynyt. Tietysti tärkeät ja kiireelliset asiat on hoidettava jotenkin pois alta mutta muuten voi ihan sanoa että nyt on puhti pois ja katsotaan hetken kuluttua, siis esimerkkinä näin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen oppinut, että vilkkaankin lapsen into johonkin uuteen voi oikeasti loppua, jos ei kehu tarpeeksi onnistumisista. Helposti vilkasta lasta haluaa vain rauhoittaa ja kieltää, mutta into voikin loppua, jos ei ole tarpeeksi kannustava. Se, miten tällaisessa asiassa löytää tasapainon, on vaikeaa.
Aloittajalle tiedoksi että olet tehnyt hyviä havaintoja. Mitä tarkoitat tasapainolla? Onko tilanteissa eroja? Tarvitseeko kehuja vai mitä muuta mahdollisesti? Joskus lapset vain tykkäävät kokeilla asioita mutta eivät he kehuilla niitä jatkossa tee joten sekin kannattaa ottaa huomioon. Kerro esimerkkejä tilanteista jotta olisi helpompi ottaa enemmän kantaa asioihin.
Lapsi voi tulla liian itsevarmaksi ja ottaa liikaa riskejä vaarallisissa asioissa esim. pyöräilyn harjoittelussa, jos häntä vain kehuu. Rämäpäistä ja lyhytpinnaista lasta pitää toisaalta rauhoittaa ja kieltää, ettei esim. aja muita päin, mutta toisaalta voi vaatia paljon kannustustakin, että kiinnostus säilyy. Itse en ole onnistunut molemmissa, vaan pyöräily on välillä ollut pakko laittaa tauolle joko lapsen motivaation hiivuttua todennäköisesti, ettei ole tullut tarpeeksi kehuja tai että on mennyt liian vaaralliseksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen oppinut, että vilkkaankin lapsen into johonkin uuteen voi oikeasti loppua, jos ei kehu tarpeeksi onnistumisista. Helposti vilkasta lasta haluaa vain rauhoittaa ja kieltää, mutta into voikin loppua, jos ei ole tarpeeksi kannustava. Se, miten tällaisessa asiassa löytää tasapainon, on vaikeaa.
Aloittajalle tiedoksi että olet tehnyt hyviä havaintoja. Mitä tarkoitat tasapainolla? Onko tilanteissa eroja? Tarvitseeko kehuja vai mitä muuta mahdollisesti? Joskus lapset vain tykkäävät kokeilla asioita mutta eivät he kehuilla niitä jatkossa tee joten sekin kannattaa ottaa huomioon. Kerro esimerkkejä tilanteista jotta olisi helpompi ottaa enemmän kantaa asioihin.
Lapsi voi tulla liian itsevarmaksi ja ottaa liikaa riskejä vaarallisissa asioissa esim. pyöräilyn harjoittelussa, jos häntä vain kehuu. Rämäpäistä ja lyhytpinnaista lasta pitää toisaalta rauhoit
Ymmärrän tilanteen. Kuulostaa todellakin järkevältä toiminnalta. Lasta ei voi oikein pakottaakaan, voit välillä ehdottaa sitä pyöräilyä tai voitte kokeilla myös lapsen ehdotuksesta uudestaan. Voitte myös jutella asiasta, lapselle saattaa tulla paha mielikin joskus harjoittelusta tai omastakin käyttäytymisestä. Joskus menee liian lujaa ja on vaikea keskittyä, on siis turvallisuusongelma jos ei välillä vihelletä peliä poikki. Tsemppiä teille jatkoonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen oppinut, että vilkkaankin lapsen into johonkin uuteen voi oikeasti loppua, jos ei kehu tarpeeksi onnistumisista. Helposti vilkasta lasta haluaa vain rauhoittaa ja kieltää, mutta into voikin loppua, jos ei ole tarpeeksi kannustava. Se, miten tällaisessa asiassa löytää tasapainon, on vaikeaa.
Aloittajalle tiedoksi että olet tehnyt hyviä havaintoja. Mitä tarkoitat tasapainolla? Onko tilanteissa eroja? Tarvitseeko kehuja vai mitä muuta mahdollisesti? Joskus lapset vain tykkäävät kokeilla asioita mutta eivät he kehuilla niitä jatkossa tee joten sekin kannattaa ottaa huomioon. Kerro esimerkkejä tilanteista jotta olisi helpompi ottaa enemmän kantaa asioihin.
Lapsi voi tulla liian itsevarmaksi ja ottaa liikaa riskejä vaarallisissa asioissa esim. pyöräilyn harjoittelussa, jos häntä vain kehuu. Rämäpäistä ja lyhytpinnaista lasta pitää toisaalta rauhoit
Se kiinnostus voi vain myös mennä hetkellisesti, niin käy joskus aikuisellakin. Saattaa mennä moti ja antaa olla. Se vain menee niin, ei siihen välttämättä edes sellaista yksittäistä syytä ole. Mielenkiinto menee eikä väkisin voi jatkaakaan, se mielenkiinto sitten palaa aikanansa.
Koska en ole tehnyt mitään perustavanlaatuisia virheitä omieni kanssa, en mieti koko asiaa.
Näytäpä meille täydellinen vanhempi, sellainen joka ei olisi koskaan virheitä tehnyt?
Jos lapsella on turvallinen tasapainoinan koti ja ainakin yksi rakastava läsnäoleva vanhempi tai muu huoltaja ne virheet mitä tulee tehtyä ei lasta vahingoita. Ja tässä en tarkoita sitten niitä lapsen sielua ja psyykeä rikkovia joita aikävä kyllä tapahtuu aivan liikaa.
Omani olen kasvattanut yksin siitä asti kun nuorempi oli 4, ja hienoja tervepäisiä nuoria aikuisia heistä on tullut. Teidän etten ole aina ollut mallli-äiti enkä pyhimys, mutta rakkautta ja turvallisia rajoja ei ole puuttunut.
En näe mitään syytä vatvoa ja velloa menneissä, eteenpäin elävän mieli. Opiksi pitää ottaa ja jos jotain anteeksipyydettävää on pyytää anteeksi. Kun parhaansa mukaan pyrkii toimimaan se riittää, ja jos jotain liian haastavaa eteen tulee pyytää apua. Sitä kyllä löytyy ja saa.