Paperilla älykäs yksilö

Älykkyyttä on monenlaista. 

Matemaattinen lahjakkuus on vain yksi lahjakkuuden laji. Jos se ei ole kovin hyvällä tasolla, ei se tarkoita, että ei voisi olla muuten lahjakas. Sivuhuomautuksena sanoisin, että peruskoulun matematiikka-oppiaine on eräänlaista laskuoppia, ei yleisesti ottaen varsinaista matematiikkaa.

Moni "älykäs" on tyhmempi kun kumiteräsaapas arkisissa käytännön asioissa.

Tässä eräs näkökulma

Lainaus "On suuri ero sillä tietääkö asian vai ymmärtääkö sen."

Jos on nopea oppimaan ulkoa, kouluaikana varsinkin tietysti erinomainen ominaisuus ja monet saavat juuri tästä älykkään leiman. Mutta kaikki he eivät välttämättä kuitenkaan ole älykkäitä, pystyvät vain toistamaan lukemansa tai kuulemansa, ei se kerro ymmärtämisestä tai soveltamistasosta yhtään mitään, jotka ovat ne tärkeimmät taidot ja sitä oikeaa älykkyyttä. Monia ulkoaoppivia pidettiin ja vieläkin pidetään älykkäinä, samoin kuin nippelitietojen muistajia.

Sitten on näitä hajamielisiä professoreita, jotka ovat ajatuksissaan ja mietteissään suuren osan aikaa. Jotkut voivat luoda ja keksiä jotain suurta. Jos ja kun kaikki energia on suunnattu ajatteluun, käytännön elämä voi joskus olla hankalaa, jos taitoja ei ole opittu jo nuorena.

Älykkyyttä ovat esimerkiksi tasapaino elämässä, eteenpäin meno ja oppiminen, jatkuva tietojen soveltamien ja kehittämistyö, uuden tiedon ymmärtäminen ja liittäminen aiemmin opittuun jne.

Suurin osa ihmisistä on keskivertoja älyltään, vasta lukion pitkän matikan voi katsoa mittaavaan älykkyyttä, jos matikasta on puhe, vaikkei lukion matikkakaan vielä varsinaista matematiikkaa ole. Yllättäen pärjäsin yliopistossa vaivatta, kun taas monilla oli siellä isoja vaikeuksia, vaikka kirjoittivat pitkästä matikasta laudaturin.

Tunnen muutaman neron (3 kpl), he ovat ihan kaikessa hyviä. Se todella on täysin väärä mielikuva, että älykkäät olisivat jotenkin huonoja käytännön asioissa. Oma mies esimerkiksi osaa korjata jokaisen koneen, jos vain on osia. Siihen en todellakaan pysty, vaikka olen hiukan keskimääräistä fiksumpi äo 128 (mitattu virallisella testillä, ei Mensa). Miehen äo:ta ei ole mitattu, mutta koska minun on ja hän on minua niin paljon fiksumpi, oletan äo:n olevan 140-145 vähintään.

Matematiikka ja etenkin algebra, aivan kuten nuottien lukeminen vaatii visuaalista hahmottamiskykyä. Jos sitä ei ole, matematiikan ja algebran tekemisestä, sen enempää kuin nuoteista soittamisesta ei tule mitään.

Heikko visuaalinen hahmottaminen ei kuitenkaan suoraan tarkoita, että olisi tyhmä. Voi olla, että tilan hahmottaminen, numeerinen tai verbaalinen hahmottaminen ovat vahvoja.

Muista että sokeatkin saavat varmasti surkeat pisteet äo-testeistä, vaikka olisivat miten älykkäitä.

Matemaattinen äly on yhteydessä visuaaliseen hahmotukseen Äo-testeissä.

Eri ulottuvuuksia oikein hahmottavat ovat fiksuja. Jos voi hahmottaa asian, voi ymmärtää sen.

Jos on tottunut vaikka itse poimimaan asioita käsiteltäväksi on totta kai eri asemassa kuin fiksu jolle joku muu on tarjonnut tehtävän tai valmiit luvut pöydälle.

Joku poimii kaupasta ale-tuotteita, toinen tilastoista jotain tai ratkoo yhtälöitä. Uutisia lukiessaan kiinnittävät sitten huomiota mihin kiinnittävät.

Älykkyydessä - aivan kaikenlaisessa älykkyydessä - on vähän kuin lihakset. Se vaatii käyttämistä pysyäkseen aktiivisena. Matemaattisen ajattelutavan unohtaa yhtä helposti kuin kertolaskun, jos sitä ei käytå pitkään aikaan. Jos taas sitä harjoittaa joka päivä useamman vuoden ajan, se kasvaa ihan satavarmasti - ajattelutapa kehittyy, vahvistuu ja saa lisää nyansseja kun sitä käyttää. Sama pätee muihinkin älykkyyden lajeihin.

Ihmiset eivät vain muista tätä. Älykkyys on osin synnynnäistä mutta omaa kapasiteettiaan voi parantaa tai sen voi antaa haihtua.