Jätin mieheni 17 vuoden jälkeen koska hän lähinnä vältteli seuraani ja petti.
En tiedä miten jaksoin noin kauan, älkää kysykö. Kun pääätin, että nyt tämä loppuu, niin kaikki tunteet oli täysin kuolleet. Nyt mies on ihmetellyt 4 kuukautta, että mitenkä nyt yhtäkkiää lopetin kaiken kun en ole ennenkään niin tehnyt. Mies siis kuvitteli, että saa elää elämäänsä ihan miten haluaa ja pettää loputtomasti. Kuinka tyhmä pitää olla, ettei tajua etten ollut rakastanut häntä enää vuosiin ja siksi ei kiinnostanut loppuvaiheessa enää yhtään mitä teki. Viimeisen kahden vuoden joulun ja uuden vuodenkin vietti jonkun toisen kanssa. En puhunut asiasta mitään.Tämäkään ei ukkoa kuitenkaan herättänyt.
Kommentit (12)
Jätit siis sian, koska ansaitsit parempaa 👍.
Tuhlasit liikaakin elämääsi siihen sikaan, hyvin jätetty.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sulla kesti?
Sitä olen ihmetellyt itsekkin ja kaduttaa valtavasti. Kai sitä vaan niin tottuu siihen pas.. ettei tajua, että ei sellaista tarvi kestää.
Ap.
Tulee liikaa ajateltua myös läheisiä, jotka nyt sitten murehtivat kuulemma yötä päivää, että kuinka jaksan. Heidän suhteen oli helpompaa kun luulivat että kaikki oli hyvin.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Tulee liikaa ajateltua myös läheisiä, jotka nyt sitten murehtivat kuulemma yötä päivää, että kuinka jaksan. Heidän suhteen oli helpompaa kun luulivat että kaikki oli hyvin.
Ap.
Jos läheisillä tarkoitetaan vanhempaa sukupolvea,niin he ei ymmärrä mitään eroamista. Yhdessä pitää olla,vaikka saisi päivittäin turpiin. Ei mitään läheisyyttä tai kosketusta. Ei puhumista ainakaan. Silti kun on kerran tahdon sanottu,niin ollaan väkisin ja kärsitään.
Sinä tuossa tyhmä olet koska olit sen kanssa 17 vuotta.
Onko teillä lapsia? Lapset ja asuntolaina saivat minut pysymään ehkä liiankin pitkään. Meilläkin ex petti ja oli saakelin täynnä itseään ettei edes tajunnut, että minä tiesin kyllä. Nyt on katkera minulle ja haluaa kostaa. En tiedä sitten kumpi meistä oli viddumaisempi ja kumpi valehteli pahemmin. Esitin tyhmää, en muka tajunnut, että valehteli päin naamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee liikaa ajateltua myös läheisiä, jotka nyt sitten murehtivat kuulemma yötä päivää, että kuinka jaksan. Heidän suhteen oli helpompaa kun luulivat että kaikki oli hyvin.
Ap.
Jos läheisillä tarkoitetaan vanhempaa sukupolvea,niin he ei ymmärrä mitään eroamista. Yhdessä pitää olla,vaikka saisi päivittäin turpiin. Ei mitään läheisyyttä tai kosketusta. Ei puhumista ainakaan. Silti kun on kerran tahdon sanottu,niin ollaan väkisin ja kärsitään.
Yleistys, joka ei pidä paikkansa. Olen syntynyt 50-luvulla, joten todennäköisesti kuulun siihen "vanhempaan sukupolveen", enkä ymmärrä, jos ihminen kokee parisuhteensa kuormittavaksi/surkeaksi, miksi hän ei saisi erota? Itselle on käynyt siinä mielessä hyvä tuuri, että olen elänyt vuosikymmeniä tasapainoisessa avioliitossa, joten omaa kokemusta erosta ei ole, vaikka moni ympärillä tällaiseen ratkaisuun onkin päätynyt (myös vanhempani aikoinaan).
Hyvä, niin sitä pitää! Itseänikin miehenä harmittaa, etten jättänyt minua pettävää pitkäaikaista tyttöystävääni heti kun sain edes vähän vihiä hänen toimistaan. Se saatanan sika.
Ihan hyvä, että erosit. Pääset jatkamaan omaa elämääsi. Jatkakoon mies omaansa. Toivottavasti jossain vaiheessa tajuaa, miten on sinua kohdellut.
Tsemppiä!
Huh. Miten kestit noin kauan. Jos toinen vielä välttelee seuraa. Onneksi tilanne voi nyt vaan parantua elämässäsi.