Vanhempi ihminen! Oletko ollut osapuolena vanhan ajan nk aviorikokssa? Kerro - nykyaika haluaa tietää! Itse olen vasta tosi myöhään tajunnut

Vanhempi ihminen! Oletko ollut osapuolena vanhan ajan nk aviorikokssa? Kerro - nykyaika haluaa tietää! Itse olen vasta tosi myöhään tajunnut että minua EI VEDETTY semmoiseen ja olen siitä ihan oikein kiitollinen. Jutusta tuli minulle kuitenkin ihan karsea kun mies käytti väärää identitettiä ja kaverit olivat juonessa mukana. En siis tiennyt että hän oli naimisissa - mennyt naimisiin kaksi viikkoa ennen tapaamistamme. Olin vielä koululainen ja meinasin täysin seota tästä mitä omituisimmasta 'rakkaustarinasta'... Jos olisin tiennyt että mies on naimisissa niin en olisi uhrannut ajatukstakaan, luulisin... Ikinä en edes yhtä pusua saanut. Mietin ja mietin sitä juttua enkä ymmärtänyt tietenkään yhtään mitään... kunnes kerran tulin erään kadun kulmaan kaupungilla oltuani... näin miehen auton... ovi oli auki... myös rapun ovi oli auki... sitten tuli ihan kivannäköinen nainen ja meni autoon... sitten tuli mies vauvan kantokassin kanssa ja laittoi sen autoon ja meni itsekin autoon... Huh! Mitä ihmettä? Mitä tehdä? Menin auton luokse... ja kysyin jotain, että mitä tämä on... ja siiinä silmänräpäyksessä mies käynnisti auton ja lähti ajamaan aivan hirveää vauhtia... se ajaminen olisi voinut päättyä niin että olisin vaurioitunut... en uhohda koskaan... Tämän jälkeen hän muutti toiseen osoitteeseen ja laittoi eropaperit vetämään ja todellakin erosi... Mutta tietysti alkoholi tuli kuvioihin ja ties mitä...  MITÄ ITSE OLISIT TEHNYT? Tämä vaimo tiesi minusta mutta minä en hänestä... kummallista sekin... Suoraan sanoen todella inhottavaa... Nyt ovat kaikki jo kuolleita ja olen todella iloinen - ihan kiitollinen -  siitä että minusta ei koskaan tullut minkään aviorikoksen osapuolta! Kamalaa kyllä oli eikä meistä sitten koskaan tullut minkäänlaista paria vaikka 'tuttavuutemme' ei koskaan loppunutkaan! En ollut edes 20v ja mies parisen vuotta vanhempi kun tämä juttu alkoi! Jotenkin tuntuu siltä että minähän olen tässä ollut jopa jonkunlaisen rikoksen uhri! Tuntuu tosi pahalta - yhä!

Heräsin yöllä tämä juttu mielessäni. Emme tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Mutta tuntuu siltä kuin jotkut ihmissuhteet tulisivat jatkumaan kuolemankin jälkeen. Ja siltä että täällä maan päällä ehkä joidenkin asioiden on ollut tarkoitus mennä niin kuin ne ovat menneet - ja että esim itse jäin ikisinkuksi. Ja siltä että minun on kuulunut elää tämmöinen elämä. Ja jotkut 'rakastumiset' eivät koskaan kuole, vaan ne jatkuvat... Sitten voi tietysti miettiä sitä että entä jos kaikki ihmiset eivät pääsekään sinne nk Taivaaseen, mikä edellyttää että edes uskoo Jumalaan...