Perjantai-illan syvällisempi keskustelu: tunteiden sieto
Heissan, mammat!
Onko teidän vaikeaa kestää muiden tunteiden ilmaisua? Tarkoitan nyt lähinnä negat. tunteita, kuten aggressiota tai ylenkatsetta.
Tuntuu, että tämä on mulle ehkä se vaikein asia ihmisten kanssa toimimisessa; miten pysyä itse rauhallisena ja tyynenä, kun toinen raivoaa tai on ihan vaan ilkeä.
Näin meidän kesken, mun suurin pelko on, että mulle ollaan ilkeitä. Tätä en sanoisi kellekään irl.
Olisko kanssamammoilla hyviä ideoita, miten selvitä mahd vähin vaurioin, jos joku huutaa tai muuten kiukuttelee? Luotan teihin, tiedän että muutkin on tätä miettineet.
Kiitos että vastaat.
t. mamma
Kommentit (25)
Antaa keuhkota. Ei kosketa minua mitenkään.
M 48
Empatia auttaa. Ei tarvitse hyväksyä toisen käytöstä, mutta ymmärtää, että toisella on vaikeita tunteita ja ne voivat johtua mistä vaan, ei välttämättä juuri sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Antaa keuhkota. Ei kosketa minua mitenkään.
M 48
Miten pääset tähän mielentilaan, ettei kosketa? Eikö sulla pulssi nouse, jos joku huutaa päin naamaa? Onko se sulla sisäsyntyinen taito, vai opeteltu?
Kunpa pääsisin samaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaa keuhkota. Ei kosketa minua mitenkään.
M 48
Miten pääset tähän mielentilaan, ettei kosketa? Eikö sulla pulssi nouse, jos joku huutaa päin naamaa? Onko se sulla sisäsyntyinen taito, vai opeteltu?
Kunpa pääsisin samaan.
Jos järkipuhe ei auta niin turha siinä on itseään stressata. Antaa huutaa energiansa.
Vinkki1: Harjoittele tiedostamaan tämä ero:
Toisen ihmisen tunne.
Minun tunne.
Kun tiedostat havainnoijan roolissa että toisella ihmisellä on raivon tai halveksunnan tunne, osaat erottaa sen siitä tunteesta joka itsessäsi herää. Ne ovat kaksi erillistä asiaa eivätkä kuulu absoluuttisesti yhteen - sinun ei ole pakko olla peloissasi tai nöyryytetty, vaan voit olla vaikkapa hämmästynyt ja kiinnostunut.
Vinkki2: Hanki lapsia vasta kun osaat tuon, jos hankit. Helpompaa niin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaa keuhkota. Ei kosketa minua mitenkään.
M 48
Miten pääset tähän mielentilaan, ettei kosketa? Eikö sulla pulssi nouse, jos joku huutaa päin naamaa? Onko se sulla sisäsyntyinen taito, vai opeteltu?
Kunpa pääsisin samaan.
Jos järkipuhe ei auta niin turha siinä on itseään stressata. Antaa huutaa energiansa.
Vau. Onko sulle muutenkin elämässä noin, että et stressaa, jos joku asia ei ole asiallisesti hoidettavissa?
satutko muuten olemaan pohjoisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaa keuhkota. Ei kosketa minua mitenkään.
M 48
Miten pääset tähän mielentilaan, ettei kosketa? Eikö sulla pulssi nouse, jos joku huutaa päin naamaa? Onko se sulla sisäsyntyinen taito, vai opeteltu?
Kunpa pääsisin samaan.
Jos järkipuhe ei auta niin turha siinä on itseään stressata. Antaa huutaa energiansa.
Vau. Onko sulle muutenkin elämässä noin, että et stressaa, jos joku asia ei ole asiallisesti hoidettavissa?
satutko muuten olemaan pohjoisesta?
En stressaa juuri mistään. Melko keskeltä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Empatia auttaa. Ei tarvitse hyväksyä toisen käytöstä, mutta ymmärtää, että toisella on vaikeita tunteita ja ne voivat johtua mistä vaan, ei välttämättä juuri sinusta.
Allekirjoitan!
Aggressio ja ylenkatse eivät ole tunteita vaan toimintaa. En siedä kumpaakaan. Pitäisikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaa keuhkota. Ei kosketa minua mitenkään.
M 48
Miten pääset tähän mielentilaan, ettei kosketa? Eikö sulla pulssi nouse, jos joku huutaa päin naamaa? Onko se sulla sisäsyntyinen taito, vai opeteltu?
Kunpa pääsisin samaan.
Jos järkipuhe ei auta niin turha siinä on itseään stressata. Antaa huutaa energiansa.
Vau. Onko sulle muutenkin elämässä noin, että et stressaa, jos joku asia ei ole asiallisesti hoidettavissa?
satutko muuten olemaan pohjoisesta?
En stressaa juuri mistään. Melko keskeltä ollaan.
Mää luulen, että tuo on sisäsyntyistä. Oletko mielestäsi lempeä ja mukava ihminen, joka huomaa jos toisella on vaikeaa, ja yrität auttaa?
Haen sitä, että oletko "vesi hanhen selästä" -tyyppinen, jota ei paljon toisten ongelmat vaivaa, vai oletko empaattinen ja muiden murheita kantava.
Liika empaattisuus johtaa liikaan toisten tunteiden omaksumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Aggressio ja ylenkatse eivät ole tunteita vaan toimintaa. En siedä kumpaakaan. Pitäisikö?
Tai oikeastaan omalta lapselta yritän sietää. Lapselta ymmärtää. Kavereilta en yhtään. Semmoiset kaverisuhteet jää aika lailla heti. Oon mies. -sama
Monessa paikassa esiintyy tämä irl - mitä se tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Monessa paikassa esiintyy tämä irl - mitä se tarkoittaa?
In real life: oikeessa elämässä, ei netissä.
Vierailija kirjoitti:
Mää luulen, että tuo on sisäsyntyistä. Oletko mielestäsi lempeä ja mukava ihminen, joka huomaa jos toisella on vaikeaa, ja yrität auttaa?
Haen sitä, että oletko "vesi hanhen selästä" -tyyppinen, jota ei paljon toisten ongelmat vaivaa, vai oletko empaattinen ja muiden murheita kantava.
Liika empaattisuus johtaa liikaan toisten tunteiden omaksumiseen.
Onko sillä oikeastaan väliä? Noh, en ole mikään maailman empaattisin ihminen, mutta en ihan kylmäkään. Autan kyllä jos voin ja katson sen tarpeelliseksi. Kavereista pidän aina huolen.
Ei minulle oikeasti elämässä juuri raivota. Ehkä se juuri on ongelma: pelkään sellaista, mitä ei tapahdu.
Joissain aspa-töissä, muinoin on ollut ikäviä asiakkaita, jotka on huutaneet, mutta ne ajat on ohi.
Silti huomaan, että pelkkä pelko siitä, että joku olisi minulle vihainen aiheuttaa pulssin nopeutumista, suun kuivumista ja sen puristavan tunteen keskivartaloon. Suorastaan tunnen, miten stressihormonitasot nousee, jos kuvittelenkin jonkun olevan muhun tyytymätön.
Tajuan kyllä, että tunne on ylimitoitettu, mutta miten tästä pääsee eroon? Kertokaa, mammat.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää luulen, että tuo on sisäsyntyistä. Oletko mielestäsi lempeä ja mukava ihminen, joka huomaa jos toisella on vaikeaa, ja yrität auttaa?
Haen sitä, että oletko "vesi hanhen selästä" -tyyppinen, jota ei paljon toisten ongelmat vaivaa, vai oletko empaattinen ja muiden murheita kantava.
Liika empaattisuus johtaa liikaan toisten tunteiden omaksumiseen.
Onko sillä oikeastaan väliä? Noh, en ole mikään maailman empaattisin ihminen, mutta en ihan kylmäkään. Autan kyllä jos voin ja katson sen tarpeelliseksi. Kavereista pidän aina huolen.
Ehkä tuo on se ero: et ole häiritsevän empaattinen, eli et ota muiden tunteita itseesi. Se on hyvä ominaisuus, onnittelut siitä.
En tiedä miten voisi muuttaa synnynnäistä liiallista toisten tunteisiin eläytymistä
ap
Vierailija kirjoitti:
Aggressio ja ylenkatse eivät ole tunteita vaan toimintaa. En siedä kumpaakaan. Pitäisikö?
Aggressio (viha, ärtymys, suuttumus) on nimenomaan tunne. Käytöksen voi sitten valita: hyökkäävä, vihainen, aggressiivinen, äksyilevä, torjuva käytös... tai jotain rakentavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle oikeasti elämässä juuri raivota. Ehkä se juuri on ongelma: pelkään sellaista, mitä ei tapahdu.
Joissain aspa-töissä, muinoin on ollut ikäviä asiakkaita, jotka on huutaneet, mutta ne ajat on ohi.
Silti huomaan, että pelkkä pelko siitä, että joku olisi minulle vihainen aiheuttaa pulssin nopeutumista, suun kuivumista ja sen puristavan tunteen keskivartaloon. Suorastaan tunnen, miten stressihormonitasot nousee, jos kuvittelenkin jonkun olevan muhun tyytymätön.
Tajuan kyllä, että tunne on ylimitoitettu, mutta miten tästä pääsee eroon? Kertokaa, mammat.
ap
nämä ovat auttaneet itseäni:
- Erota omat tunteesi toisen tunteista. Kuvittele vaikka sellainen lasiseinä itsesi ja vihaisen ihmisen väliin. Olet turvassa sen seinän takana.
- Mieti, mikä on pahinta mitä voi tapahtua. Normaalin vihaisen ihmisen kanssa ei yleensä tapahdu muuta kuin se, että otat vastaan toisen ihmisen tuntee purkauksen. Sitten tilanne on ohi ja voit jatkaa elämääsi.
- Tunnista, ettet voi vaikuttaa toisen ihmisen tunteisiin tai reaktioihin. Toisten reaktiot eivät ole sinun vastuullasi. Mielikuvana voit käyttää vaikka sellaista, että katsot vihaisen ihmisen reaktiota elokuvana, joka ei kosketa sinua eikä tule iholle.
1. Älä mene toksisten joukkoon, ikinä. Jos on pakko asioida niin pikana ja pois. Yritä sanoa jos toinen nalkuttaa liikaa, että nyt kuulostaa aika negaavalta ja voiko laittaa sähköpostiin asian tms. Lähde kesken.
2. Älä jää kuuntelemaan. Asialliset palautteet sähköpostiin tai palautelomake yrityksellä. Karjaise kuin leijona tai no ehkä ei. Jos toisella on stressiä tai ahdistusraivoa, ehkä hänellä on jokin huoli taustalla, joka selviää siinä. Liian pitkiä päiviä tekee?