Lue keskustelun säännöt.
Kun itelle sattuu vaan kaikkea ikävää ja kavereilla pyyhkii hyvin,
28.08.2024 |
Onko normaalia, ettei enää jaksa tavata kavereita?
Vaikea kuunnella toisten hyvistä asioista koko ajan kun tulee verrattua omaa elämää. Kun omat jutut on et töissä stressaa, lemmikki kuoli, mummo kuoli, sitä tätä ja tuota ja sekin tarvii apua multa ja tuo ja sitten taas joku kuoli. Ja taas oon yksin jnejne..
Kyllästyy ne ainoat kaveritkin varmaan kohta..
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua, kokemusmaailma etääntyy herkästi tuollaisessa kavereista. Kavereiden voi olla vaikea samaistua tai sanoa mitään järkevää, ja itse saattaa kokea elävänsä aivan eri maailmassa. Ei löydy yhteisiä aiheita. Lisäksi menetykset voivat aiheuttaa sen, että ei jaksa olla sosiaalinen. Toisaalta menetysten kohdalla voi tulla vastaan myös se, että ei jaksaisi selitellä tilannettaan.
Itselläkin viime vuosina tullut monenlaista ja huomaan, ettei usein vaan jaksa tai huvita. Niitä kavereita jaksaa nähdä enemmän, joille on tullut kerrottua tilanteita alusta lähtien, mutta harvemmin nähtyjen tapaaminen tuntuu välillä ajatuksena uuvuttavalta, kun pitäisi selittää aika paljon asioita
Lohduttavaa kuulla, ettei ole ainoa. Tsempit sullekin!
Ymmärrän sinua, kokemusmaailma etääntyy herkästi tuollaisessa kavereista. Kavereiden voi olla vaikea samaistua tai sanoa mitään järkevää, ja itse saattaa kokea elävänsä aivan eri maailmassa. Ei löydy yhteisiä aiheita. Lisäksi menetykset voivat aiheuttaa sen, että ei jaksa olla sosiaalinen. Toisaalta menetysten kohdalla voi tulla vastaan myös se, että ei jaksaisi selitellä tilannettaan.
Itselläkin viime vuosina tullut monenlaista ja huomaan, ettei usein vaan jaksa tai huvita. Niitä kavereita jaksaa nähdä enemmän, joille on tullut kerrottua tilanteita alusta lähtien, mutta harvemmin nähtyjen tapaaminen tuntuu välillä ajatuksena uuvuttavalta, kun pitäisi selittää aika paljon asioita