Lue keskustelun säännöt.
Mies vaihtoon vai ei?
10.04.2011 |
Eli tilanteeni on siis se, että olen korviani myöten ihastunut toiseen mieheen...
Nykyiseni on kyllä hyvä kumppani, sitoutunut ja näyttää välittämistään, mutta meillä on kyllä aika erilaiset kiinnostuksenkohteet ja erilainen maailmankatsomuskin. Jutellaan ja nauretaan ja rakastankin häntä, mutta kauhean syvällisiä emme koskaan puhu. Hän on aika jalat maassa -tyyppi ja tykkää tehdä käsillään, mutta ei erityisen avoin uusille asioille. Meillä on kivaa keskenämme, mutta hän ei oikein istu ystävieni joukkoon emmekä oikein käy missään, kun hän tykkää niin valtavasti olla kotona. Minä haluaisin mennä ja tehdä enemmän yhdessä. Tuntuu, että läheiseni vähän ihmettelevät miten olen "tyytynyt" häneen, hän on vähemmän koulutettu eikä kovin älyllinen. Emme ole naimisissa eikä meillä ole lapsia eikä yhteistä omaisuutta, joten ero olisi sillä tavalla "helppo". Toki ero olisi hänelle aikamoinen isku, mutta olemme sen verran nuoria, ettei olisi mitenkään mahdotonta vielä rakentaa sitä omaa elämää jonkun toisen kanssa. Mikään ei siis ikään kuin ole vikana ja hän on tosi luotettava ja helläkin, mutta tuo toinen mies vetää minua vastustamattomasti puoleensa... Olemme toistaiseksi olleet vain ystäviä, mutta tiedän että viehätän häntä todella paljon. Salasuhde ei ole hänelle vaihtoehto.
Tämän yhden miehen kanssa vain kaikki natsasi heti. Meillä on tosi samanlainen arvopohja ja ajattelemme molemmat samansuuntaisesti maailman menosta. Tuntuu, että avaudun älyllisesti hänen seurassaan ja pystyn puhumaan asioista ja kokemuksista, joista en muiden kanssa voi keskustella. Hän on herkkä ja syvällinen ja todella älykäs. Sellainen lempeä "hyvä ihminen". Sädehdin hänen seurassaan ja tuntuu että hän antaa minulle valtavasti itseluottamusta ja voimaa kaikkeen muuhunkin. Hän tuntuu jonkinlaiselta täydelliseltä kumppanilta minulle ja tiedän, että perheeni ja ystäväni tulisivat toimeen hänen kanssaan. Tunnen oloni alhaiseksi, mutta haluaisin joskus kulkea miehen kanssa ja olla oikein kunnolla ylpeä hänestä. Nykyisen kanssa tätä ei tapahdu.
Eli kannattaisiko minun vain pysytellä tämän periaatteessa hyvän mieheni kanssa vai seurata sitä tunnetta, että tuo toinen mies voisi tarjota minulle jotain todella ihmeellistä?
Kommentit (14)
Jos tuntuu, että täytyy mennä, niin mene. Minä olen kituutellut jo vuosia tilanteessa "pitäisikö mennä?" Ja siis olisi pitänyt. Jo vuosia sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun et naimisissa eikä lapsiakaan? Erityisesti, kun ei lapsia. Menemene.
Jäin vanhaan suhteeseen, koska en vaan pystynyt tuottamaan pettymystä miehelleni. Lapsia ei silloin ollut.
Asia on vaivannut minua usein, varsinkaan kun elämä mieheni kanssa ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Usein vertaan miestäni tähän toiseen "kilpakosijaan", tietysti vain mielessäni.
Toisaalta olen pohtinut, olisiko elämä sittenkään ollut niin auvoisaa uuden miehen kanssa. Vähän aikaa ehkä, mutta kun arki alkaa, niin jokainen näyttää huonot puolensa.
En osaa sanoa sinulle juuta tai jaata tähän, mutta teetpä minkä tahansa ratkaisun, ole rehellinen itsellesi ja muille. Onnea pohdintoihin.
uskonut niin tehokkaasti kaikkia näitä "ei se vaihtamalla parane" ja " samanlaista se arki on kuitenkin, kun huuma haihtuu" -puheita. Ehkä pitäisi sitten vain uskaltaa ja repäistä?
ap
milloin se on se oikea! Ei kannata tyytyä kohtalaiseen keskivertoon; minä tein niin ja harmi kun hukkasin elämästäni 10 vuotta!
Varsinkin kun teillä ei ole lapsia niin ero ei ole muille osapuolille hankala, sinuna harkitsisin asiaa... tai vaikka pitäkää "paussia" :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri se, että joutuisin tuottamaan pettymyksen nykyiselle miehelle. Hän luottaa vahvasti meidän suhteeseen ja tiedän että hän rakastaa minua todella paljon. Ja ihan hyvähän minulla on hänenkin kanssaan...
ap
Kumppanin valinta on yksi tärkemmistä valinnoista, mitä ihminen tekee, koska se määrittelee elämän kulkua vuosikymmeniksi eteenpäin. Ei elämä ole pelkkää arkea, tai ainakaan ei saisi antaa sen olla vain sitä. Kumppani pitäisi valita niin, että hän auttaa sinua tuomaan esiin kaiken parhaan itsessäsi ja kehittämään sen huippuunsa. Hyvä kumppani tukee kasvuasi täyteen mittaasi ja sinä teet saman hänelle. Tähän pitää pyrkiä, ei yhtään vähempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihtaisit miestä lennossa, ja uusi mies kyllästyisikin sinuun parissa kuukaudessa, niin harmittaisiko sinua edellisen jättäminen? Eli onko kyse siitä, ettet osaa olla yksin ja siksi olet nykyisen kanssa?
Monen tekee mieli vaihtaa, mutta tilanne on vaikeampi, on lapsia jne.
Tietysti kaikki on siitä kiinni, minkä verran olet valmis ottamaan riskejä, minkä verran luotat että uusi rakkaus kestää jne.
Ehkä miehesikin ansaitsisi jonkun, jolle hän on "se oikea" eikä joku, johon jo tuossa vaiheessa on kyllästytty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ota nyt huomioon se, että uusi mies ei välttämättä jaksaisikaan sinua kovin kauaa, joten sun on mietittävä myös sitä vaihtoehtoa, että jätät entisesi, uusi jättää sinut ja sulla ei ole miestä ollenkaan. Olisiko tämä parempi vaihtoehto kuin nykytilanne, vai huonompi?
Jos jäisinkin kaiken jälkeen yksin, kaipaisin kyllä varmaan nykyistä miestäni takaisin. Mutta en tiedä ikävöisinkö vain sitä kumppanuutta ja lämpöä yleensä? Meidän suhde perustuu juuri emotionaaliseen läheisyyteen, mutta älyllistä suhdetta meillä ei ole.
Olen kyllä vähän yllättynyt, olin ajatellut saavani pelkkiä vastauksia, että pitää pysyä vanhan ja ihan kelvollisen miehen kanssa. Ja ehkä jotain kertoo se, että olen näistä vastauksista iloinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin en nykyistä miestäni kyllä ilman tätä uutta jättäisi. Mutta toisaalta sekään ei tunnu katastrofilta, että olisin yksin.
Tämä ihastukseni on sitoutujatyyppiä, jos hän päättäisi asiat punnittuaan lähteä kanssani suhteeseen, niin luotan kyllä aika pitkälle, että hän pysyisi vierelläni. Mutta en nyt myöskään luota sokeasti ihmisiin, onhan sekin mahdollisuus olemassa, että hän kyllästyy :)
ap
No jos mies olisi mulle pelkästään näyttelyesine, niin en tämän nykyisen kanssa olisi varmaan edes alkanut seurustella :)
Olisi vain kiva, jos miehen kanssa voisi mennä tärkeiden ihmisten luo, kavereideni kanssa vaikka viettämään iltaa ja hän sopisi joukkoon.
Ja raadollisesti ajatellen olisi kyllä kivaa plussaa, että mies olisi edustava. Ei nyt välttämättä ulkoisesti, mutta muuten. Vaikka ei suhde tälle perustu, tietenkään. Enkä ole näistä ajatuksista kovin ylpeä.
ap