Lue keskustelun säännöt.
Oletko keskustellut vanhempiesi kanssa perintöasioista?
28.08.2024 |
Siis esimerkiksi, että ovatko hän/he tehneet esimerkiksi testamenttia ja mitä ylipäänsä toivovat omaisuudelleen tapahtuvan kuolemansa jälkeen.
Omat vanhempani ovat vielä varsin hyväkuntoisia, mutta fakta on kuitenkin, että molemmat täyttävät lähivuosina jo 80- vuotta, ja valitettavasti kukaan ei elä ikuisesti.
Tuntuisi siltä, että asioista olisi hyvä puhua, jotta jälkeläiset (perijät) tietävät mitä on odotettavissa ja voivat ainakin jossain määrin tarvittaessa valmistautua nyt vaikkapa tuleviin veroihin ja ja muihin kuluihin ja muuhun sellaiseen, niin ettei kaikki tule sitten ihan täytenä yllätyksenä kuoleman jälkeen.
Mutta miten tuollaisen sitten voisi ottaa puheeksi, kun ainakin omassa tapauksessani suuresti epäilen, että vanhempani vain lähinnä loukkaantuvat ja kieltäytyvät kertomasta tekemistään päätöksistä, jos asiasta kysyy yhtään mitään.
Kommentit (22)
Ollaan kyllä siskoni kanssa puhuttu äidin kanssa. Hän itse on ottanut asian puheeksi. Hänellä on parikin taloa ja maaomaisuutta, ja hän haluaa tietää mitä me toivotaan niille tapahtuvan kun hän kuolee. Hän on onneksi järkevä ihminen, joka ei pelkää puhua käytännön asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sanallakaan puhuttu mistään perintöasioista ja muutenkaan raha-asiosita heidän elinaikanaan.
Olen keskustellut. Asiat keskusteltiin jo kun vanhempani olivat 75 -vuotiaita. Asiat eivät kuitenkaan elämässä mene kuten suunnitellaan. Molemmat vanhempani joutuivat järjestelmällisen huijauksen uhreiksi ja ne rahat, jotka tarkoittivat perintöverojen maksuun ja perinnöksi menivät huijareille. Lopputulema oli se että olivat kuollessaan köyhiä ja velkaisia. Rahat eivät riittäneet edes ruokaan, mistään muusta puhumattakaan. Kukaan lapsista ei perinyt mitään. Lapset avustivat rahallisesti viimeiset ajat, kun yhteiskunnan turvaverkko petti ja pahasti. Huijarit saavat jatkaa toimintaa, ei tuomioita, ei korvauksia.
Olen itse kuusikymppinen ja olen puhunut lasten kanssa, mitä on odotettavissa minun kuoleman jälkeen. Vielä pitäisi pistää paperille, missä mikin asia löytyy ja missä pankissa on mitäkin. Puolison kanssa meillä on avioehto eikä kumpikaan ole tehnyt testamenttia. Vanhempien kanssa heidän asioistaan ei ole voinut jutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on itse ottanut puheeksi monta kertaa. Isäni kuoli jo yli 14 vuotta sitten.
On keskusteltu ja kaikki on paperilla tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehtivät kuolla ennen kuin asiasta puhuttiin, isän kuollessa olin vielä alaikäinenkin. Mutta eipä kummaltakaan mitään omaisuutta veortettavaksi asti des jäänyt että ei siinä mitään puhumista olisi ollut edes. Oma lapsi kysyi (kaikki lapset olivat silloin paikalla), että onko meillä testamentit? Totesin, että en oo moista tekemässä, koska ihan lain mukaan mun omaisus menee just niin kuin mä haluankin eli teille lapsille tasan jaettuna. Lasten isä totesi saman, joten joo, asia on keskusteltu meillä, vaikka itse ollaan vasta viisikymppisiä ja lapset parinkympin korvilla kaikki. Paljonko on omaisuutta tai velkaa siinä vaiheessa kun kuollaan on paha sanoa tässä vaiheessa, kun työuraakin on melkein 20v vielä edessä..
Sen keskustelun aloitus ei kuulu perilliselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei ole junttimaisempaa kuin alkaa kyselemään omilta vanhemmilta perinnöstä. Ainoastaan vanhempien aloitteesta sellaiset keskustelut.
Vierailija kirjoitti:
Sen keskustelun aloitus ei kuulu perilliselle.
Kuuluu, jos vanhemmalla alkaa olla muistiongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekivät keskinäisen testamentin ja olen varma että se vähäinen omaisuus menee hoitokuluihin. Toinen on jo edesmennyt joten hänenkin puolikkaansa menenee toisen puoliskon hoitokuluihin koska se on nyt hänen omaisuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehtivät kuolla ennen kuin asiasta puhuttiin, isän kuollessa olin vielä alaikäinenkin. Mutta eipä kummaltakaan mitään omaisuutta veortettavaksi asti des jäänyt että ei siinä mitään puhumista olisi ollut edes. Oma lapsi kysyi (kaikki lapset olivat silloin paikalla), että onko meillä testamentit? Totesin, että en oo moista tekemässä, koska ihan lain mukaan mun omaisus menee just niin kuin mä haluankin eli teille lapsille tasan jaettuna. Lasten isä totesi saman, joten joo, asia on keskusteltu meillä, vaikka itse ollaan vasta viisikymppisiä ja lapset parinkympin korvilla kaikki. Paljonko on omaisuutta tai velkaa siinä vaiheessa kun kuollaan on paha sanoa tässä vaiheessa, kun työuraakin on melkein 20v vielä edessä..
Testamentti kannatta silti jokaisen tehdä. Minimissään siinä suljetaan pois perillisen aviopuolison avio-oikeus perittävään omaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskusteltu on ja tein vanhemmilleni keskinäisen testamentin aika päivää sitten. Viimeksi oli puhetta siitä, miten he ajattelevat, että perinnönjako olisi järkevää tehdä sitten, kun kummastakin on aika jättänyt. Olin järkevyydestä samaa mieltä kuin he ja laadin vielä asiakirjan, johon heidän toiveensa kirjataan. Ei ole oma lehmä ojassa, vaan tavoite on se, että turhat kiistat tulevaisuudessa vältetään.
Mutta toki aloite näiden asioiden puimiseen on tullut vanhemmiltani.
Sairas isä sai lääkäriltä lausunnon, että mitään ei ole tehtävissä. Jotain rahastojansa oli nostanut, mutta muuten ei tehnyt eikä oikein halunnut keskustellakaan kuolemanjälkeisistä asioista. Isä kuoli verrattain nuorena, eli hänellä oli varmaan ihan tarpeeksi sulattelemista siinä sairaudessa ja kuolemassakin. Äidin kanssa ollaan nyt käyty läpi asioita jälkikäteen, kyllä niistä aina jotenkin selvitään. Vanhempien rahatilanteesta sain kuvan vasta perukirjaa laatiessa, joitain pieniä yllätyksiä tuli.
Omien vanhempieni kanssa en koskaan puhunut perintöasiaoista.
Koen sellaisen utelun mauttomaksi. Heidän rahansa ja heidän omaisuutensa oli heidän niin kauan kun he elivät, ja heillä oli täysi oikeus vetää kaikki vessasta alas, pelata Las Vegasissa, ihna mitä tahtoivat.
Molemmat vanhemmat kuolleet, talo ja tontti myyty ja pankeissa olleet rahat jaettu meidän perillisten kesken. Talo siis myytiiin koska kukaan meistä (4 perillistä) emme sitä tarvinneet.
Omien lasteni kanssa en myöskään ole asiasta puhunut, mutta pidän huolen että perittävää heille jää. Minulla on kaksi lasta ja isänsä puolelta ei mitään tule jäämään ja sen he tietävät. Kumpikaan ei ole koskaan udellut näistä asioista, pitäisivät sitä törkeänä aivan kuten minäkin. Jos vanhempani olisivat jotain halunneet asiasta puhua, ei se mitään olisi muuttanut. Lain mukaan meni kaikki eikä kenelläkään nokan koputtamista.
En mitenkään voi ymmärtää tuota pwerinnönkyttäystä ja vihaa ja kaunaa ja tuota suositaan ja tuota pidetään parempana ja tuo saa aina kaiken. Oksettavaa. Aikuiset ihmiset hankkii itse oman toimeentulonsa ja säästönsä ja omaisuutensa, ei ahneeena kyttäile jääkö nyt mitään vai eikö jää.
Joskus iäkäs isäni on sivunnut perintöasioita jutuissaan. Olen siihen vain todennut, että seison taloudellisesti omilla jaloillani enkä odota saavani mitään, toivottanut isälle pitkää ikää ja kehottanut nauttimaan varallisuudestaan niin kauan kuin henki pihisee.
Aikanaan aion itse puhua ja ehkä myös kysellä mielipiteitä myös niiltä joille olen perintöä jättämässä. En koe ongelmalliseksi. Tällä hetkellä ei juuri mitään jäisi joten ei ole vielä olllut tarvetta.
Vanhemmillani on keskinäinen testamentti. Heidän kuoltueen olen ainut perijä.
Samanikäiset vanhemmat, ja en todellakaan ole, enkä aio ikinä aloitetta tällaisesta keskustelusta tehdä. He tekevät, jos haluavat. Jos ei, niin ei. Olen ihan varma, että äitini ottaisi todella raskaasti perintöpuheet. Ajattelisi, että siinä se kärkkyy rahoja ja odottaa vanhojen vanhempiensa kuolemaa kieli pitkällä.
Eli ei, tätä asiaa en ota puheeksi koskaan. Tiedän, että heillä on jonkin verran säästö- ja osakeomaisuutta, mutta en tiedä onko kyse kymmenistä vai sadoistatuhansista. Perintöverot - niiden kanssa selvitään sitten kun on ajankohtaista, pankkilainalla jos ei ole itsellä maksaa. En sellaista ala murehtimaan etukäteen, enkä varsinkaan aiheuttamaan vanhemmille ahdistusta kyselemällä perinnöstä.