Yökirjoitusta taas...

Kiitos teille kaikille ihanille kissankarvatsempeistä! ;)) Älä pelkää Miukkis, en toki oikeasti voisi koskaan meidän karvapalloja navetan taakse viedä! :) Tosin ihan testimielessä tiedustelin mieheltä mahdollisuutta vaihtaa sinun mies meidän kissoihin. Ei kuulostanut innostuneelta. Mä ajattelin, että oishan se kiva, kun sänkyyn ois illalla pyrkimässä kissojen tilalla toinen mies ;) No ei vais, ei meidän kissatkaan oo Innan syntymän jälkeen päässyt meidän sänkyyn sillon ku ollaan nukkumassa. Joutuis sun mies nukkuu niiden nykyisessä nukkumapaikassa eli Innan huoneen sohvalla. Mutta pari tärkeää kysymystä, ennen kuin tehdään mitään lopullisia päätöksiä! Irtoaako sun miehestä paljon karvoja? Entä totteleeko se mitä käsketään, jos sitä uhataan suihkupullolla?



Kiitos erityisesti myös Magdalenalle tsempityksistä, tuli hyvä mieli ♥



Kiitos kysymästä, häät menivät Innan osalta hienosti! Käyttäytyi todella hienosti koko päivän, sai ihan ihmettelyä osakseen, kun jaksoi olla niin iloinen ja rauhallinen. Kun alkoi väsyä, kiukuttelun sijasta alkoi saada naurukohtauksia :) Oli muuten kyllä hienoimmat häät joissa olen ollut, jos ajatellaan hieno-sanan kirjaimellista merkitystä, ei varmaan montaa tyyriimpää hääjuhlapaikkaa tästä maasta löydy kuin missä nämä järjestettiin. Ja ihana päivä oli muutenkin, onhan se aina ihanaa kun kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä saa toisensa, joutuu sitä aina jossakin vaiheessa liikutustaan nieleksimään... Tuntui ihan ikävältä lähteä sitten kesken kaiken pois juuri, kun ilta alkoi hämärtyä ja pidot parantua (=ihmiset känniytyä). Mutta niin olin päättänyt, että en halua Innaa hoitoon laittaa ja lähteä häihin ryypiskelemään. Ja parempi näin, ehtiihän sitä. Täytyy kyllä myöntää, että alkaa vähitelleen viinahammasta kolottaa. Eilen join niissä häissä pikkuisen, tervetuliasmaljan (en kokonaan) ja viiniä (sen verran että kuitenkin saatoin illalla lähteä auton rattiin), ja tuli kyllä aikaslainen mieliteko saada lisää sitä tavaraa. Parin kaverin kanssa olen sopinut jo nyt, että he ovat ne ihmiset, joiden kanssa lähden liikenteeseen sitten, kun olen valmis jättämään Innan jonkun toisen huomaan ja vetämään kunnon l*rv*t. He ovat entisiä kämppiksiäni villeiltä nuoruusvuosilta, ja tiedän että heidän seurassaan saan rauhassa käyttäytyä yleistä pahennusta herättävästi (voi nimittäin olla että viuna nousee ihan hyvästi päähän tämän aikas pitkän tauon jälkeen) :))



Vikli: Ei oltu nähtävästi samoissa häissä :) Mutta läheltä liippas taas, niin kuin se Lintsikin kesällä :) Oltiin muuten sittenkin Lintsillä samana päivänä, huomasin jälkikäteen että itse olin ensin erehtynyt päivästä, mutta en sitten viitsinyt ruveta korjailemaan kun ei me taidettu kuiteskaan törmätä :) Ellette olleet aamun yksityistilaisuudessa. Mutta ajattele! Ollaan saatettu samana päivänä istua esimerkiksi jossakin laitteessa samalla paikalla! ;))



Miukkis: En usko että sun tarvitsee olla huolissasi Millan kehityksen suhteen, luulen että hän on tullut äitiinsä ja kehittää ensin lukupäätään! Millahan on innokas kirjan lukija (jotkut vauvathan eivät jaksa yhtään keskittyä), eikö, ja on ehkä niitä vauvoja joita sanat kiinnostavat aluksi enemmän kuin fyysinen joka paikkaan kouhkaaminen. Älykkyydestähän se kertoo, että Milla tajuaa, ettei niitä tavaroita itse tarvitse vaivautua hakemaan, kun kerran vanhempiakin pystyy juoksuttamaan.. :) Meijän Inna taas on liikkuvainen tapaus, ja olenkin aika varma että hän kävelee ennen kuin puhuu. Mitä nyt olen ymmärtänyt, niin Inna ei juttele tai tuota äänteitä yhtä innostuneesti ja runsaasti kuin jotkut toiset samanikäiset vauvat. Mutta kaikki aikanaan :)



Magdalena: Ai niin, vielä, ei meillä ole toista istuinta, mutta tuohan kuulosti hyvältä että Ametistilta löytyisi! :)



jatkuu...