Minkälaisesta talosta haaveilit nuorena, jota et saanut?
Pieni tai iso. Minkälainen sisustus siellä olisi ollut? Entä maisema tai puutarha. Ehkä joku saikin sen. Vai asunto.
Kommentit (18)
En haaveillu mitään, enkä myöskään saanu mitään.
Minulla on edelleen tallessa varmaan kymmenen erilaista taloa. Vanhimmat ajalta, kun olin 10-vuotias ja halusin samanlaisen talon kuin missä Aku Ankka Taikaviittana asui. Teininä piirtelin aika tavallisia omakotitaloja. Yhdessä tosin oli oma disco-huone, kun olin siinä iässä.
Tekussa sitten piirtelin ajalle tyypillisen mökin, omakotitalon ja kerrostalon harjoitustöinä. Ne oli jälkeenpäin ajateltuna aina tylsiä ja 70- ja 80-lukulaisia, vaikka elettiin jo 90-lukua.
Millaisenkohan sitä tänä päivänä piirtäisi? Ehkä arkkitehtonisesti haasteellisemman, mutta pienemmän kuin silloin.
En osannut edes haaveilla mitään! Myt meillä on 3. itselle rakennettu unelmatalo Suomessa ja rempattu ulkomailla
Voi kuule, ei minun päässäni haaveita liikkunut, yritin vain klaarata eteenpäin ja keksiä jotain mitä "haluaisin" tai kykenisin tekemään. Lasisen ja pelon täyteisen lapsuuden jälkeen koitti koulukiusattu yläkoulu ja vähintäänkin ongelmallinen äiti-suhde jossa niin fyysistä kuin psyykkistä kaltoinkohtelua, mihinkään ei koskaan kannustettu eikä tuettu, paitsi muuttamaan äkkiä pois kotoa olemasta menoerä.
No, päädyin yhteen nuoren miehen kanssa joka vastakohta väkivaltaiselle juoppoisälleni ja sillä tiellä olen, oma koti on ja se on maksettukin parin kk päästä, 20v lainan ottamisen jälkeen.
Olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni asunut omakotitaloissa ( monikossa. Isäni teetti useampia). En ole koskaan haaveillut asuvani aikuisena omakotitalossa enkä asu.
En ole koskaan halunnut omakotitaloa, se on näyttäytynyt minulle aina "pallona jalassa". En ole koskaan halunnut sitoutua mihinkään paikkaan. Omaisuuteni on pääosin kiinni osakkeissa ja kahdessa sijoitusasunnossa (Hki & Berliini). Asun itse vuokralla; osa vuodesta Helsingissä, osa milloin missäkin - Pariisi, Berliini, Lontoo..
Pidin nuorena okt:sta haaveilevia aivottomina lampaina, jotka ovat vaan omaksuneet yleisesti haluttavana pidetyn asian omaksi haaveekseen. Näen asian edelleen pitkälti samoin. Tosiasia on, että okt:ta ei kannata hakkia kuin pk-seudulta. On sääli, että monet laittavat taloutensa tärviölle laittamalla varansa arvoaan menettävään omaisuuteen jossain perähikiällä (pk-seudun ulkopuolella).
n46
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan halunnut omakotitaloa, se on näyttäytynyt minulle aina "pallona jalassa". En ole koskaan halunnut sitoutua mihinkään paikkaan. Omaisuuteni on pääosin kiinni osakkeissa ja kahdessa sijoitusasunnossa (Hki & Berliini). Asun itse vuokralla; osa vuodesta Helsingissä, osa milloin missäkin - Pariisi, Berliini, Lontoo..
Pidin nuorena okt:sta haaveilevia aivottomina lampaina, jotka ovat vaan omaksuneet yleisesti haluttavana pidetyn asian omaksi haaveekseen. Näen asian edelleen pitkälti samoin. Tosiasia on, että okt:ta ei kannata hakkia kuin pk-seudulta. On sääli, että monet laittavat taloutensa tärviölle laittamalla varansa arvoaan menettävään omaisuuteen jossain perähikiällä (pk-seudun ulkopuolella).
n46
Moni ostaa sen talon omiin mieltymyksiinsä ja tarpeisiinsa, ei sijoitukseksi. Toki sen voisi vuokrata jostain muuttotappioalueelta ja ostaa rahoilla vaikka osakkeita. Verottaja vain ei suhtaudu tuohon kovin suopeasti.
Haaveilen kodista, jossa olisi valtava, vähän maalaismainen keittiö, jossa olisi väriä, paljon työtasoja, saareke, kuparipannuja seinällä ja modernien laitteiden lisäksi puuhella.
Olen kolmekymppinen ja moni nuoruuden asumishaave on jo toteutunut ja sittemmin muuttunutkin, mutta tuo haavekeittiö on ja pysyy mielikuvissani.
2 krs tai 3krs uusi tiilitalo veden äärellä,vene laituri pihassa. Sain pienen paritalokämpän lähiöstä. Ja velkaa on niin että makselen lopun ikäni sitä.
En haaveillut talosta. Meidän talo purettiin homeen takia ja vaikka saatiin uus tilalle, en ikinä ole haaveillut talosta. Talo voi olla kamala riesa. Mulle oli jo nuorena selvää, että en ikinä ottaisi lainaa taloa varten ja en muuten ottaisi. Kamalaa, jos olisi asuntolainat jossain hometalossa kiinni.
Pelkäsin jo nuorena että ei toteudu, jouduin asumaan kerrostalossa kolme kuukautta. Löytyi sitten talo.
Haaveilin isosta vanhasta pohjalaistalosta, "kaksifooninkisesta". Joo, en saanut enkä enää haaveilekaan, vaikka onhan ne upeita. Mallia Yli-Laurosela.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on edelleen tallessa varmaan kymmenen erilaista taloa. Vanhimmat ajalta, kun olin 10-vuotias ja halusin samanlaisen talon kuin missä Aku Ankka Taikaviittana asui. Teininä piirtelin aika tavallisia omakotitaloja. Yhdessä tosin oli oma disco-huone, kun olin siinä iässä.
Tekussa sitten piirtelin ajalle tyypillisen mökin, omakotitalon ja kerrostalon harjoitustöinä. Ne oli jälkeenpäin ajateltuna aina tylsiä ja 70- ja 80-lukulaisia, vaikka elettiin jo 90-lukua.
Millaisenkohan sitä tänä päivänä piirtäisi? Ehkä arkkitehtonisesti haasteellisemman, mutta pienemmän kuin silloin.
Kävin kans tekun. Meillä oli ok-talon kooksi laitettu 120 m2. Eli semmoinen oli suunniteltava harjoitustyönä.
Haaveilin kaksikerroksisesta kannustalosta järvenrannalla. Rakennettiin yksikerroksinen järvenrannalle. En muista minkälaisesta sisustuksesta nuorena haaveilin
Bruce Waynen asuttamasta kartanosta, josta totta kai olisi pääsy myös omaan lepakkoluolaani.
Lapsena asuin vanhassa rintamamiestalossa. Haavelin, että aikuisena asun uudemmassa, sellaisessa valkoisessa tiilitalossa ( tämä siis 80- 90- luvulla) Nyt olen aikuisena asunut yli 20v rintamamiestalossa ja asun unelmakodissani.
Olen aina unelmoinut asuvani 1900-luvun alun talossa, art nouveau tai art deco - tyylisessä. Asun keski-Euroopassa kaupungissa jossa tämän ajan taloja on paljon, mutta kaikki mitä kävimme katsomassa olivat aika hurjassa kunnossa (laajoja kosteusvaurioita jne). Päädyttiin ostamaan 1990-luvun omakotitalo, koska remontoinnin riskit tuntuivat liian suurilta.
Sain paremman ja ison talon kuin mitä nuorena uskoinkaan.