Uskallanko erota

yhteisymmärrykseen teidän perheen tilanteesta, mitä pitäisi tehdä ja miksi, niin kyllä siinä kohtaa varmaan pitäisi vaan uskaltaa.



Ei ne lapset nytkään pääse nauttimaan isästään, jos noin vähän on kotona, mutta erotessa, et sinä niiltä isää vie, ellei isä itse halua jättää lapsiaan ja siinä on iso ero.



Voimia!

Että lapsille olisi kuitenkin parempi, että koti olisi ehjä ja olisitte yhdessä??

Että lapsille olisi kuitenkin parempi, että koti olisi ehjä ja olisitte yhdessä??

ehjä koti sellainen, jossa on rikkonaiset välit? Riittääkö se, että ollaan paperilla yhdessä, jos henkisesti ei olla? Uskooko lapsi, että kulissit ovat totta, vai saako hän ainoastaan kulissimaisen mallin perhe-elämästä, parisuhteesta ja rakkaudesta?

Jos mies olisi enemmän kotona, uskotko että parisuhteen tila korjaantuisi? Rakastatko enää miestäsi?

muhun kosketaan, oon ihan turta tämän homman suhteen.

Puuttuu vaan se uskallus tehdä päätös ja lähteä.



T. ap

noudata psykologin neuvopja!



kyllä sun lapsiasikin on ajateltava



vanhempien ystävyyssuhde ei ole haitaksi lapsen kehitykselle

Että lapsille olisi kuitenkin parempi, että koti olisi ehjä ja olisitte yhdessä??

ehjä koti sellainen, jossa on rikkonaiset välit? Riittääkö se, että ollaan paperilla yhdessä, jos henkisesti ei olla? Uskooko lapsi, että kulissit ovat totta, vai saako hän ainoastaan kulissimaisen mallin perhe-elämästä, parisuhteesta ja rakkaudesta?

Ihan itseäsi varten. Jos mies inhottaa, niin sopikaa, että olette vain kämppiksiä toistaiseksi. Selvitä oma pääsi, niin parin kuukauden päästä ihan varmasti tiedät ja uskallat tehdä ratkaisun. Poista ensin kaikki paineet ja sopikaa miehenne kanssa tällainen kokeiluvaihe kuin olisitte vain ystäviä. Auttaa muuten sitten eroakin, kun osaatte keskustella kuin ystävät.

Mulla vähän samansuuntainen tilanne. Tosin mies on enemmän kotona, muttei varsinaisesti läheskään aina läsnä. Mielestäni ei huomioi lapsia tarpeeksi, eikä omasta aloitteestaan tee lasten kanssa mitään. Kertaakaan ei ole lasten kanssa esim. "vapaaehtoisesti" ulkoillut. Kaikki vastuu lasten kanssa touhuamisesta ja syömisistä ja kodinhoidosta jää mulle. Aika yksin tunnen olevani tässä parisuhteessa. Keskinäinen suhteemme on enemmänki pelkkä kaverisuhde. Seksiä on satunnaisesti, mutta mitään hellyydenosoituksia tai vastaavaa ei ole.



Lasten takia olen tässä suhteessa. Entistä enemmän olen kuitenkin ajatellut, että kuinka ihanaa olisikaan olla ns. oikeassa parisuhteessa, jossa rakastaa toista ehdoitta jne... Voiko sellaista edes saada, suhdetta jossa kemiat kohtaa ja haluaa toista... Voi nyyh... Tarpeet on minullakin, mulla lasten tarpeet voittavat, ainakin toistaiseksi...

tuollainen. Keskity mieheen, kuten suhteessa silloin kun lapsia ei ollut. Saat itsekin sitä samaa.

lähteä purkamaan siitä, että selvität miehen kanssa MIKSI mies on kotona aamulla ja illalla vain hetken. Ja että miehen on hyvä tiedostaa että hän itse tuolla käytöksellään vierottaa perheensä itsestään ja etäännyttää sinun ja miehen välejä sekä toki myös välejä lapsiin.



SIIS eihän esim kahden naisen välinen ystävyyssuhdekaan pysy elossa jos nämä kaksi ihmistä eivät tee yhdessä mitään ja kulkevat toistensa ohi kuin toinen olisi ilmaa!! Aloittakaa yrittämällä kohdella toisianne kuin hyvää ystävää?

Uskallus puuttuu. 

Stereotyyppinen trollaus. Jälleen kerran oma vastuunotto on miinuksen puolella. Asiasta ei tientenkää sanottu miehelle sanaakaan vaan haudotaan asiaa ja näytellään.

Ap. Ala salasuhteilemaan. Syytä siitä miestä. Näytä sitä oikeaa parisuhteen mallia lapsillesi. Koska sinulla on oikeus! Sanoinko jo oikeutus?

Vierailija kirjoitti:

Ap. Ala salasuhteilemaan. Syytä siitä miestä. Näytä sitä oikeaa parisuhteen mallia lapsillesi. Koska sinulla on oikeus! Sanoinko jo oikeutus?

Salasuhteilu on valinta tehdä henkistä väkivaltaa. Ei se siitä miksikään muutu vaikka kääntelisi syyttävää sormea itsestä poispäin.