Onko kellään kokemuksia noista Viipurin ja Tallinnan rescue koirista?

Koira oli koko ajan kipeänä, ei saatu kuntoon millään. Jatkuva lääkitys päällä ja koira koko ajan ihan apaattinen. Milloin oli mitäkin vaivaa. Pari vuotta yritettiin saada kuntoon, mutta lopulta tämä uusi omistaja päätti armahtaa ja haki lopetuspiikin. Aikaa, rahaa ja pahaa mieltä kului tässä pelastusoperaatiossa, vaikka tarkoitus oli antaa löytökoiralle hyvä koti. Ei ulkomailta enää koskaan!

Koira oli vahvasti rauhoitettu, joten sen luonnetta ei siinä heti saatu katsottua. Kovin vaikutti kivalta. Mutta äitini ei missään tapauksessa halunut kovaa vahtikoiraa koska lapsemme ovat hänen luonaan aika usein. Koiran oli vakuutettu olevan tosi hyväluonteinen ja kiltti sekä selkeästi lapsiin tottunut.



No, kiltti se oli -äidilleni! Muita se ei sietänyt, ei ketään. Ei lapsiammekaan eikä yhtäkään vierasta joka koetti kylään. Yhtä miestä puri lopulta ja äitini palautti koiran takaisin. Koiravälittäjät sanoivat, että tällaista sattuu joskus koska eiväthän he voi oikeasti tietää koirista ihan kaikkea. Koiran luvattiin saavan jäädä tarhalle vahtikoiraksi eikä sitä enää rahdattaisi lahden yli suomeen. En tiedä mikä on totuus, onko tarhalla vai saiko kuulan kalloon...!



Moni on onnistunut ottamaan sieltä ihan kivan koiran ja paljon niitä koiria suomeen tuodaan. Meille nyt kävi tällainen vähän ikävämpi tapaus jonka jälkeen on vähän maku mennyt siitä hommasta.

tosi paljon kasvattajalta: ne ei ole helppoja koiria ja tavallista hyvin käyttäytyvää niistä ei saa tekemälläkään. Ei ne urpoiksi jää kunnon kasatuksella, muttei mallikoiriksikaan. Se on ihan sama kuin ihmiselläkin: jos on takana kova lapsuus, niin kasvatuksella voi vain tasoittaa.

Mun siskoi otti koiran virosta, 1v uroksen jossa on rotikkaa ja doobermannia. ja ihana poika on. tykkää lapsista ja on ilonen. ja serkkullani on kaksi koiraa espanjankoirat.comin kautta . molemmat ovat todella kilttejä mutta kärsivät vieläkin hieman eroahdistuksesta.. pelkäävät kai että heidät hylätään taas.