Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka syövät liikaa traumojen vuoksi? Tämä vain pahenee enkä tiedä mitä tehdä.
21.08.2024 |
Minä huomaan, että teen sitä siksi että on paljon sisäisiä ristiriitoja ja lukkoja joita en pysty avaamaan. Ne ahdistavat ja olen kuin lasikuvun takana. Keskittymiskyky, muisti ym ovat huonot. Vakava masennus uusiutunut valitettavasti useita kertoja.
Nyt on tavallaan ihan ok tilanne. Käyn töissä ja pidän jonkinlaista arkea yllä.
Kuitenkin viimeisimmän vaikean elämäntilanteen jälkeen lihoin valtavasti. Olin ollut pitkään kuin munan kuorilla, hyvin stressaantunut ja jännittynyt. Paisuin todella paljon.
En ole vieläkään saanut kiloja pois. En vain osaa enää eikä keho edes tunnu oikein antavan tai sitten mieli laittaa vastaan.
Olen siis aiemmin laihtunut usein ja pystynyt olemaan hyvinkin ankara ja päättäväinen, enää ei vaajn onnistu vaikka yritystä ollut useampi kerta.
Olen jo lapsesta asti ollut tunnesyöjä ja ottaa päähän kun en vain kehity ja olen aivan luuseri.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Hei!
Onko sinulla jotain masennuslääkitystä jota voisit syyttää tai muita lääkkeitä, ehkäpä alkoa lihoamisen aiheuttamiseen?
Miten olet pystynyt yhdistämään traumat ja vakavan ylensyömisen vai minkälaisesta syömishäiriöstä on kyse? Tuskin sinulla on bulimia ja miehillä kuulema ahmimishäiriö on vastaava syömishäiriö - en ole mikään tämän alan asiantuntija. Popsitko ilman että edes tunnet juuri makuja silloin kun sinulla joku häiritsevä tunnetila tai stressi vai mitä?
Älä kohtele itseäsi jonain luuserina. Eivätkö nuo tunneasiat ole sellaisia joihin pitäisi jostain hakea apua - vaikka oletko jo jos sinulla kerran on ollut masennusta? Itse en usko että ulkopuolisia auttajia oikein on olemassakaan. Panostaisin itseapuun. Ja mitä se olisi? Itse olen kirjoittanut omaelämäkerran ja kirjoitan jatkuvasti päiväkirjaa ja siellä olen selvittänyt kaikkea itselleni ja tuntuu hyvältä kun on voinut oksentaa kaiken paskan
Ei ole masennuslääkkeitä tällä hetkellä.
Syön paljon. Ahmin kerralla 2-3 ihmisen edestä. Saan siitä nautintoa ja on vielä ihanaa että tainnuttaa itsensä sillä. Nukahdan noiden aterioiden jälkeen enkä tunne enää mitään. Sitä ennen ahdistusta.
Yleensä minä joko ryyppään tai syön kun se olotila tulee. Haluaisin kuolla koska olen tällainen. Inhoan itseäni todella paljon.
Olen suunnitellut jo lähtöni. Kerään vain rohkeutta toteutukseen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtaa ne tunteet mitä sä pakenet, se on ainut tie parempaan oloon
Se saattaa oikeasti johtaa jopa sun "kuolemaan", mutta ne on kohdattava.
Ainakun sulle tulee se tunne, että sä oot ahdistunut tai mikä vaan negatiivinen tunne, niin anna sen tulla ja ole läsnä siinä hetkessä, älä mene tekemään mitään muuta ja ohjaa omaa mieltäsi muualle, se on väärä keino mitä ihmiset mainostaa aivan liikaa.
Mä tiedän, että ahdistus esimerkiksi on aivan järjettömän vaikea asia, varsinkin jos tulee paniikkikohtauksia, mut neki menee ohi. Mikään ei kestä loputtomiin jos vaan antaa niiden tunteiden tulla.
Syöminen on tosi yleinen just nimenomaan ahdistuksessa, toinen on esim miehillä aikuisviihde, mies jos ahdistuu (myös tiedostamattaan) kotona, se hiiri menee nopeasti aikuisviihdesivustoille hämätäkseen itseään ja omia tunnetilojaan. Tän tietää jokainen mies, vaikka ei halua myöntääkkään.
Hiljentyminen on se avain, se, että antaa niiden tunteiden vaan tulla ja mennä
<3
Minulta menee ruokahalu ja oksettaa.
Olen itse ollut lohtusyöjä niin kauan kuin muistan. Olen yrittänyt hoitaa ahdistustani syömällä kun ahdistukseen ja muihin ongelmiini en ole apua saanut. Tiedän, että ei se syöminen mitään auta. Taustalla on traumoja ja kaikkea muutakin ikävää. Tähän syömiseen on alistanut myös se, että lapsuudessa ja vielä teininä herkkujen syöminen oli kiellettyä, eikä niitä juuri ostettu. Jos kotona näki herkkuja piti ne syödä heti tai joku muu söi ne. Jouduin myös syömään paljon pahaa ruokaa. Tämän takia opin jo hyvin nuorena piilottamaan ruokaa ja syömään salaa. Nyt aikuisena myös tasan tarkkaan sitä mitä itse haluan, enkä sitä mitä joku pakottaa syömään. Itselläni on toki suuria ongelmia syömisen kanssa ja ruokavalio rajoittunut. Olen myös huono kokki ja koska kodissani ei ole tiskikonetta ja kaikki pitää tiskata käsin, inhoan tiskaamista niin pitää tiskin syntymistä yrittää välttää, eikä kokkaaminen näin ole täysin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallista, mä vain elän ja nautin olostani!
Itse stressaavassa tilanteessa menetän täysin ruokahaluni, joten en pysty samaistumaan. Toki stressin pitäisi lihottaa, vaikka ei söisikään. Sillä stressi sotkee aineenvaihdunnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä se ylensyönnin laukaissut trauma on? Ylipaino varmaan.
Selvitä ne tunnelukot ja työstä traumat, eihän tuossa varmaan muu auta jos olet kerran tunnistanut sen, että ne ovat ne asiat jotka saavat sinut ahmimaan. Ei näissä ole oikoteitä onneen, paitsi ehkä joku kitukuuri, mutta siinähän lihoo vaan kaiken takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa aika jo tänään hoitajalle tai lääkäriin. Hae apua heti äläkä vaivu epätoivoon vaikka avun saaminen kestäisi hetken. Askel kerrallaan alat hoitaa nyt tuota asiaa.
Joo se on näin. Varmaan ainoo ratkasu on selvittää ongelmat. Sit kun on hyvä mieli niin ei tarvii mielihyvää ruuasta niin paljoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha tässä on nyt mainostaa mitään hölynpölyä. Oikeaa apua ei ole saatavilla oikein mihinkään, vaikka sitä kuinka yrittäisi hakea. Valitettavasti tuskin tällaisesta kärsivä saa terveyskeskukseen mitään aikaa kun hyvinkin vakavistakin vaivoista kärsiviä jätetään hoitamatta, aikaa ei saa, eikä tutkita ja jos ajan onnistuu saamaan on vastassa huono lääkäri, joka jättää asian siihen, kirjoittaa potilastietoihin ties mitä soopaa ja kehottaa nukkumaan ja syömään Buranaa ja kieltää varaamasta uutta aikaa ja vetoaa potilaan mielenterveysongelmiin kaikessa.
Katsele niitä hengenvaarallisesti lihavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa neuvoa valitettavasti. Itse syön liikaa yliväsyneenä ja keskivaikeassa masennuksessa. Syöminen tuottaa edes jotain iloa.
Mä juon mutta se taitaa olla yhtä paha
En osaa auttaa, sillä itse hyppään addiktiosta toiseen.
En ymmärrä sanontaa, käsittele tunteesi. Kohtaa ne sellaisenaan. Anna tulla yms.
Olen siis urheillut hulluna, sekstaillut holtittomasti, tupakoinnin, dokannut. Nykyään sitten sokerin kimpussa. Joka itseäni näistä harmittaa eniten sillä painoa kertynyt parissa vuodessa lähes 30 kiloa. Seuraavaksi varmaan anoreksia...
Syömistottumusten muuttaminen on iso prosessi. Se on syytä tehdä pieni askel kerrallaan ja antaa kehon totuttautua jokaiseen muutokesen useita viikkoja. Tärkeimpänä on sokerin ja lisätyn sokerin pois jättäminen
1. Jätä sokeri pois. Voit vielä syödä ihan niin paljon, kuin haluat.
2. Ala korvaamaan osa "arkiruuasta" esim. porkkanoilla, tai muulla naposteltavalla. Näin suu ja suolisto saavat tekemistä, stressi helpottuu, jne
3. Juo vettä ruokailujen välissä, ja huolehdi suolatasapainosta ottamalla nokare merisuolaa silloin tällöin. Älä juo ruokailujen yhteydessä, sillä se haittaa ruuansulatusta
Näillä pääset jo todella pitkälle. Jos olet saanut nämä toteutettua esim. 3kk kuluessa, voit oikeastaan vaan posottaa eteenpäin ja luottaa siihen, että kehosi adaptoituu pikkuhiljaa itsekseen kevyempään ruokailuun, eikä enää vaadi huonoja asioita. Periaatteessa sillä, kuinka paljon syö, ei ole väliä, jos ruoka koostuu pääasiassa matalaenergisestä ruuasta. Osan ruokailuja voi korvata myös kupilla lämmintä teetä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei!
Onko sinulla jotain masennuslääkitystä jota voisit syyttää tai muita lääkkeitä, ehkäpä alkoa lihoamisen aiheuttamiseen?
Miten olet pystynyt yhdistämään traumat ja vakavan ylensyömisen vai minkälaisesta syömishäiriöstä on kyse? Tuskin sinulla on bulimia ja miehillä kuulema ahmimishäiriö on vastaava syömishäiriö - en ole mikään tämän alan asiantuntija. Popsitko ilman että edes tunnet juuri makuja silloin kun sinulla joku häiritsevä tunnetila tai stressi vai mitä?
Älä kohtele itseäsi jonain luuserina. Eivätkö nuo tunneasiat ole sellaisia joihin pitäisi jostain hakea apua - vaikka oletko jo jos sinulla kerran on ollut masennusta? Itse en usko että ulkopuolisia auttajia oikein on olemassakaan. Panostaisin itseapuun. Ja mitä se olisi? Itse olen kirjoittanut omaelämäkerran ja kirjoitan jatkuvasti päiväkirjaa ja siellä olen selvittänyt kaikkea itselleni ja tu
Syö harkiten. Nälän tunne katoaa hieman viiveellä, n. 30min kuluessa. Olisi siis hyvä syödä kohtuudella vähän, odottaa tuo puoli tuntia, ja sitten vasta syödä lisää jos tekee mieli
Hei!
Onko sinulla jotain masennuslääkitystä jota voisit syyttää tai muita lääkkeitä, ehkäpä alkoa lihoamisen aiheuttamiseen?
Miten olet pystynyt yhdistämään traumat ja vakavan ylensyömisen vai minkälaisesta syömishäiriöstä on kyse? Tuskin sinulla on bulimia ja miehillä kuulema ahmimishäiriö on vastaava syömishäiriö - en ole mikään tämän alan asiantuntija. Popsitko ilman että edes tunnet juuri makuja silloin kun sinulla joku häiritsevä tunnetila tai stressi vai mitä?
Älä kohtele itseäsi jonain luuserina. Eivätkö nuo tunneasiat ole sellaisia joihin pitäisi jostain hakea apua - vaikka oletko jo jos sinulla kerran on ollut masennusta? Itse en usko että ulkopuolisia auttajia oikein on olemassakaan. Panostaisin itseapuun. Ja mitä se olisi? Itse olen kirjoittanut omaelämäkerran ja kirjoitan jatkuvasti päiväkirjaa ja siellä olen selvittänyt kaikkea itselleni ja tuntuu hyvältä kun on voinut oksentaa kaiken paskan ulos. Siellä ne ovat - niihin voi palata vaikka muisti alkaisi pettää - jos huvittaa... mutta niitä ei tartte enää ainakaan pyörittää mielessä... ja itseymmärrys sen kuin lisääntyy. Suosittelen todellakin!