Oon 46v ja oma äiti soittelee jatkuvasti

Kävispä munkin luona joku!

Ei tuo mitään, meillä rouvalle soittaa äiti joka päivä ja menee lisäksi tapaamaan (eronnutta) isäänsä naapurissa joka päivä. En taida olla kiinnostavaa seuraa kun olen kotona.

Ei kai ole vara-avainta hänellä? Jos on, ota se pois.

Aikuinen poikani lakkasi vastaamasta soittoihin, joten enpä enää soittele.

Joo oma 50+ mieheni juttelee vanhempiensa kanssa useita kertoja päivässä. Nämä tietävät elämästämme enemmin kuin minä. Kotihommissa ei sitte ehdikään auttamaan.

Ei ole tainnut napanuora katketa..

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen poikani lakkasi vastaamasta soittoihin, joten enpä enää soittele.

Etkä edes tarkastele tässä, mistä se johtuu. Tyypillistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tainnut napanuora katketa..

Niin, mitä tässä tekisi

Ap

Mulla oli kolmisen vuotta sitten poliisit ovella kun en vastannut äitini soittoihin viikkoon, kun ei vaan jaksa sitä tenttaamista,M37.

Vanhoissa elokuvissa on toisinaan vanhoille rouville palkattu seuraneitejä. Varmaan se on ollut ihan normaali käytäntö varakkaammissa piireissä.

Ehkä se on ollut vain tapa pärjätä takertuvan äidin kanssa. Hänelle on palkattu seuralainen viihdyttämään ja kuuntelemaan, niin ei ole kuormittanut liikaa aikuisia lapsiaan.

Mietippä nyt tarkasti, jos olisi tilanne jossa äitisi on muistisairaana vanhainkodissa tunnistamatta sinua tai kuulet hänestä päivittäin, niin kumman valitset?

Mun äidillä on alzheimer ja hän osaa soittaa enää vain sille, joka on hänelle viimeksi soittanut. Välimatkaa meillä on ollu koko aikuisikäni noin 400 km ja äiti ei todellakaan ole enää kiinnostunut minusta ja minun asioistani. Tuskin enää edes muistaa minua, jos en ole näköpiirissä. Olisipa ihana jutella äidin kanssa niin kuin ennen ja käydä vaikka satamassa kahvilla silloin, kun menen käymään heillä kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Mietippä nyt tarkasti, jos olisi tilanne jossa äitisi on muistisairaana vanhainkodissa tunnistamatta sinua tai kuulet hänestä päivittäin, niin kumman valitset?

Jos vaihtoehdot ovat nämä:

A) Äiti takertuu, soittelee jatkuvasti, kuulustelee, komentelee, vaatii, valittaa.

B) Äiti on vanhainkodissa tunnistamatta sinua.

Niin kumman itse valitset? 

Noista vaihtoehdoista se jälkimmäinen on vähemmän kuormittava, vaikka ikävä sekin on.

Itse ahdistun vieläkin jo pelkästä puhelimen soimisesta, vaikka sain soittelun loppumaan vuosia sitten hirveän riitelyn ja draaman saattelemana. 

Ei kukaan jaksa loputtomiin olla roskakorina edes omalle vanhemmalle.

Jouduin kuuntelemaan päivittäin samoja valituksia, mm. kuinka joku ennen syntymääni kuollut sukulainen oli sanonut/tehnyt ilkeästi  ja kuinka sisko oli saanut kauniimman mekon. Niille asioille ei tietenkään enää voinut tehdä mitään, mutta niitä piti märehtiä joka ikinen päivä. Ja niitä märehdittäviä asioita oli paljon. Välillä piti saada muistella kauheita tapaturmia, joissa oli kuollut ihmisiä. Osa näistä tapaturmista oli sattunut jo ennen äidin syntymää. Hän oli vain kuullut niistä ja halusi kertoa minulle. Monta kertaa, etten vain unohda. - Ovatko tällaiset jonkun mielestä kivoja keskusteluita? 

Eikä ollut kyse edes mistään yksinäisestä vanhuksesta, vaan työssä käyvästä ihmisestä, jolla oli harrastuksia ja ystäviä.

Sairastuin pari vuotta sitten. Hän tiesi jo lähtiessäni sairaalaan, että en voi vastata 2-5 päivään leikkauksen jälkeen, koska olen teholla. Puolisoni oli ilmoittanut hänelle jo heti leikkauksen päätyttyä, että kaikki meni hyvin. Silti puhelimessa odotti lukuisia viestejä ja vastaamattomia puheluita äidiltä. Pitkän sairaalajakson aikana oli kiva, kun saattoi luottaa äidin soittavan joka päivä, usein aamuin illoin. Kotiuduttuani aloin jo kaipaamaan omaa rauhaa. Tarvittiin monta kuukautta ja mun töihin paluu ennen kuin äiti uskoi, että pysyn hengissä. Sillä huolta ja omaa pelkoaan hän vain soitoillaan osoitti.

Nykyisin soittelemme vähintään kerran viikossa. Se on ihan ok tahti. Ikää minulla on 52 v ja äiti elää omassa talossaan avopuolisonsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos en vasraa yhtenä päivänä niin tulee käymään seuraavana. Todella rasittavaa. On siis jatkuvasti huolissaan ja pitäisi tietää kaikki mun elämästä. Ketä tapailen jne

Mikä on rationaalinen syy siihen että sallit tämän tapahtuvan? Miksi et aseta rajoja hänelle? Rajoja asettamattomat ihmiset itse valitsevat nämä ongelmat elämäänsä

Sama täällä. Nyt on onneksi soittelut vähentyneet, kun jätin vastaamatta, mutta on siirtynyt viesteihin. Ihan kaiken utelee. Ja jos kuulee, että olen yksin jossain, niin täytyy ilmoittaa aina kun olen perillä/majapaikassa/kotona. Todella rasittavaa enkä mä kykene sanomaan pahasti. Kun ei hän sillä pahaa tarkoita. Rasittavaa se on silti ja välillä tulee töksäytettyä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun äidillä on alzheimer ja hän osaa soittaa enää vain sille, joka on hänelle viimeksi soittanut. Välimatkaa meillä on ollu koko aikuisikäni noin 400 km ja äiti ei todellakaan ole enää kiinnostunut minusta ja minun asioistani. Tuskin enää edes muistaa minua, jos en ole näköpiirissä. Olisipa ihana jutella äidin kanssa niin kuin ennen ja käydä vaikka satamassa kahvilla silloin, kun menen käymään heillä kylässä.

No olisipa tosiaan ihana käydä vaikka satamassa kahvilla kuuntelemassa moittimista ja tölvimistä.

"Miksi sinulla on tuommoiset kengät, hameen kanssa kuuluu olla avokkaat..Älä kävele noin pitkillä askelilla.. Älä pidät kättä noin.. Miksi sinulla on tuommoinen ilme.. Oot ihan niinkuin isäsi, hänkään ei koskaan...Sinun pitää huomauttaa naapuriasi väärästä kukkavalinnasta..Sinun pitää neuvoa siskoasi siinäjatässä asiassa kun ei hän minua kuuntele..Hyi, tämä kahvi on pahaa..Tämä pulla on huonosti tehty..Älä nyt tuolla tavalla pidä sitä kahvikuppia.. Voi että tuo sun paita on ruma..Miksi sinä olet noin kalpea, näytät ihan sairaalta..."

Kuinka kauan jaksaisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äidillä on alzheimer ja hän osaa soittaa enää vain sille, joka on hänelle viimeksi soittanut. Välimatkaa meillä on ollu koko aikuisikäni noin 400 km ja äiti ei todellakaan ole enää kiinnostunut minusta ja minun asioistani. Tuskin enää edes muistaa minua, jos en ole näköpiirissä. Olisipa ihana jutella äidin kanssa niin kuin ennen ja käydä vaikka satamassa kahvilla silloin, kun menen käymään heillä kylässä.

No olisipa tosiaan ihana käydä vaikka satamassa kahvilla kuuntelemassa moittimista ja tölvimistä.

"Miksi sinulla on tuommoiset kengät, hameen kanssa kuuluu olla avokkaat..Älä kävele noin pitkillä askelilla.. Älä pidät kättä noin.. Miksi sinulla on tuommoinen ilme.. Oot ihan niinkuin isäsi, hänkään ei koskaan...Sinun pitää huomauttaa naapuriasi väärästä kukkavalinnasta..Sinun pitää neuvoa siskoasi siinäjatässä asiassa kun ei hän minu

Äitisi on kuin äitini kopio 😁

Voimia 😌

Vierailija kirjoitti:

Vanhoissa elokuvissa on toisinaan vanhoille rouville palkattu seuraneitejä. Varmaan se on ollut ihan normaali käytäntö varakkaammissa piireissä.

Ehkä se on ollut vain tapa pärjätä takertuvan äidin kanssa. Hänelle on palkattu seuralainen viihdyttämään ja kuuntelemaan, niin ei ole kuormittanut liikaa aikuisia lapsiaan.

Hmmm... bisnesideaa pukkaa, onko tekoälytytär jo tuotteistettu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äidillä on alzheimer ja hän osaa soittaa enää vain sille, joka on hänelle viimeksi soittanut. Välimatkaa meillä on ollu koko aikuisikäni noin 400 km ja äiti ei todellakaan ole enää kiinnostunut minusta ja minun asioistani. Tuskin enää edes muistaa minua, jos en ole näköpiirissä. Olisipa ihana jutella äidin kanssa niin kuin ennen ja käydä vaikka satamassa kahvilla silloin, kun menen käymään heillä kylässä.

No olisipa tosiaan ihana käydä vaikka satamassa kahvilla kuuntelemassa moittimista ja tölvimistä.

"Miksi sinulla on tuommoiset kengät, hameen kanssa kuuluu olla avokkaat..Älä kävele noin pitkillä askelilla.. Älä pidät kättä noin.. Miksi sinulla on tuommoinen ilme.. Oot ihan niinkuin isäsi, hänkään ei koskaan...Sinun pitää huomauttaa naapuriasi väärästä kukkavalinnasta..Sinun pitää neuvoa siskoasi siinäjatässä asiassa kun ei hän minu

Sairas. Välit poikki kokonaan.