Onko täällä ketään muuta, jonka mielestä lapsuuden joulut olivat kidutusta?

Perheongelmat, vuosia perheen sisällä jatkunut valehtelu, vanhempien kamalat ja jatkuvat riidat, sisarusten välinen väkivalta. Sitten se hirveä niska limassa siivoaminen joka joulu. Lopulta se meni siihen, että vanhemmat yritti vähistä rahoistaan pinnistää jotain kivoja lahjoja lapsille ja väittää meille, ettei ole mitään hätää, vaikka kyllähän vähän tyhmempikin olisi tajunnut, että kyllä on. Hirveät kulissit päällä joka joulu. Kaunis mekko ei auttanut sisäistä kipua. 

Otin jo teininä tavaksi lohtusyömisen, mikä tietty korostui joulun aikaan, kun oli tuplasti huonompi perhearki ja kaapit väärällään konvehtilaatikoita. En tiedä, mikä siinä oli niin hyvän tuntuista, mutta jotenkin se keskellä yötä karkkikaapille hiipiminen sai olon paremmaksi, ainakin hetken ajaksi.

No oho, menipähän taas avautumiseksi... :D Etsin siis vertaistukea, ei idea ole minun ongelmilleni nyyhkyttää. Nykyään asun omillani ja jouluun on taas palannut maku, ainakin osittain. Eli siis jos jollain lapsuuden joulut oli samanlaisia, niin kerro ihmeessä!