Odotatteko ystäviltä aina ehdotonta tukea?
Jos teillä on vaikka riitaa jonkun toisen kanssa ja kerrotte siitä ystävälle. Loukkaannutteko, jos ystävä alkaa puolueettomasti arvioida, että ehkä sillä toisella olikin jotain hyviä pointteja?
Tai jos sinua ei valita johonkin työpaikkaan, ja kaveri alkaa ratkaisukeskeisesti pohtia, mitä olisit voinut tehdä toisin.
Tai jos mies jättää, ja kaverisi huomauttaa, ettet sinäkään aina kohdellut miestä hyvin.
Ärsyttääkö tällainen teitä?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Ei ystävyys oo sitä että toinen sanoo ne asiat mitä sä haluat kuulla.
Siksi pohdinkin tätä. Ymmärrän että ystävän pitää uskaltaa myös sanoa, milloin ajattelee minun olevan väärässä.
Mutta jotenkin minua on alkanut ärsyttää sellaiset ihmiset, jotka AINA yrittävät löytää minussakin olevan vikaa. Joskus on paha mieli ja sitä kaipaisi vain henkistä tukea eikä itsesyytöksiä.
Kyllä ärsyttää. Tulee olo ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi. Ja että toinen vähättelee omaa pahaa oloa.
Tietenkin mutta eihän ne laiskat suostuneet kantamaan mua kantotuolissa. On siinäkin mulla ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ystävyys oo sitä että toinen sanoo ne asiat mitä sä haluat kuulla.
Mutta se voisi olla sitäkin. Minä ajattelen että voisin olla ystävien tukena vaikka asiat eivät aina olisikaan niin yksiselitteisiä. Ei ole välttämättä mun asiani arvioida kriittisesti. Riittää kun on tukena
No jos aina on tuollaista, niin ystäväsi taitaa pitää sinua vähän alempiarvoisena. Mullakin oli pitkäaikainen "ystävä", joka vanhalla iällä nelikymppisenä pukkasi pari kakaraa maailmaan ja siitä nousi sille kusi päähän. Ikään kuin olisi suurikin saavutus harrastaa suojaamatonta seksiä.
Ja voihan arviointiakin tehdä sillä tavalla että se ei ole loukkaava ja pohditte yhdessä eri näkökulmista asiaa.
Ei ystävyys oo sitä että toinen sanoo ne asiat mitä sä haluat kuulla.