Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pahin elämänkriisisi josta olet selvinnyt?
17.08.2024 |
Millainen on ollut pahin kriisi elämässäsi ja miten selvisit siitä?
Kommentit (45)
Lapsuus kiusattuna alkoholistiperheen lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa mikä on auttanut selviämään näistä
Elämän ensimmäiset 0-17v kestänyt pahoinpittely
Henkisesti väkivaltainen suhde, tästä olen jo selvinnyt. Vanhemman traumaattinen kuolema on toinen, selviämisprosessi on tosin vielä meneillään.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mikä on auttanut selviämään näistä
Päätin, että asiat ovat toisin viikon/kuukauden/vuoden tai siihen mennessä kunnes olen aikuinen.
En menisi kuitenkaan sanomaan, että huonot kokemukset karaisevat kaikkia. Minut ne tekivät jollain tavoin turraksi kaiken jatkossa seuranneen suhteen. Pettävä kihlattu purin kihlauksen ja annoin exän mennä minne mieli teki. Tavaroitani varastava bestis nostin kissan pöydälle ja sanoin, että olen kyllästynyt rahoittamaan varastelujasi. Hän meni täysin sanattomaksi ja kalpeaksi. Pyysin vara-avaimeni takaisin, sarjoitin lukon uudestaan ja en ollut sen jälkeen hänen kanssaan missään tekemisissä. Auto-onnettomuus tein, kuten sairaalassa neuvottiin. Jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli 4 vuoden digiväkivalta. Puhelimeen tietokoneelle murtautumista sekä Whatsapp urkintaa
Turun perintätoimisto+hakkeriveljekset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yli 4 vuoden digiväkivalta. Puhelimeen tietokoneelle murtautumista sekä Whatsapp urkintaa
Turun perintätoimisto+hakkeriveljekset
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18590614/tyopaikat-tyollistaa-hakkeriti…
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus kiusattuna alkoholistiperheen lapsena.
Sori, mutta en ihan ymmärrä tätä. Oeln ollut irse alkohilsti perheestä ja kaverikin oli sitä. Lähinnä tämä oli huumoria tilanteesta. (Ja ihan todistin kun kaverin äitä hakattiin) Ei meitä
ainakaan kiusattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan koulukiusaus yläasteella. Olin fyysisen väkivallan kohteena kolme vuotta, mutta silti menin joka päivä kouluun ja sain kympppejä todistukseen. En kyllä tiedä mitä se pelko ja ahdistus teki aivoille ei varmaan hyvää. Ainakin sen pahan ajatusvinouman se aiheutti, että söi empatiaa. Ajattelin pitkään, että jos minunkin on pitänyt olla kova ja selvitä ilman, että kukaan auttaa, niin muidenkin on pystyttävä siihen.
Sittemmin olen käynyt terapiassa ja päässyt yli tuosta ajattelusta. Se palveli aikansa selviytymisstrategiana. Tavallaan olen ylpeä, että selvisin tuosta ajasta. Kiusaajani eivät pärjänneet niin hyvin elämässä. Kuulemani mukaan ovat alkoholisoituneita, vankilassa tai elävät tukien varassa.
Ehkä karma on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus kiusattuna alkoholistiperheen lapsena.
Sori, mutta en ihan ymmärrä tätä. Oeln ollut irse alkohilsti perheestä ja kaverikin oli sitä. Lähinnä tämä oli huumoria tilanteesta. (Ja ihan todistin kun kaverin äitä hakattiin) Ei meitä
ainakaan kiusattu.
No sehän riippuu ihan siitä, millaista elämää teillä oli. Jotkut alkoholistit on kännissä kaikkien kavereita, jotkut pistää huushollin ja/tai lapset pas kaksi. Joillain molemmat vanhemmat on hulluja juoppoja, toisilla vain toinen, ja se toinen on kiltti ja lempeä. Toisilla saattaa olla kiva mummo tai kivoja kavereita, vaikka vanhemmat olisi surkeita.
Itse taas häpesin niin paljon kotitilannettani, etten voinut kuvitellakaan kertovani juoppohullusta isästäni tai minuun halveksuen suhtautuvasta äidistäni yhtään kellekään.
Lapseni itsemurha. En ole selvinnyt. Lasteni isän kuolema. Oma sairastumiseni parantumattomaan syöpään. En ole selvinnyt siitäkään, niin että taidan olla väärässä ketjussa. Tai sitten vain en pidä näitä elämänkriiseinä joista pitäisi selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolison riippuvuudet. Alkoholi ensin , mistä pääsi eroon mutta sitten peliriippuvuus mikä vei rahat työpaikan, mielenterveyden ja lopuksi johti avioeroon...
Puolison mt-ongelmat ja itsemurhayritys + sen jälkeiset lääkekokeilut olivat painajaista, jotka saivat aiemman avioeron tuskat tuntumaan kohtuullisilta. Ajan kanssa niistäkin selvittiin, me molemmat, ja nyt paljon myöhemmin on kaikki hyvin.
Hirveä lapsuus jonka tajusin vasta aikuisena. Sekä siskon ja veljen itsemurhat. Olen itsekin jo lapsuudessa traumatisoitunut.
Terapeuttuni on kertonut että olen selvinnyt koska osasin toimia lapsena oikein. Eli olin se hiljainen näkymätön tyttö.
Traumatetapia on auttanut ja henkinen kasvu ihmisenä. Joskus on tunne että olen hetken onnellinen. Ihmisiin en tosin luota.
Lapsenlapsen kuolema on ollut pahin. Olen kokenut myös avioeron, nuoren siskoni sairauden ja kuoleman, omia sairauksia ja suoranaista köyhyyttä muutaman vuoden.
Vanha klisee, aika parantaa, pitää paikkansa. Nyt kun tapahtumasta on kulunut vuosia niin voi haikeudella muistella. Alkuaikoina itku tuli vaikkei asia ollut edes juuri silloin mielessä. Silloin tuntui ettei elämä enää ilostu, mutta kyllä se ilostui.
En ehkä luettele, koska täällä luultaisiin, että tuo on vaan liioittelua tai dramatisointia tai huomionhakua (vaikka olen ujo ihminen) - ei voi olla noin ja toisekseen, tuntuisi itsestä jotenkin että halventaisin kaikki henk koht isot kriisit esiiin nettiin. Kun ne ei ole yleisellä tasolla. Helpompi puhua asioista yl.tasolla. Itsensä kun laittaa likoon, niin kysymys kuuluu, miksi, minne, mitä.
Ymmärrys siitä, että en olekaan luuseri, vaikka en ole eläessäni ollut parisuhteessa, enkä harrastanut seksiä kumppanin kanssa, eikä ole minun vikani, että olen joutunut työttömäksi, korkeakoulututkinnosta ja kokemusksesta huolimatta. .
Alue: Aihe vapaa
sairaus.