Onko sulla ollut koskaan pakkomiellettä jostain ihmisestä?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Nuorena.
Mullakin oli nuorena. Ihastuksesta oli kyse.
-ap
Juu. Lars-Johan Jocke Grönholm täällä. Mun 20 vuotta nuoremmasta perheen äidistä. En meinaa millään uskoa, ettei oo kuuteen vuoteen asunut naapurissa. Yhä muistelen.
Oli Juu.
Nykyään en millään pysty ymmärtämään, että miksi.
Riippuu siitä, mitä tarkoitat pakkomielteellä. Esimerkiksi rakastuminen on aina vähän niin kuin jonkinlainen pakkomielle...
Minulla oli teininä pakkomielle pikkusiskoni bestikseen monta vuotta. Jostain käsittämättömästä syystä pääsin sen kanssa lopulta sänkyyn ja pakkomielle loppui.
Mun pakkomielle ilmenee, että kirjoitan hänestä yhä päivittäin asioita nettiin, joita olen kuullut naapurissa tehtävän. En tajua ollenkaan, että olen sairas ja yksinäinen. t.Lars-Johan Jocke Grönholm.
Ei. Minulle on kyllä sanottu että mielenkiintoni on ollut muka pakkomielteistä mutta mielestäni kyseessä ei ole pakkomielle jos kyseinen ihminen ei kiinnosta muutoin kuin hänen kanssaan samassa paikassa ollessa. Tiedä sitten miten muut asian määrittelevät.
Vierailija kirjoitti:
Oli Juu.
Nykyään en millään pysty ymmärtämään, että miksi.
Sama juttu. En kyllä seuraillut tai lähestynyt ihmistä johon olin ihastunut. Oli vaan mielessä päivin ja öin. Oli vaikeaa nukkuakin kun oli koko ajan mielessä. Meni sitten kyllä ajan kanssa ohi tuo pakkomielle. Onneksi.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, mitä tarkoitat pakkomielteellä. Esimerkiksi rakastuminen on aina vähän niin kuin jonkinlainen pakkomielle...
Jep, googlaa "ihastuminen" ja jokaisessa artikkelissa jossa haastateltu asiantuntijaa sanovat, että ihastuminen on käytännössä pakkomielteinen tila jossa ei voi ajatella mitään muuta kuin ihastuksen kohdetta, ja kehittelee vaikka minkälaisia kuvitelmia kohteesta.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, mitä tarkoitat pakkomielteellä. Esimerkiksi rakastuminen on aina vähän niin kuin jonkinlainen pakkomielle...
Syvä tunne, ei ole pakkomielle. Pakkomielteiset ovat, no pakkomielteisiä. Istuvat monesti sitten kakkua ja käyvät terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, mitä tarkoitat pakkomielteellä. Esimerkiksi rakastuminen on aina vähän niin kuin jonkinlainen pakkomielle...
Jep, googlaa "ihastuminen" ja jokaisessa artikkelissa jossa haastateltu asiantuntijaa sanovat, että ihastuminen on käytännössä pakkomielteinen tila jossa ei voi ajatella mitään muuta kuin ihastuksen kohdetta, ja kehittelee vaikka minkälaisia kuvitelmia kohteesta.
Jaa, no kyllä minä olen pystynyt ihastuneena ajattelemaan muutakin. Se riippuu aika paljon myös tilanteesta.
No ei todellakaan ole ollut. Suhtaudun kaikkiin ihmisiin ihan neutraalisti. Ei ole tuollaisia tuntemuksia. Tuon enempää mulla ei myöskään esiinny pakkomielteitä eläimiin, kasveihin tai puhinkaan metsässä.
Moni on kokenut limerenssin luullen sitä rakastumiseksi. Limerenssi on pakkomielteinen ja hullu ihastuminen, jossa todellisuus pakenee oman mielen ja hormonien luomasta vankilasta.
https://mentaalimatkalla.fi/index.php/2024/07/09/limerenssi-estaa-todel…
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ole ollut. Suhtaudun kaikkiin ihmisiin ihan neutraalisti. Ei ole tuollaisia tuntemuksia. Tuon enempää mulla ei myöskään esiinny pakkomielteitä eläimiin, kasveihin tai puhinkaan metsässä.
Kuulostaa vähän siltä, ettei sinullakaan ole kaikki ihan kotona :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, mitä tarkoitat pakkomielteellä. Esimerkiksi rakastuminen on aina vähän niin kuin jonkinlainen pakkomielle...
Syvä tunne, ei ole pakkomielle. Pakkomielteiset ovat, no pakkomielteisiä. Istuvat monesti sitten kakkua ja käyvät terapiassa.
Ihastumiseen liittyy mm dopamiinin tuotanto, joka on riippuvuushormoni ja saa tavoittelemaan palkitsevia hetkiä ja pyörimään romanttisissa haaveissa.
Kyllä. Nuorena.