Keski-ikäinen vaimo äkkinuorentui erottuamme

Jospa kaverisi yritti vain piristää sua. Kaipaat selkeästi ex-vaimoasi.

Huono. 0/5

Tyypillistä. Olit niin huono sängyssä että vaimosi lähti ja saa nyt parempaa seksiä. Eikä varmasti halua sinua takaisin.

Niin siinä käy jos ei osata näyttää puolisolle kuinka tärkeä ihminen tämä on vaikka olisi pientä kitkaakin välillä. Kaikissa avioliitoissa on mutta kaikki eivät selvitä asioitaan ja ero tulee.

Kyllä se on silti vanha koppelo vaikka hetkeksi innostuisikin panostamaan ulkoiseen habitukseensa.

Ap on vamppyri joka imee läheisistä elinvoimaa.

Ai, minulle kävi samoin. Vuosikausien ihottuma parantui itsestään ja otsarypyt hävisivät, aika villiä.

En kyllä kaipaa eksää yhtään, ja hänen tulevaisuutensa on aivan sama.

Stalkkaatko sitä vai mistä tiedät jannuista.

Ex vaimosi ei kai käy täysillä, etkä kyllä sinäkään. Hyvin sovitte toisillenne.

Niinhän siinä aina käy, lisääntymisvietti on ihmisillä voimakas

Tuöiko hänestä teini kuten tuppaa käymään?

Kaverisi huijasi sinua

Vierailija kirjoitti:

Niinhän siinä aina käy, lisääntymisvietti on ihmisillä voimakas

 

Ai se alkoi myös munia jälleen, hmm..

No en kyllä ottaisi takaisin vaikka polvillaan anoisi. Kerran on lähtenyt, antaa mennä.

Tuo on sellainen vedenjakaja. Sitä joko toipuu ja voimaantuu ja satsaa salinkortteihin ja kosmetologeihin ja onhan sitä pyykkiä sitten vähän. Jos ruoanlaitto ei nappaa niin onnilman jne. Elämä on helppoa

Voi myös jäädä paikoilleen ja ihmetellä että elämästä katosi pohja ja nauttia vapaudesta juoda maksansa pilalle.

No, aika tyypillistä on että miehet passivoituu suhteessa esim. romantiikan ja toisen huomioimisen, kotona tekemisen ym. arkisten mutta tärkeiden perusasioiden suhteen. Voi toki olla roolit toisinpäinkin, mutta liian usein kuulee että miehet huomioi kumppania alussa ja sitten tottuu liikaakin siihen että nainen huolehtii monesta asiasta eikä olla enää läsnä tai esim. vietetä arjen sisällä laatuaikaa. Liian monta kertaa todistanut miten kotityöt ja kaikki suunnittelu ja järjestäminen kasaantuu pikkuhiljaa naisen vastuulle, vaikka mies kävisikin töissä jne. hoitaisi muut vastuunsa. Jos nainen ei koe itseään enää naiseksi, vaan lähinnä äidiksi tai kotiapulaiseksi tms. niin kyllähän se vuosien myötä kuluttaa. Tai joskus selvittämättömät asiat ja huono kommunikointi myös stressaa alitajuisesti molempia ja stressihormoni tunnetusti vanhentaa, jopa rumentaa. Miehet on monesti puhumisen suhteen lukossa, ei aina, mutta monesti. Läheisriippuvuus myös maassamme hirmu yleistä ja naisissa liikaa uhrautuvuutta mikä aluksi vaikuttaa hyvältä diililtä mutta johtaa helposti passiivisaggressiivisuuteen. Siitä uhrautumisesta jos herää ja alkaa tajuamaan miten hyvä on yksin, voi käydä juuri noin. Enkä väitä että tämä on Ap:n kuvio, sanon vaan että vähän tämäntyyppiset tarinat ovat hirmu yleisiä. Jos tuollaiseen kuvailemaani suhteeseen taas jää vuosikausiksi tyytymättömänä asumaan eikä kumpikaan jaksa hoitaa suhdetta ja ottaa vastuuta oikein kummankaan onnellisuudesta, mistä taas seuraa usein etääntymistä, turhaakin kritiikkiä, epämääräistä masennusta, joskus jopa pettämistä. Tutkitusti naimattomat naiset ovat tyytyväisimpiä, toiseksi sitten naimisissa olevat miehet. Tämä valitettavasti kertoo siitä että miehet tarvitsevat enemmän naisia, mikä voi selittyä ihan sillä että naiset on kasvatettu miettimään kokoajan mitä miehet odottavat ja haluavat. Kääntöpuoli on että keski-ikäiset naiset eivät ole pysähtyneet ajoissa pohtimaan, mitä he itse ihan oikeasti haluavat. Nuoret alkavat heräämään tähän ja siitäkin sitten kritisoidaan, kun ollaan niin itsekkäitä jne. kaikki pilalla.  

Samoin kävi minullekin. Lähdin onnettomasta avioliitosta ja rupesin painostamaan ulkonäköön, kun ilon tunne ja itseluottamus pikkuhiljaa kasvoi; en siis puhu mistään botoxeista ja minihameista. Mutta meikkaan ja pukeudun naisellisesti, hymyilen paljon ja pidän terveydestäni huolta kävelemällä kaikkialle ja syömällä hyvin. 

Ja kyllähän sitä ottajaa olisi, jos minua kiinnostaisi. Treffipyyntöjä on tullut mm. töissä, ja ystävättären kanssa ulkona käydessä. 

 

Mutta annan itselleni aikaa toipua vaikeasta suhteesta ja erosta, ja exääni en ottaisi koskaan takaisin. Ap, kaverisi taisi vain lohduttaa sinua noilla sanoilla. Ja on mielestäni hyvä että olet hyväksynyt asian, etkä halua enää mennä yhteen. Toisin kuin oma ex-mieheni, joka rukoilee, ruikuttaa, jopa uhkailee it_sarilla ellen palaa takaisin.

Kuten ap sanoikin tuossa: kun on mennyt, on mennyt. Kunpa kaikki miehet ymmärtäisivät nämä asiat noin hyvin. Tsemppiä ap:lle ja kaikille muille joko hänen, tai minun, tilanteessa oleville. 

n46