En osaa jutella mitään

Seurustelin hetken tällaisen miehen kanssa. Tai aluksi hän osasi puhua, paljonkin. Sitten se loppui ja "kun en minä vaan ole kovin puhelias ". No olkoon sitten yksin tuppisuuna tai löytäköön toisen samanmoisen.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin hetken tällaisen miehen kanssa. Tai aluksi hän osasi puhua, paljonkin. Sitten se loppui ja "kun en minä vaan ole kovin puhelias ". No olkoon sitten yksin tuppisuuna tai löytäköön toisen samanmoisen.

Kiitos, onpa lohdullista. Ap

Minulla on tapana "adoptoida" tuollaisia ystäviä. Viihdyn hyvin hiljaisten ihmisten kanssa (en pidä kovaäänisestä keskustelusta) ja minua ilahduttaa rauhallinen mietiskelevä keskustelu, joka on usein hiljaisempien ihmisten tyyli. Harmillista jos aloittaja tuntee itsensä epäonnistuneeksi.

Mitä ap ajattelee nyt tai päivittäin? Kiinnostaisi kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap ajattelee nyt tai päivittäin? Kiinnostaisi kuulla.

Että en osaa.

keskusteluun voi ottaa osaa kuuntelemalla mitä toiset sanoo ja sitten sanoa puhutusta aiheesta jotain, mutta sanoa lyhyemmin mitä muut keskustelijat sanoivat. Ettei siis ala pitämään mitään monologia.

Esimerkiksi, jos joku kertoo lomareissunsa matkakommelluksesta siitä lähtien miten meinasti myöhästyä bussista ja sen vuoksi junasta ja sitten juna oli myöhässä ja piti juosta vaihtojunaan ja jännittää, että ehtiikö ajoissa paikalle ja housutkin hajosivat jossain vaiheessa ja takki meinasi unohtua junaan, niin tuollaiseen voi ottaa osaa monella tavalla. Vaikka sanomalla "voi että! onneksi kaikki meni hyvin, en tiedä miten olisin itse kestänyt perille asti" tai vaikka "joo! tiedän tunteen, mulle on käynyt kerran suurinpiirtein samalla lailla".

Sitten odotat jatkaako toinen tuosta. Jos jatkaa, hän kysyy millainen sinun katsastrfoimatkasi oli, jos ei jatka, sinä voit jatkaa siitä suurinpiirtein samasta aiheesta vaikka kysymällä käytkö ,uuten usein matkoilla tai käytkö usein sillä paikkakunnalla tai vaikka kysymällä onko jotain vinkkejä halpojen junalippujen löytämiseen.

Tuolla lailla se yleensä menee. Ei ole vaikeaa: vaatii vain harjoitusta.

Kuulostaa erittäin tutulle. Voisin omista mielenkiinnokohteista pitää monologeja, mutta ne ei kiinnosta ketään. Sitten sama toisinpäin, eli jonku toisen monologi ei kiinnosta itseä yhtään. Sitten se on sellaista ympäripyöreää small talk - jutustelua: "Kauhea ilma ollut tänään!" "No joo".

Se on ihan kauhea tunne kun pitää väkisin koittaa puhua, koska muuten saattaa vaikuttaa töykeältä. Esimerkiksi jos aloittaa uudessa työpaikassa.

Vierailija kirjoitti:

keskusteluun voi ottaa osaa kuuntelemalla mitä toiset sanoo ja sitten sanoa puhutusta aiheesta jotain, mutta sanoa lyhyemmin mitä muut keskustelijat sanoivat. Ettei siis ala pitämään mitään monologia.

 

Esimerkiksi, jos joku kertoo lomareissunsa matkakommelluksesta siitä lähtien miten meinasti myöhästyä bussista ja sen vuoksi junasta ja sitten juna oli myöhässä ja piti juosta vaihtojunaan ja jännittää, että ehtiikö ajoissa paikalle ja housutkin hajosivat jossain vaiheessa ja takki meinasi unohtua junaan, niin tuollaiseen voi ottaa osaa monella tavalla. Vaikka sanomalla "voi että! onneksi kaikki meni hyvin, en tiedä miten olisin itse kestänyt perille asti" tai vaikka "joo! tiedän tunteen, mulle on käynyt kerran suurinpiirtein samalla lailla".

 

Sitten odotat jatkaako toinen tuosta. Jos jatkaa, hän kysyy millainen sinun katsastrfoimatkasi oli, jos ei jatka, sinä voit jatkaa siitä suurinpiirtein samasta aihee

Kuulostaa helpolta. Periaatteessa osaan ihan lähisukulaisten kanssa jutellakin. Mutta muuten ei oikein onnistu. Asiaa pahentaa aika paljon se, että en uskalla. Tai jäädyn, jolloin tilanteet lipuvat ohi. 

Minulla ei oikeastaan ole ystäviäkään, ainoastaan lähisukua. Siispä harjoitusta ei oikein ole tullut. Olen pinttynyt siihen rooliin, että olen ulkopuolinen ja hiljainen. Ap

OPETTELE, toope!

Vierailija kirjoitti:

OPETTELE, toope!

Mene roskiin.

Kaikkea voi oppia. Myös keskustelemaan. Kiinnitä enemmän huomiota muihin ja unohda kokonaan itsesi tarkkailu.

Kun kuuntelet, löydät kyllä jotain sanottavaa, joka jatkaa, ei siis keskeytä tai lopeta keskustelua. Kuten edellä kerrottiin hienosti esimerkki.

Kuuntelemalla oppii myös niitä "eteenpäin vieviä" lauseita ja kysymyksiä, jotka tekevät sinusta mielenkiintoisen ja halutun keskustelijan. Aluksi voit lisätä jonkun oman pienen ja rakentavan näkökulman aiheesta. Sitten voit kysyä jotain mukavaa, vaikkapa "Mistä pidät eniten matkustamisessa?, "Miten kiinnostuit juuri tästä alasta?", "Pyöräiletkö työmatkoja?" tai mitä tahansa tilanteeseen sopivaa. Kuuntelet vastauksen ja jatkat seuraavaan kiinnostavaan asiaan aiheessa. Ja unohdat itsesi tarkkailun ja arvostelun kokonaan, keskityt kokonaan vain aiheeseen.

Harjoittelemalla opit.

Täällä kans yksi joka ei osaa. Se on mun ominaisuus, en varmaan ainakaan kovin hyväksi keskustelijaksi opi. Varsinkin tilanteet kun kohtaa naapurin pihalla, työkaverin jossain tai sukulaisenkin. On vaan sillein että ei tiedä yhtään mitä sanoisi. Ja kun toinen sanoo jotain niin ei tiedä yhtään mitä siihen vastaisi ja sitten sanoo jotain ihan tyhmää ja koko keskustelu loppuu siihen. Kerran näin naapurin pihalla ja se lähestyi minua niin se tulikin vaan valittamaan. Häivyin siitä sitten.

Kai sulla jotain ajatuksia on? Suukin toimii jos muistaa käyttää? Yritä miettiä keinoa ohjata ne ajatukset suoraan suuhun ilman turhaa itsekritiikkiä.

Olen ollut tässä kuopassa, ei siihen auta kuin poistua mukavuusalueelta ja opetella puhumaan ja (pääasiassa) esittämään kiinnostunutta kaikesta, vaikkei välttämättä erityisemmin kiinnostaisi.

On myös kirjoja, esim. How to talk to anyone

Turhaan häpeät. Mä jaksan sunlaisia ihmisiä sata kertaa paremmin kuin sellaisia joiden on pakko olla koko ajan suuna päänä. Ja nämä energiasyöpöt eivät edes tajua hävetä.

Samaistun täysin, ap.

Toisaalta olen myös masentunut, ei ole mielenkiinnonkohteita ja puhuminen tuntuu jotenkin turhalta.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin hetken tällaisen miehen kanssa. Tai aluksi hän osasi puhua, paljonkin. Sitten se loppui ja "kun en minä vaan ole kovin puhelias ". No olkoon sitten yksin tuppisuuna tai löytäköön toisen samanmoisen.

Mä taas toivon että olis ees joskua hiljaa.

Mun mies on feminiininen pälpättäjä. Identifioi itsensä naiseksi, joka on lesbo ja tykkää minusta heteronaisesta, joka ei tykkää lesboista, mutta koska mieheni on biologisesti mies, niin siksi.

Minusta on mukava keskustella juuri niiden ihmisten kanssa jotka eivät itse osaa aloittaa jutustelua mutta innostuvat juttelemaan kun kyselet heiltä kysymyksiä.Ylipäätään on mukavaa jos saa itse olla se joka nappaa toisen mukaan keskusteluun. Ympärilläni on nykyään liikaa ihmisiä joilla suu käy taukoamatta etkä saa itse tilaa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Kai sulla jotain ajatuksia on? Suukin toimii jos muistaa käyttää? Yritä miettiä keinoa ohjata ne ajatukset suoraan suuhun ilman turhaa itsekritiikkiä.

Jos aloittaja on introvertti, niin ei onnistu. Vain ekstrovertti suoltaa puhetta miettimättä ja itsekritiikittä. Ei kaikki, mutta iso osa. Sujuvasti a nopeaan. Vaikka ei olisi mitään asiaa. Liibalaabaa, johon saattaa tulla tauko toiselle, jota ei kiinnosta, ja alkaa puhumaan jostain asiasta, mikä ei kiinnosta sitä toista, ja piiitkä liibalaaba jatkuu. Puhe ei rytmity tauoin, ja anna toiselle edes mahdollisuutta puheenvuoroonsa siten, että sanottu olisi etukäteen harkittu.