Lue keskustelun säännöt.
Olenko tunteeton?
24.02.2011 |
Mä en välittäisi pätkääkään jos äitini kuolisi.
Jos isäni kuolisi saattaisin hetken surra sitä ettei ehditty tutustua (jos äitini kuolee ensin voisin ottaa iskän meille asumaan että kerrankin pääsen hänen kanssaan puheisiin ilman äidin mestaroimista), mutta ei siitä sitten sen enempää kuitenkaan.
Jos mieheni kuolisi, olisin iloinen.
Jos joku lapsistani kuolisi, itkisin vähän aikaa. Ja jos olisi joku jota syyttää, niin syyttäisin ilkeästi (paitsi jos syyllinen olisin minä). Mutta toipuisin siitäkin kyllä ihan varmasti.
Kommentit (2)
Mutta minäkään en tule suremaan äitini kuolemaa. Toivoisin, että tämä olisi tapahtunut jo ollessani lapsi, jotta elämä olisi voinut järjestyä vähän eri tavalla... korkeintaan surisin silloin sitä, että olen menettänyt sen normaalin perhe-elämän, joka kaikilla muilla on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On odennäköisesti jokin mielenterveydellinen ongelma - vaikea sanoa, että onko parannettavissa vai ei.