Tarkoittaako se lähestyvää kuolemaa, jos yli 70-vuotias haluaa olla rauhassa eikä halua tavata enää tavalliseen tahtiin. Ei myöskään halua

Tarkoittaa sitä että haluaa olla rauhassa. Vanhemmiten osa ihmisistä alkaa viihtyä paremmin itsensä seurassa, eikä halua olla jatkuvasti menossa jonnekin ja tapaamassa uusia ihmisiä. 

Hän on masentunut 

Hän on menossa kaljoille ,yksin,huom!

Johan nyt toki. Minäkin oon aina viihtynyt tosi paljon yksin ja kuolemaahan se on enteillyt. Eihän ihminen mitenkään voi haluta olla rauhassa jos ei kuolo kolkuta ovella. Hohhhoijaa.

Tuskin. Ellei tosiaan ole masentunut.

Kyllä minun äitini lopetti ihmisten tapaamisen muutamaa kuukautta ennen kuolemaa. Ensin halusi tavata vain tiettyjä, ja sitten ei heitäkään. Ei jaksanut jutella. Oli sairas

masennus on myös hyvä arvaus, jos muuten on terve

Ikääntynyt on tuollainen. Säästää energiaansa, koska sitä ei ole kohta enää jäljellä. Pelkkä kuori ja sielu katoaa pölyksi arabien sandaaleihin ja esinahan alle hiertämään.

Kyllä. Kuoleva haluaa suojella itseään ja muita.

Vierailija kirjoitti:

Ikääntynyt on tuollainen. Säästää energiaansa, koska sitä ei ole kohta enää jäljellä. Pelkkä kuori ja sielu katoaa pölyksi arabien sandaaleihin ja esinahan alle hiertämään.

Öööh? Loppu vähän yllätti...

Tuo vetäytyminen voi olla myös alkavan muistisairauden oire. 

Jos käytös on muuttunut, jotain on meneillään. Mieleen tulee ainakin

- kuulon heikentyminen

- masennus

- dementia

Yritä ottaa puheeksi. Älä oleta, vaan kuuntele, mitä sinulle kerrotaan.

Olen huomannut tämän ilmiön työssäni ja myös omien omaisteni kohdalla. Vähenevässä määrin on voimia tai mielenkiintoa tavata ketään tai lähteä mihinkään. Elämä kaventuu viimein syömisen ja nukkumisen välille. Syöminenkin alkaa tuntua turhalta ja vastenmieliseltä voimien hiipuessa. Sitten ollaan jo lähellä kun alkaa nukahdella ruokapöytään..

Osa 70-vuotiaista on jo vanhoja. Kaikki eivät ole kykeneväisiä harrastamaan ja reissaamaan ja kokemaan asioita. 

Jonkilaista dementiaa havaittavissa ja jankuttaa samoja asioita minulle kuin pikkulapselle. Ikää 78v. t.ap

Minä sanoisin kyllä että voi olla mitä tahansa. Tekee tiliä entisen elämän kanssa eikä välttämättä halua tavata noita viimeisen elämänsä aikaisia ihmisiä. Uudet tuulet voi alkaa puhaltaa 70-kymppisilläkin, voi olla avioeroja ja silloin saataa haluta tiputtaa 'koko vanhan piirin' pois - partnerin ja ehkä lapsetkin tympii. On paljon asioita jotka ovat saattaaneet alkaa ärsyttämään ja tympimään. On ihan oikeus haluta omaa rauhaa.

Turha arvioida mitään aivan yleisellä tasolla. Jokainen ihminen on yksilö. 70-kymppinen voi todellakin tehdä tiliä koko elämänsä kanssa ja energia menee johonkin muuhun kuin entisiin kuvioihin.

Jotain masennus- ja muistisairausdiagnooseja on aivan turha alkaa tehdä.

Itsekin reilusti yli 70 eikä yhtään huvita tavata enää ainuttakaan pinnallista ihmistä. Voi todeta kuinka pettynyt voi olla suurinpaan osaan ihmisiä elämänsä varrelta. Ihmiset hirveitä hyväksikäyttäjiä oman edun tavoittelun merkeissä. Sen sijaan alkanut kiinnostaa ihmiset jostain menneisyydestä sekä se mitä heille nyt kuuluu ja miten mennyt yms. 

Ihmiset jotka ovat rinnallasi sitten kun on oikeasti vaikeaa ovat ne todelliset ystävät ja arvokkaat ihmissuhteet. Muun voi laittaa roskikseen!

Tuohan riippuu ihan siitä, millainen on ollut ennen ja minkä takia. Onko aiemminkaan ihan oikeasti halunnut tavata ihmisiä niin usein vai onko tavannut vain siksi, että on kokenut sen velvollisuudekseen, miellyttämisenhalusta tai että niin "kuuluu tehdä". Mä olen 7 vuotta nuorempi, mutta olen jo vuosia vähentänyt sellaisten asioiden tekemistä, mikä ei ole oikeastaan koskaan erityisemmin napannut, mutta olen tehnyt vain muiden  tai esimerkiksi työni vuoksi. 

Sosiaalisten kontaktien katoaminen/poissaolo han tutkitusti lisää kuolleisuutta. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tuohan riippuu ihan siitä, millainen on ollut ennen ja minkä takia. Onko aiemminkaan ihan oikeasti halunnut tavata ihmisiä niin usein vai onko tavannut vain siksi, että on kokenut sen velvollisuudekseen, miellyttämisenhalusta tai että niin "kuuluu tehdä". Mä olen 7 vuotta nuorempi, mutta olen jo vuosia vähentänyt sellaisten asioiden tekemistä, mikä ei ole oikeastaan koskaan erityisemmin napannut, mutta olen tehnyt vain muiden  tai esimerkiksi työni vuoksi. 

66-vuotias maskihysteerikko eli tyypillinen palstatäti 🤣

Mummini eli hyvin vanhaksi ja viimeiset 20v ei enää nauttinut vierailuista joihin osallistui useita ihmisiä, äänekkäitä ihmisiä tai jos ne kestivät kauan. Yksi-kaksi vierailijaa max pari tuntia eikä joka päivä, niin oli tyytyväinen. Asui kerrostalossa eikä halunnut ulos, lapset ja lapsenlapset hoiti kauppa/pankki/lääkäri/apteekkiasiat, jakoi lääkkeet, vei roskat jne. Isoa perhettä ja maalaistaloa elämänsä pyörittänyt, ehkä se riitti. Ei tullut muistisairautta.

Kun on koulunsa käynyt, lapsensa kasvattanut, työnsä tehnyt, ja aina on pitänyt lähteä, niin vasta eläkkeellä on aikaa itselleen. Jälkipolvi pärjää ilman ohjeistusta. Kukin vanhenee tavallaan. Itse olen löytänyt aikaa musiikin kuunteluun ja saan rauhassa katsoa tv-ohjelmat. Perheeni asiat pidän yksityisinä, en levittele niitä edes pihapiirissä.