Lue keskustelun säännöt.
Vanhana noin 35-36v äidiksi tulleita paikalla? Mikä kesti niin kauan?
Kommentit (43)
Sain pinppiä vasta 35 vuotiaana. Ei se vauva tyhjästä ilmaannu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain esikoiseni 28-vuotiaana ja nuorimman lapseni 34-vuotiaana.
En löytänyt aiemmin kunnollista miestä. Aiemmat poikaystäväni olivat liian tyhmiä ja halusin lapsilleni paremmat geenit.
Aloiteksesta paistaa selvä provo mutat vastaanpa kuitenkin: Sain keskenmenon ollessani 22v, toisen keskenmemon ollessani 26v. Sen jälkeen lakkasin edes yrittämästä koska en uskaltanut keskenmenojen pelon takia. KEhkäisy petti ja tulin raskaaksi ja sain tällä näkymin ainoan lapseni 37v.
Ehkäisy petti vasta nelikymppisenä
Jätin "sitten joskus"-miehen ja nyt onnellisesti raskaana nelikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä edes ajatellut perheen perustamista alle 30 vuotiaana. Pelkkä ajatuskin lapsesta tuntui hyvin kaukaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli vasta silloin vauvakuume. Synnytin vajaa 36 v. Ja tämän isän kanssa olin ollut 26 vuotiaasta asti.
Opiskelu, harjoittelu ulkomailla, loppunut suhde, asunnon osto. Sitten löysin nykyisen mieheni ja yhteinen lapsi syntyi kun olin 36. Mies on 11 vuotta vanhempi ja leski. hänen ensimmäinen lapsensa opiskelee ulkomailla ja on herttainen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen saanut lapseni 21-25 vuotta sitten. Nyt nelivitosena kolmivitosen näköinen, kuntoinen ja kuntotestissä samoin 34 v.
Olo on kuin ei olisi koko rallia vielä edes aloittanut, mutta olen ollut jo vuosia aikuisten lasten äiti.
Ei kiinostas nyt aloittaa..
Kunnollisen miehen löysin jo parikymppisenä. Eipä vaan tullut meille vauvakuumetta kummallekaan ennenkuin n. nelikymppisinä. Elimme "sitten joskus" -aikaa yhdessä lähes 20 vuotta, nyt olemme onnellisia vanhempia ja hyvä niin. Nyt on viisautta, vakautta, elämänkokemusta ja taloudellisia resusseja ihan eri mittakaavassa, kuin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain esikoiseni 28-vuotiaana ja nuorimman lapseni 34-vuotiaana.
En löytänyt aiemmin kunnollista miestä. Aiemmat poikaystäväni olivat liian tyhmiä ja halusin lapsilleni paremmat geenit.
Sama, mutta eka lapsi vasta 35v. Ei vaan tullut sopivaa kumppania aiemmin vastaan.
Vuodet 18-29: opiskelua ja nuoruutta. Oli parisuhde lähes koko ajan saman miehen kanssa, mutta oma vapaus kiinnosti enemmän. Ajatus lapsesta tuntui rajoittavalta. Sanoinkin joskus, että jos en tule raskaaksi enää kolmekymppisenä niin sitten olen mieluummin lapseton kuin hankin lapsia nuorena.
Vuodet 29-32: työttömyyttä, pätkätöitä, mieli maassa, ei uskoa tulevaisuuteen. Siinä mielentilassa en halunnut lasta ja ajattelin etten pääse ikinä töihin jos jään perhevapaalle.
Vuodet 32-35: uudelleen suuntautumista, uuden alan opiskelua. Aloin jopa taas miettiä lasta kunnes mies sairastui psyykkisesti eikä siihen tilanteeseen enää voinut lasta ajatella.
35-vuotiaana tuli ero. Lapsen hankkiminen yksin tuntuu luonnottomalta mielestäni. Olen mieluummin lapseton kuin itsellinen äiti. Jos en löydä miestä ihan heti niin yrittämättä jää. Tosin eihän sitä tiedä jos nelikymppisenä saan esikoiseni. Sopivaa hetkeä lapselle ei ehkä tulekaan, mutta pärjään ilmankin.
Siinäpä selitykseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin täydellisen miehen vasta 33 vuotiaana. Poika- ja miesystäviä oli toki aiemminkin ja pari useamman vuoden suhdetta, mutta yhdenkään kanssa en halunnut yhteistä lasta. Onneksi odotin, sillä puolisoni on ihana kumppani ja mitä parhain isä.
Omat vanhempani olivat reilu parikymppisiä, kun minä esikoisena synnyin. Aivan liian keskenkasvuisia ja vailla mitään pääomaa. Äiti ehti lukea kandiksi, mutta ei jaksanut enää maisteriopintoja. Isällä taas nuoruus jatkui lapsista huolimatta ja ei paljon velvollisuudet painaneet. Erohan siitä seurasi. Päätin jo nuorena, että teen lapset vähän vanhempana ja valitsen viisaan puolison.
No se lapsentulo kesti. Käytä nyt vähän päätäsi, trollipieni.
Ei tuo ole mikään vanha. Minä sain ensimmäiset lapseni 23 ja 25v ikäisenä, ja viimeisen 43v ikäisenä. Nyt 55v, ja tänään juuri gynellä muissa asioissa, niin muistutti että ehkäisyä on edelleen käytettävä koska kohtu ja munasarjat toimii vieläkin. En todellakaan enää aijo raskaaksi hankkiutua, mutta ilmeisesti olisi siis edelleen mahdollista.
Ei edes yritetty ennen kun täytin 33 ja sitten kestikin pari vuotta. Seuraava tuli sitten kyllä nopeasti, eka vaan otti aikaa. En olisi ollut kyllä valmis äidiksi esim 10v sitten vaikka en mikään bilettäjä ollutkaan.
Tapasin nykyisen mieheni ollessani 14-vuotias. Menimme naimisiin, kun olin 20-vuotias. Aloitimme lapsen yrittämisen, kun olin 22-vuotias. Ensimmäisen kerran onnistuimme, kun olin 36-vuotias. Toisen kerran, kun olin 42-vuotias. Ap ei taida edes ymmärtää, miten loukkaavaa on trollata tällaisella asialla.
Olin 41 kun lapseni syntyi. Nuorempana olin aviossa miehen kanssa, jolla oli paljon ongelmia terveyden kanssa ja jäin leskeksi 35 -vuotiaana.
Sain ensimmäisen lapseni 21vuotiaana ja nyt toisen lapseni 31vuotiaana ja voin sanoa, että tunsin ensikertaa vasta saatuani toisen tässä iässä olevani todella valmis äidiksi....