Vanhana noin 35-36v äidiksi tulleita paikalla? Mikä kesti niin kauan?

Hah hah. Teen lapset sitten kun itselle sopii enkä miesten preferenssin mukaan. Mies joka jahtaa nuorta synnyttäjää saa jahdata ihan rauhassa, ei kiinnosta

Eräs nainen totesi minulle, yllättävän rehellisesti, että nuoruus eletään ja nautitaan. Kyseinen nainen sai lapsensa 36- ja 38-vuotiaana varakkaamman miehen kanssa. Nykyisin eronneet.

Sinänsä arvostan naisen määrätietoisuutta. Hän teki niin kuin sanoi tekevänsä.

Joillakin on kauhea hätä toisten vanhemmuudesta :) 

Hyvin kerkesin äidiksi minäkin yli kolmekymppisenä. Tuskin olen jaksanut äitiyttä ja lasta sen huonommin kuin muutkaan, nuoremmatkaan. 

En ole 35-36-vuotiaana äidiksi tullut, olen 29v ja lapseton, mutta kommentoin silti. 

Eihän tuo todellakaan ole vanha ikä tulla äidiksi. Ehkä joskus vuosikymmeniä sitten kun oman sukupolveni isovanhemmat olivat nuoria, oli tavallista mennä naimisiin jo hyvin nuorena ja lapsiakin alettiin odottamaan jo alle 20-vuotiaanakin. 

Nykyään maailma on erilainen eikä olla enää samoihin vanhoihin kaavoihin kangistuneita. Nuoret uskaltavat elää omannäköistä elämää ja (varhaiseen) nuoruuteen kuuluu muita asioita ja suunnitelmia kuin häät ja lapset. Halutaan keskittyä itseen, vapauteen, opiskeluun, uran kehittämiseen... Ehkä parisuhteeseenkin johon ei enää nykyään liity samoja paineita kuin ennen vanhaan, eli avioitua hyvin aikaisin ja siitä heti lapsia yrittämään. 

Eihän 35-36 ole vielä edes kovin vanha, tuttuni sai lapsensa 45 ja 46-vuotiaana, lästen isä on yli 50 ja mies on entinen häntäheikki eli naisia on riittänyt.

36 ei ole vanha. Oletko kateellinen, kun toiset ovat ehtineet nauttia nuoruudestaankin?

Ei kukaan mies huolinut ennen kuin yli kolmekymppisenä.

Sain esikoisen 32-vuotiaana. Seuraavat syntyivät kun olin 35 ja 38 iässä. 

Kaikki lapset terveitä. 

Ei ollut ongelmia tulla raskaaksi ja ehkäisyä täytyy edelleen käyttää, kun kaikki toimii vieläkin.

N47

Oli muuta tekemistä. Töitä ja sen semmoista.

Tulin vahingossa raskaaksi, kun olin 36 v. Kaksoset.

Seurustelin saman miehen kanssa jo 24-vuoiana, mutta kesti kymmenen vuotta saada hänet suostumaan siihen, että saisimme lapsia. Minä olisin halunnut lapsia, mies taipui vasta painostuksen alla kun olisi muuten menettänyt minut.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin saman miehen kanssa jo 24-vuoiana, mutta kesti kymmenen vuotta saada hänet suostumaan siihen, että saisimme lapsia. Minä olisin halunnut lapsia, mies taipui vasta painostuksen alla kun olisi muuten menettänyt minut.

Onko ollut kiva viettää perhe-elämää vastahakoisen miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Löysin täydellisen miehen vasta 33 vuotiaana. Poika- ja miesystäviä oli toki aiemminkin ja pari useamman vuoden suhdetta, mutta yhdenkään kanssa en halunnut yhteistä lasta. Onneksi odotin, sillä puolisoni on ihana kumppani ja mitä parhain isä. 

 

Omat vanhempani olivat reilu parikymppisiä, kun minä esikoisena synnyin. Aivan liian keskenkasvuisia ja vailla mitään pääomaa. Äiti ehti lukea kandiksi, mutta ei jaksanut enää maisteriopintoja. Isällä taas nuoruus jatkui lapsista huolimatta ja ei paljon velvollisuudet painaneet. Erohan siitä seurasi. Päätin jo nuorena, että teen lapset vähän vanhempana ja valitsen viisaan puolison. 

Jatkan vielä, että mitään haittaa tästä *vanhuudesta* ei ole ainakaan vielä ollut :D Ollaan kumpikin nyt 47. Tarkistetaan joka päivä lasten läksyt, autetaan kokeisiin valmistautumisessa, kuljetetaan harrastuksiin, vähintään kerran viikossa on jokin yhteinen liikuntahetki: talvisin rinteessä ja kesällä esimerkiksi pyöräilyä. Iltaisin vietetään perhe-aikaa. Reissataan pari kertaa vuodessa ja käydään kaiken maailman tapahtumissa. Hyvin jaksaa ja vietämme lasten kanssa paljon enemmän aikaa, kuin omat vanhemmat aikoinaan jotka tosiaan silloin olivat 15 vuotta meitä nuorempia. 

Tapasin 5 v nuoremman miehen ollessani 38 v. Lapset sitten tehtiin heti 39 v, 40v ja 41 v. Ovat nyt jo isoja. Olemme edelleen yhdessä ja kiva perhe meillä.

En tullut aiemmin raskaaksi. 23 vuotiaana aloitettiin yritys. Edelleen selittämätön lapsettomuus diagnoosina ja kaikki hoidot käytiin aikoinaan läpi. 36v ja 38v sain sitten lopulta luomuna yhteensä 3 lasta.

Jep, olin lesbo siihen asti.

Sain ekan lapsen 39-vuotiaana, olin silloin ollut jo mieheni kanssa 18 vuotta. Tuntui, että oltu valmiita aikaisemmin vanhemmiksi vaikka molemmat haluttiin kyllä lapsia. Saatiinpahan opiskeltua ja käytyä töissä, joten talous oli kunnossa kun lapsi oli ajankohtainen. Toki oli riski, että en tulisikaan raskaaksi, mutta meillä se onnistuikin jo eka kierrosta.

Vierailija kirjoitti:

En ole 35-36-vuotiaana äidiksi tullut, olen 29v ja lapseton, mutta kommentoin silti. 

Eihän tuo todellakaan ole vanha ikä tulla äidiksi. Ehkä joskus vuosikymmeniä sitten kun oman sukupolveni isovanhemmat olivat nuoria, oli tavallista mennä naimisiin jo hyvin nuorena ja lapsiakin alettiin odottamaan jo alle 20-vuotiaanakin. 

Nykyään maailma on erilainen eikä olla enää samoihin vanhoihin kaavoihin kangistuneita. Nuoret uskaltavat elää omannäköistä elämää ja (varhaiseen) nuoruuteen kuuluu muita asioita ja suunnitelmia kuin häät ja lapset. Halutaan keskittyä itseen, vapauteen, opiskeluun, uran kehittämiseen... Ehkä parisuhteeseenkin johon ei enää nykyään liity samoja paineita kuin ennen vanhaan, eli avioitua hyvin aikaisin ja siitä heti lapsia yrittämään. 

Ei ehkä henkisesti, mutta biologisesti on ja se fakta ei ole miksikään muuttunut. Yli 35 vuotias ensisynnyttäjä on jo vanha synttäjä, riskit moninkertaiset. Valitettavasti niin se vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin nykyisen mieheni ollessani 14-vuotias. Menimme naimisiin, kun olin 20-vuotias. Aloitimme lapsen yrittämisen, kun olin 22-vuotias. Ensimmäisen kerran onnistuimme, kun olin 36-vuotias. Toisen kerran, kun olin 42-vuotias. Ap ei taida edes ymmärtää, miten loukkaavaa on trollata tällaisella asialla. 

S eksiorjuus laskee hedelmällisyyttä. Yhden illan juttuja harrastavilla ei ole ongelmia raskautua. Lapset myös perivät äidin kehoon jääneet hormonimyrkyt

Sain lapsen yli nelikymppisenä hedelmöityshoidoilla. Kävin hoidoissa useamman vuoden. Korona-aika aiheutti välillä hoitoihin taukoa.

Lopulta sain lapsen lahjamunasolulla. Mieheni sperma oli päällisin puolin priimaa joten oletettavasti vikaa oli minussa.

Nyt rakas lapsi nukkuu vieressä.

Miehellä ei ole muuta lasta ainakaan tietääkseni, joten en usko että hänelle on suurta väliä kenen munasolusta lapsi on. Minullakaan ei ole muuta lasta.

Tyytyväisiä ja onnellisia ollaan.