Voiko kahta ihmistä rakastaa??

Veikkaisin, että sinun tilanteessasi kyse ei ole rakkaudesta, vaan jompi kumpi on joko tottumusta tai voimakasta ihastumista tai rakastumista. On äärimmäisen harvinaista, että todellista rakkautta on useamman henkilön välillä.

Harmi vaan, useimmat miehet

eivät sitä sulata;)



Neuvoja on paha antaa. Siinä mielessä hyvä, ettei sen toisenkaan kanssa ole mitään kovin sitovaa vielä.



Ensimmäinen on varmempi valinta, toinen on riski, jossa onnistuminen voi antaa mielettömän hienon suhteen, huono tuuri taas johtaa katastrofiin. Elämä on.

se, että tämän pidempiaikaisen kanssa meni todella todella kauan, että pystyin päästämään hänet lähelleni ja myöntää itselleni omat tunteeni.

Olen kokenut miesten kanssa niin paljon huonoja asioita, etten uskonut enää rakkauteen enkä siihen uskonut enää aikoihin.

Meni kauan kunnes huomasin tunteeni, mutta sitten tämä toinen tuli ja vei jalat alta pelkästään keskustelemalla.



Ajatukset todella sekaisin, jonka varmasti kirjoituksista huomaa.

Onko tämä jälimmäinen nyt vain hullaantumista tms ja mistä hemmetistä voin tietää mitä tietä jatkan eteenpäin?

Luotanko tähän pidempiaikaiseen ihmiseen ja jatkamme etenemistä niinkuin olemme puhuneet vai lähdenkö katsomaan mitä tästä jalat alta jutusta tulee vai tuleeko yhtään mitään jos tämä onkin vain hullaantumista joka ajan kanssa katoaa...



ap

koskaan ei voi tietää mikä tie vie minnekin ja valinnat on tehtävä sokkona ja sitten vaan elettävä omien päätösten kanssa. Itse suosittelen toimimaan muita kunnioittaen ja niin, että voi katsoa itseään peilistä. Puhu molemmille miehille rehellisesti tunteistasi, yksin jahkaamalla, salailemalla ja miettimällä et pääse pitkälle.

Rakastaahan ihminen ystäviään ja lapsiaankin. Yhtä aikaa.



Tapauksessasi voi olla kyllä "vain" ihastumisesta kyse, mutta silti voi useampaa rakastaa.



Meille on vaan opetettu niin paljon kaikenlaisia malleja siitä, mikä on "oikein" ja "sopivaa"...kyllä niitä saa, voi ja pitää kyseenalaistaa. Rakkauden rajoittaminen erityisesti, hei mitä JÄRKEÄ siinä on?

Minusta kaikki muu on sallitua, paitsi se, että vahingoittaa muita.



Eikä toisen rakastaminen ole asia joka OIKEASTI vahingoittaisi toista rakastettua, kunhan asiat on puhuttu selviksi ja luottamus on kunnossa.

että mopo karkaa käsistä jokaisen miessuhteen kohdalla. Jokainen kaksilahkeinen on vuorollaan "se oikea" ennen kuin seuraava se oikea tulee vastaan.



Jäitä hattuun ja järki käteen, nainen.

Minä valitsin intohimon ja valinta oli napakymppi. Ollaan oltu yhdessä jo 12 vuotta ja se sama kipinä on edelleen meidän välillä. Huonostikin olisi voinut käydä. Se toinen mies oli minun paras ystäväni ja meillä oli paljon yhteistä, ei vaan ollut sitä kipinää.

ole sellainen, että jokainen on se "oikea"



Vuosia olen elänyt yksin huonosti päättyneen suhteen takia ja sitten tutustuin tähän mieheen. Kauan kesti ennenkuin ymmärsin, että tämä voisi olla jotain enemmänkin.



Hänen kanssaan olisi turvallista jatkaa elämää, hänen vierellään on hyvä olla, hän välittää minusta ja on aina jalat maassa. Kipinääkin on, mutta ei ollenkaan tässä mittakaavassa mitä tämän toisen kanssa.



Korostan, että molemmat tietävät tästä tilanteestani ja tämän toisen kanssa en ole edennyt halauksia ja puhumista pidemmälle vaikka haluaisinkin kovasti.

EN vain pysty siihen ennenkuin olen varma mihin suuntaan olen lähdössä.



Tiedän ettei minua kumpikaan jaksa ikuisuuksiin odotella ja silti en meinaa saada päätöksiä aikaan. Mieli muuttuu ja mitä enemmän ajattelen asiaa sitä enemmän alkaa ahdistamaan.

Mistään en saa koskaan tietää teinkö oikean valinnan vai en :(

ap



Ja anteeksi tämä valitus, jonnekkin on pakko purkaa päätä

sun täytyy nyt huolella miettiä asiaa. Mihin kaipuuseen sinussa tämä toinen vastaa? Siihen on joku syy, miksi hän herättää noin voimakkaita tunteita. Mitään ihmeellistä kohtalon johdattamaa rakkautta ei ole olemassa, ihmiset itse tekevät tilanteet ja johtopäätökset ja valinnat. Ihastumis- ja rakastumisprosessiin kuuluu tunne ainutlaatuisuudesta, ihmeellisyydestä, kohtalonomaisuudesta. Mutta se on vain tunne, ei mikään universumin tahto ;)



Varmaan unelmoit tästä toisesta? Mitä hän tekee, sanoo jne. sinun unelmissasi? Ne ovat niitä asioita mitä kaipaat elämääsi. Projisoit tähän uuteen haaveitasi ja toiveitasi. Voit saada ne myös nykyisen kanssa, kunhan vain puhutte asioista yhdessä. Voi olla niinkin, että tämä nykyinen ei kykene antamaan niitä asioita, mutta ehkä voit antaa niitä itse itsellesi tai saada ystäviltäsi?

minulla on muutama tulevaisuuden haave jotka haluan toteuttaa joskus kun on oikea aika.



Tämä ensimmäinen ei ajattele näistä asioista samoin kuin minä ja on vain ehkä aika muuttaa hänen mielipiteensä näissä asioissa. Voi siis olla, että nämä toteutuu tai jää toteutumatta.

Toinen taas uskoo samoihin asioihin kuin minä.



Kuitenkin tunnen tämän ensimmäisen läpikotaisin ja hänen kanssaan on hyvä olla ja tietäisin elämän olevan turvallista eikä pahoja yllätyksiä olisi tulossa. Ennen kuin tämän toisen kohtasin olin 100varma, että voin unelmistani joustaa jos vain se saa meidän yhteisen elämän alkamaan.

Samalla kuitenkin mietin tulisiko minusta vuosien päästä katkera jos silloinkaan mies ei halua samoja asioita...



Toista en kovin hyvin vielä tunne vaikka olemme puhuneetkin paljon. Ainahan voi valehdella ja muunnella totuutta. En tunne häntä ollenkaan niin hyvin kuin toisen, silti se vetovoima mitä tunnen hänen lähellään on uskomaton :(



Koko hemmetin tilanne on uskomaton, tälläistä sekasoppaa en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle, vaikkakin tämä sisällä oleva tunne onkin ihana, samalla aivan kamala.

ap

tilanne. Mutta nauti myös siitä, siitä että saat kokea tuollaisia tunteita. Se on aika harvinaista kuitenkin, olla oikein rakastunut tai ihastunut.



Unelmista en itse lähtisi tinkimään. Tosin joskus on niin, että unelmat vaihtuvat toisiin, parempiin, eivät aiemmat välttämättä olleet edes omia unelmia...



Ehkä kuitenkin sisimmässäsi tiedät kumman haluat? Sitähän voi testata kolikolla, heitä kolikkoa miesten välillä, ja saamasi vastaus tuntuu heti hyvältä tai pahalta. Sisimmässä, samantien.



Rohkeutta valintaasi, mitä sitten teetkin. Ja muista, että ihmisluontoon kuuluu jossittelu, valitset kummin vain, tulet myöhemmin miettimään, teitkö oikein :)

Ainakin toivon niin.



Tai sitten en kykene päätöksiä tekemään ja jatkan matkaani yksin.

ap

Sanoit viime viestissäsi minun mielestäni ihan ratkaisevan asian. Pidempiaikaisen miesystävän kanssa joudut todennäköisesti luopumaan unelmiesi toteuttamisesta tai ainakin odottamaan ja tekemään kompromisseja, kun taas uudempi ystävä ajattelee tulevaisuudestaan ja tavoitteistaan samoin kuin sinä. Mitä enää emmit! Mun mielestä päätöksen pitäisi olla tätä myöten selvä.



Parinvalinta ratkaisee hyvin pitkälle, mihin suuntaan ihminen tulevaisuudessa pääsee etenemään.

niinkuin meissä kaikissa.

Mielestäni suhteessa täytyy myös pystyä kunnioittamaan toisen päätöksiä ja joustettava tietyissä asioissa.



Nyt en vain tiedä pystynkö joustamaan vai en mikäli ei vuosienkaan päästä mies ajattele edes osasta asioista samoin.



Olen jopa alentunut kirjaamaan molempien hyvät sekä huonot puolet paperille ja ei sekään mitään auttanut.



He ovat niin erilaisia ja silti tunteeni ovat tälläiset.



ÄÄÄÄHHHHH

ap

Et voi rakentaa päätöstä sen varaan, että toinen mahdollisesti joskus muuttaa mielensä. Älä nyt ihmeessä tee niin!



Vastustat kuitenkin niin tiukasti täällä esitettyjä, uudempaa miesystävää suosivia argumenttejä, että uskon sinun päätyvän pidempiaikaiseen ystävään. Et halua sen uuden uroksen voittavan.

kahden miehen välillä. Kumpikin oli valmiita elämään minun kanssani, joten valinta jäi minulle.

Toisen kanssa siis olin jo, kun tapasin toisen, en voinut sille mitään, vaikka se oli väärin silloista avomiestäni kohtaan, niin rakastuin tuohon toiseen ja hän minuun. Meidän suhde oli alusta asti tulinen, hyvässä ja pahassa, varmasti ollaan liiankin samanlaisia, ja vaikka rakastamme toisiamme paljon, ja meidän välillä on todellakin aina ollut kipinää, tuntuu, että olisi pitänyt jäädä suhteeseen jossa olin, koska tämä kipinä ei aina ole hyvässä mielessä.



Entinen avomies oli paljon rauhallisempi, luotettava, paras ystäväni..päätin kuitenkin erota, ja aloittaa uuden elämän miehen kanssa jonka tapasin. Yhdessä olemme edelleen, jo yli 10 vuotta, mutta silti en koskaan ole päässyt kokonaan yli entisestä avomiehestäni täysin, vaikka itse valintani teinkin. Uskon, että elämäni olisi ollut paljon helpompaa ja rauhallisempaa, jos olisin jäänyt suhteeseen jossa olin.



On vaan niin vaikea nähdä sen tunteen läpi joka on niin voimakas alussa, että peittää kaiken järjenkin alleen. Olisi pitänyt rauhassa osata silloin pohtia ratkaisuani. Hienoa, että sinä niin teet! Toisaalta, en minä voi katua tätäkään päätöstä, sillä minulla ei olisi näitä lapsia, tätä elämää, vaikkakaan se ei ole ollut aina helppoa.

Muuten kadut loppuikäsi.



Minulla oli nuorena samaan aikaan seurustelukumppaneina jonkin aikaa kaksi erilaista miestä. Toinen oli herkempi, hänen kanssaan oli ihana tehdä kävelyretkiä luonnossa ja keskustella runoudesta ja kaunokirjallisuudesta. Mutta hän ei tahtonut naimisiin eikä lapsia



Toinen oli käytännönläheinen. Harmikseni hän ei ymmärtänyt runoista tuon taivaallista ja kävelyretketkin olivat enemmän kuntoilua kuin tunnelmointia. Mutta hän halusi naimisiin ja lapsia, kuten minäkin, joten valitsin hänet.



Mieluiten olisin ottanut molemmat, mutta en ole koskaan katunut valintaani.

itse asiassa se on jopa ihan helppoa.



Tero

Parisuhteessa koittaa myöhemmin arki vaikka kuinka olisi Se Oikea kainalossa. Arjen keskellä niistä omista unelmista on huomattavasti vaikeampi luopua kuin onnen huumassa. Muutenkin parisuhteessa on helpompaa kun on samat tavoitteet.

Itse juuri suren muutaman oman unelman karkaamista. Mielessäni pohdin eroa vaikka minulla on Se Oikea.

Unelmista ei pidä joustaa!!