Olen aivan valtavan yksinäinen ja tylsistynyt.
34v nainen. En ole suhteessa eikä ole lapsia. Olen aivan sairastunut tästä kroonisesta yksinäisyydestä. Mul on muutama hassu kaveri eri paikkakunnilla, heillä on omat elämät.
Mä en edes tiiä mitä teen puhelimella kun ei oo ihmisiä kenen kaa jakaa elämää, tapahtumat ja kokemukset.
10 vuotta olen yrittänyt saada uusia ystäviä tuloksetta.
Minussa ei oo mitään luotaantyöntävää tai outoa. On vaa sattunut olemaan sellainen elämä jossa ei oo oikein koskaan tavannut ihmisiä ja ne jotka on elämässäni ollut niin hyvin epäsosiaalisia.
Mä haluaisin pää ttää päiv äni. Mä en jaksa enää.
Kommentit (18)
Yksinäisyys ei ole oma vika, mutta valitettavasti siitä pääseminen vaatii sitä, että ryhtyy tekemään asioita toisin kuin ennen. Se voi olla tosi vaikeaa, mutta kun pääsee alkuun, helpottuu koko ajan. Kun on jumissa yksinäisyydessä, tilanteeseen on hyvä saada ulkopuolista näkökulmaa.
Nina Junttila on kirjoittanut hyviä kirjoja suomalaisten yksinäisyydestä. Suosittelen.
Jos haluaa jakaa omaa elämäänsä, niin on oltava hauska/viihdyttävä.
Muiden osaksi jää muiden turinoinnin kuuntelu.
Ap, mistä päin olet? Eiköhän sulle kaveri löydetä.
Pelaatko shakkia? Haluatko oppia soittamaan kitaraa? Entä jos näytän miten kiinalaiset kirjoitusmerkit toimivat? Mitä taitoja minä opin sinulta?
-Taidonvaihtaja M47
Vierailija kirjoitti:
Pelaatko shakkia? Haluatko oppia soittamaan kitaraa? Entä jos näytän miten kiinalaiset kirjoitusmerkit toimivat? Mitä taitoja minä opin sinulta?
-Taidonvaihtaja M47
Toi on musta tosi hyvä lähestymistapa. Ystävystyminen on yleensä tekemistä. Mitä sä haluaisit oppia? Mitä sä voisit opettaa toisille? Missä haluaisit apua, entä missä voisit auttaa muita?
Muistan ihan lähipäiviltä oman kaupunginosani fb-ryhmästä, että joku kertoi muutaneensa alueelle ja haki lenkkiseuraa, joku kyseli höntsäpesisporukkaa, joku kyseli talkoisiin kitkemään jotain rikkakasvia yhdessä tienpientareelta. Jokainen näistä sai ilahtuneita vastauksia.
Kuuntele se Paska maailma. Yritä selviytyä kaikista tunnetiloista ja fiiliksistä ja mene eteenpäin. Muista että jos kukaan ei tee mitään niin paljon mitään ei tapahdu. Ei olla kaikki yksinäiset yksin, ehkä voisi kavereitakin olla jonkun kanssa.
Sama täällä. Oon eronnut ja 47v ja todella yksinäinen. Aikuiset lapset. Mietin itsemurhaa koko ajan ja itken usein
Vierailija kirjoitti:
Pelaatko shakkia? Haluatko oppia soittamaan kitaraa? Entä jos näytän miten kiinalaiset kirjoitusmerkit toimivat? Mitä taitoja minä opin sinulta?
-Taidonvaihtaja M47
Tämä on hyvä ajatus, useimmiten opimme toisiltamme jotakin elämässä. Vaatimaan ei kannata ruveta kuitenkaan tai odottamaan koko ajan jotakin itselleen. Muistakaa nauttia elämisestä ja yhdessä olemisestakin.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Oon eronnut ja 47v ja todella yksinäinen. Aikuiset lapset. Mietin itsemurhaa koko ajan ja itken usein
Ethän tee sitä. Mä olen ollut samassa ja jamassa, ja nyt pari vuotta myöhemmin olen mielettömän onnellinen. Sun täytyy päästä juttelemaan ammattilaisen kanssa. Tsekkaa säkin toi edellä linkattu helsinkimissio nyt ainakin alkuun. Yksinäisyys on todella raastavaa, mutta se ei ole lopullista.
Minkälaisista harrastuksista tykkään? Lenkkeilystä tai jumpista? Ruuanlaitosta tai leipomisesta? Onko paikkakunnallasi mitään harrastusryhmiä? Lähde rohkeasti kokeilemaan jotain uutta, siinä samalla tapaat uusia ihmisiä.
Sama vika rahikaisella. Yksin on sinun tehtävä valintasi, yksin on sinun kuljettava omia polkujasi taaperrettava kohti kuoleman portteja. Kun niiden äärellä koputat ovelle voit pysähtyä miettimään millaisia syntejä itse kukin on täällä maan päällä tullut tehneeksi. Pahuus tarttuu ja noidankemäisesti paha kiertää, mutta saako paha aina palkkansa, mitä on hyvyys, palkitaanko hyvä työtelijäs ihmispoloinen kaikesta ahkeruudestaanbkunniamitalein vai jääkö hän nuolemaan näppejään, kel onni on onnennkätkekööt, olemme pieni maa, yksinäisiä rakkaudettomassa kylmässä ja armottomassa maassa jossa monella onbpahaolo ja panevat pahan kiertämään, me emme ole kuin muut eurooppalaiset vaan masentuneita kylmäkiskoisia raakaan realismiimme taipuvaisia maan matosia jotka eivät pärjää enää urheilussakaan. Väen määrä jatkaa laskuaan, ihmiset eivät synnytä uusia ihmisiä tänne kalliiseen julmaannmaahan mikä on ihan ymmärrettävää. Itsekeskeisyys on sitä että pyrimne vetäytymään omiin kupliimme turvaamaan selustamme, emme kohtaa enää toisiamme inhimillisessä valossa vaan kaupallisessa yhteistyössä josta yritämme repiä pienen hyödyn jolla saamme himot ja halut tyydytetyiksi.
Kiinnostaisi kuulla lisää AP:sta! Missä asustat? Mitä teet työksesi!
Silloin kun mä olin yksinäinen, mä kävin kyllä harrastamassa kaikenlaista, mutta esim. jumpalla ja tanssitunnilla yms. on kyllä tosi vaikeaa Suomessa tutustua kehenkään. Tekemisen pitäisi olla jotain sellaista, jossa tehdään yhdessä ja on yhteinen tavoite. Joku joukkuelaji tai poliittinen toiminta tai järjestöhomma voisivat olla sellaisia, joissa oikeasti tulisikin uusia kavereita.
Kun olin yksinäinen, kuvittelin myös kaikkien muiden ystävyyksien olevan jotenkin megasyvällisiä ja upeita. Lisäksi mulla oli sellainen harhakäsitys, joka syntyy melkein kaikille yksinäisille, että musta ei ehkä pidetä. Olin huomaamattani tosi vetäytyvä. Saatoin kyllä jutella iloisesti ihmisille, mutta sitten aina oletin, että ei ne mun seuraa oikeasti kaipaa.
Yksinäisyydestä pääsemisen juju on usein varmaan se, että menee vaan tekemään jotain, mitä tehdään yhdessä muiden kanssa. Se ei välttämättä ole helppoa, eikä heti löydy sellaista tekemistä, mutta yksinäisyydessä on sellainen ansa, että jää helposti odottelemaan elämän alkamista ystävyyksien löydyttyä. Se pitäisikin ajatella toisinpäin: Tapanpa tässä aikaa ystävien puutteessa menemällä vaikka tuohon SPR:n toimintaan mukaan, kun ei ole nyt tässä muutakaan. Ja sitten ne ystävyydet löytyvätkin sieltä yhtäkkiä.
Olet sitten samanlainen kun yksinäiset kiltit miehet joilla ei kavereita eikä läheisiä ole. Kaikkeen tottuu päivä vaan kerralla kohti loppuelämän yksinäisyyttä jos et kelpuuta jotain kilttiä miestä.
Ole oma itsesi. Älä mielistele ketään.
Älä tee sitä.
On tosi vaikeaa sanoa mitään, mikä ei kuulostaisi todella kliseiseltä, mutta sun tarvii vain saada yhden kerran kiinni sellaisesta oikeasta langanpäästä, joka alkaa auki keriytyessään tuoda lisää hyviä asioita sun elämään. Asiat voivat muuttua.
Voisitko tsekata tämän? https://www.helsinkimissio.fi/tarvitsetko-apua/aikuisille/yksinaisyysty…
(Ei ole vain helsinkiläisille, eikä ole uskonnollinen, vaikka nimestä voisi päätellä.)
Siellä on hyviä kontakteja, ja toi itse tehtävä työkirjakin on oikeasti tosi hyvä, toisin kuin vastaavat materiaalit yleensä.
Yksinäisyys on todella yleistä Suomessa. Et ole yksin yksin.