Kun elämä heittelee

Kirjotin tämmösen...

Kärsin masennuksesta pitkään ja nyt olen saanut apua ja parantuminen on käynnissä.

Toivottavasti auttaa muita tilanteessa olevia hakemaan apua tai jatkamaan taistelua kohti parempaa.

Ette oo yksin

Ajattelin pitkään etten riitä, mulle aina sanottiin vaan et kyl se siitä.

Kun tuijotin autoa omaa ja samalla mietin ojarumpua somaa, tajusin olevani pohjalla.

En omaa mieltä enää jaksanut, halusin pois vaikka se mitä olisi maksanut.

Omat lapset kuitenki teon estää ja sillä voimalla yllättävän kauan kestää. Se voima loputtomiin kanna jos ei itelleen armoa anna.

Hätä lapsen ajoi piiriin avun, se hälvensi myös oman ajatuksen savun.

Nyt kun lääkkeistä itse apua saa, jaksaa jo toivoa elämää parempaa. 

Enää toivo en pääsyä pois täältä, lapsia haluan suojella joka säältä.

Helppo ei oo tää tie, mut jokainen päivä kohti parempaa vie.

Kun itelle myöntää et voimat loppu on, löytää avun ja loppuu elämä onneton.

Tsemppiä kaikille asian kanssa painaville. Suurin kynnys on myöntää itselle ettei enää pärjää! Mut suosittelen sitä, apu löytyy äkkiä eikä elämän tarvii olla täyttä paskaa.

Koittakaa pärjätä

Jokainen teistä on tärkeä

Ei mulla muuta 😘