Työpaikka kiusaaminen Suomessa Euroopan kärkimaita

En yhtään ihmettele. Suomesta kannattaa lähteä jos mahdollista ulkomaille töihin. Siellä on paremmat oltavat

Jossain asiassa ollaan siis maailman kärkeä. 

Työpaikkakiusaaminen on ihan ok, jos kiusattu on itse ensin ollut mulkku. Olkoompa kiusaaminen hänelle opiksi

Maailman onnellisin kansa?

Vankilassa saa hyviä ystäviä sekä ajankulua ja kiusaajan avulla pääsee sinne.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkakiusaaminen on ihan ok, jos kiusattu on itse ensin ollut mulkku. Olkoompa kiusaaminen hänelle opiksi

Mielenkiintoista. Kertoisitko vielä millälailla mulkku työkaverisi on ollut ja miten olet häntä kiusannut?

työpaikkakiusaaminen on yhdyssana

Fugessa asuu liuta lusmuja ja yksi Tallinnassa

Turussa asuu myös niliviäisiä

Ei taideta yleensä suulaita ilkiöitä kiusata.

Kiusaamista on kaikkialla ja koko elämä. Kun en enää ole työelämässä enkä opiskele niin aina joku kiusaa. Nykyään kiusaa enää sukulainen.

Miksi samat ihmiset ovat oikein kiusaajien suosikki uhreja.

Vierailija kirjoitti:

Maailman onnellisin kansa?

Niin, ristiriitaista monella tavalla.

Veikkaanpa, että jos tutkittaisiin maailmanlaajuisesti onnellisuutta työssä, niin jos ei ensimmäisenä niin kärkisijoilla työpaikkaonnellisuudessa olisi  🥁🥁🥁  Suomi!

Kiusaajat ovat töissä mm. niitä, jotka epävarmoja omasta asemastaan ja osaamisestaan. Myös ne, jotka kokevat, että ovat liian huonossa työssä osaamiseen nähden, kiusaa turhautumistaan.

Sitten on pieni joukko narsisteja johdossa, jotka pääsevät harjoittamaan luonteenpiirrettään alaisiinsa. Totuus on se, että narsistien määrä suhteellisesti kasvaa, mitä ylemmys mennään kun narsistit ovat parempia kuin muut itsensä mukaan ja urakeskeisiä usein.

Suomalaiset myös kokevat monet asiat kiusaamiseksi, mitkä on monessa muussa maassa vaan kevyttä keskustelua. Ongelma on varmaan siinä, että suomalaiset lapset kasvatetaan jotenkin hirveän yliherkiksi eikä mistään tärkeistä asioista puhuta. Sama asenne jatkuu työpaikoilla, eli ihmeellistä hiljaista jurotusta ja vastuun ja jopa keskustelun välttelyä. Kaikki puheet otetaan kirjaimellisesti ja etsitään vaan syytä loukkaantua ja riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamista on kaikkialla ja koko elämä. Kun en enää ole työelämässä enkä opiskele niin aina joku kiusaa. Nykyään kiusaa enää sukulainen.

Miksi samat ihmiset ovat oikein kiusaajien suosikki uhreja.

Valitsevat tietysti sellaisia, jotka eivät pelaa samoilla säännöillä eli ei tarvitse pelätä juoruilua ja juonittelua. Pelkuruus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman onnellisin kansa?

Niin, ristiriitaista monella tavalla.

Veikkaanpa, että jos tutkittaisiin maailmanlaajuisesti onnellisuutta työssä, niin jos ei ensimmäisenä niin kärkisijoilla työpaikkaonnellisuudessa olisi  🥁🥁🥁  Suomi!

Keikumme kärkisijoilla erilaisissa tutkimuksissa, koska meillä on jokin pakkomielle piilotella epäkohtia. Ehkä joskus tsaarin aikaan tuollaiselle toiminnalle on ollut perustellut syyt. Nykyaikaisessa globaalissa kilpailussa se on vain oman oksan sahaamista. Nykyään pärjäävät avoimesti virheistä oppivat, ongelmien ratkaisuun ja jatkuvaan parantamiseen panostavat yritykset ja yhteiskunnat. Vaikka kyseistä Aasian maista lähtöisin olevaa oppia suomalaistenkin yritysten koulutuksissa käydään läpi, niin ilmeisen huonosti se omaksutaan käytännön tasolla. Jos joku uskaltaa avata suunsa asioiden ollessa jopa vaarallisen surkeassa jamassa, tuo yksi kehityssuuntautunut yksilö lähinnä hiljennetään, jotta sitä virhettä ei vaan vahingossakaan havattaisi - eikä korjattaisi. Tämä hyssyttely näkyy yhteiskunnassamme ihan kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamista on kaikkialla ja koko elämä. Kun en enää ole työelämässä enkä opiskele niin aina joku kiusaa. Nykyään kiusaa enää sukulainen.

Miksi samat ihmiset ovat oikein kiusaajien suosikki uhreja.

Olet todennäköisesti helppo uhri. Ei siihen välttämättä muuta tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ovat töissä mm. niitä, jotka epävarmoja omasta asemastaan ja osaamisestaan. Myös ne, jotka kokevat, että ovat liian huonossa työssä osaamiseen nähden, kiusaa turhautumistaan.

Sitten on pieni joukko narsisteja johdossa, jotka pääsevät harjoittamaan luonteenpiirrettään alaisiinsa. Totuus on se, että narsistien määrä suhteellisesti kasvaa, mitä ylemmys mennään kun narsistit ovat parempia kuin muut itsensä mukaan ja urakeskeisiä usein.

Turun KTI oiva esimerkki 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman onnellisin kansa?

Niin, ristiriitaista monella tavalla.

Veikkaanpa, että jos tutkittaisiin maailmanlaajuisesti onnellisuutta työssä, niin jos ei ensimmäisenä niin kärkisijoilla työpaikkaonnellisuudessa olisi  🥁🥁🥁  Suomi!

Keikumme kärkisijoilla erilaisissa tutkimuksissa, koska meillä on jokin pakkomielle piilotella epäkohtia. Ehkä joskus tsaarin aikaan tuollaiselle toiminnalle on ollut perustellut syyt. Nykyaikaisessa globaalissa kilpailussa se on vain oman oksan sahaamista. Nykyään pärjäävät avoimesti virheistä oppivat, ongelmien ratkaisuun ja jatkuvaan parantamiseen panostavat yritykset ja yhteiskunnat. Vaikka kyseistä Aasian maista lähtöisin olevaa oppia suomalaistenkin yritysten koulutuksissa käydään läpi, niin ilmeisen huonosti se omaksutaan käytännön tasolla. Jo

Ja auta armias, jos tämä ehkä pahankin virheen tai suoranaisen rikoksen tehnyt onkin virkamies ja sitä yrittää saada vastuuseen tai edes puhuu siitä - hyvä ettei joudu vainotuksi.

Kiusaaminen on myös vähättelyä ja ymmärtämättömyyttä. Jotkut voivat haluta uralla eteenpäin ja muiden ohi. Siitä syntyy jo tilanne jossa osaa haluaa painaa alas. Moni voi luulla ettei muita tarvitse painaa koska hehän soveltuvat alemmas. Sitten ehkä kohtelevat muita sen mukaisesti.

Moniko haluaa totella ja sulautua massaan Suomessa? Aika moni jos vaihtoehtona on jonkun silmätikuksi joutuminen.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset myös kokevat monet asiat kiusaamiseksi, mitkä on monessa muussa maassa vaan kevyttä keskustelua. Ongelma on varmaan siinä, että suomalaiset lapset kasvatetaan jotenkin hirveän yliherkiksi eikä mistään tärkeistä asioista puhuta. Sama asenne jatkuu työpaikoilla, eli ihmeellistä hiljaista jurotusta ja vastuun ja jopa keskustelun välttelyä. Kaikki puheet otetaan kirjaimellisesti ja etsitään vaan syytä loukkaantua ja riidellä.

Se on totta että yliherkkää ja ihan naurettavaa mitättömistä asioista loukkaantumista on. Monet järkyttyvät ja pöyristyvät ihan tyhjästä.

Mutta se ei tarkoita, etteikö ihan oikeaa kiusaamista ja henkistä väkivaltaa olisi. Sitä on, ja paljon.